Irakilaisempi kuin luulit: kirjasopimus ja matkaraportti Egyptistä

 

Kirjoitan tätä blogia Istanbulista, kaupungista, jossa lyötiin lukkoon kolminaisuusoppi ja jossa Nestorius oli joskus patriarkka. Olen palaamassa Suomeen 11 päivän Egyptin-matkalta, josta kerron kohta lisää, mutta sitä ennen hieman hyviä uutisia.

Irakilaisempi kuin luulit -projektini on edennyt siihen pisteeseen, että olen allekirjoittanut sopimuksen aihepiiriin liittyvästä kirjasta Kirjapajan kanssa. Taustatyötä on tehty pari vuotta, blogia olen pitänyt kohta kaksi syyskautta, ja jos Luoja suo, kirja ilmestyy ensi vuoden syksyllä.

Oikeus Sanaan_SEKLkesäkeräys1kk_vuosisop

Tärkeänä osana Irak-projektiani on ollut kielten opiskelu. Viimeisen puolen vuoden ajan olen kokoontunut parin kaverin kanssa syyrian opintopiiriin, ja vuosi sitten tähän aikaan olin kuukauden mittaisella arabiankurssilla Irakin naapurimaassa Jordaniassa. Tänä vuonna tein vastaavan opintomatkan, vaikkakin hieman lyhyemmän, tällä kertaa siis Egyptiin, missä vietin ensin viikon Aleksandriassa ja sitten neljä täyttä päivää Kairossa.

Mukana reissussa oli tällä kertaa myös isäni, jonka irakilaisuus osoittautui Egyptissä varsinaiseksi valttikortiksi. Kerta toisensa jälkeen saimme kuulla egyptiläisiltä reaktion ”ähsän nääs”, eli että irakilaiset ovat ”parhaita ihmisiä”. Arabimaiden välinen veljeys osoittautui niin lujaksi, että meidät hyväksyttiin välillä museoihin tai arkeologisiin kohteisiin egyptiläisinä, koska isäni oli syntyisin Irakista! Tämä tarkoitti moninkertaisesti alhaisempaa sisäänpääsymaksua, sillä tällaisissa paikoissa on aivan eri hinnat ulkomaalaisille ja egyptiläisille.

Egyptin ja Irakin välisten suhteiden historiaa voisi jäljittää jopa tuhansia vuosia taaksepäin, mutta päällimmäisenä mielissä elää kuitenkin 1980-luku, jolloin jopa miljoonat egyptiläiset olivat töissä Irakissa. Tuolloin he pitivät maata pystyssä erilaisilla bisneksillä, kun irakilaiset sotivat Irania vastaan. Monilla egyptiläisillä on näistä ajoista hyviä muistoja, ja joku totesikin, että nyky-Egypti on pitkälti rakennettu Irakin rahoilla. Saddam Husseinin sielua siunattiin kerran jos toisenkin.

Itselleni mielenkiintoisin aspekti Aleksandriassa ja Kairossa liittyi kuitenkin pelastus- ja kirkkohistoriaan. Kairo on islamilaisen ajan pääkaupunki, mutta siihen sisältyy myös kristillinen vanha Kairo, jonka koptikirkkojen kryptoissa on kaivoja, joista Joosefin, Marian ja Jeesuksen kerrotaan juoneen, kun he olivat Egyptissä Herodesta paossa.

Septuagintan synnyinkaupungissa ja egyptiläisen eli koptilaisen kristinuskon historiallisessa pääkaupungissa Aleksandriassa on puolestaan evankelista Markuksen hautapaikka. Tradition mukaan Markus toi evankeliumin Egyptiin ja perusti kuuluisan Aleksandrian kristillisen koulun, joka tuotti myöhemmin suuria kirkkoisiä ja teologeja kuten Klemens Aleksandrialaisen ja Origeneen. Vaikka esi-islamilaisesta Aleksandriasta ei olekaan enää paljon jäljellä, oli silti vaikuttavaa vaellella kaupungin kreikkalais-roomalaisilla raunioalueilla ja ajatella, että täällä ovat kenties dogmihistorian jättiläiset kuten Athanasios ja Kyrillos Aleksandrialainenkin tepastelleet.

Kaiken kaikkiaan Egyptin-matka oli erittäin antoisa. Pääsin sisään egyptin murteeseen ja pitkään historiaan ja samalla tajusin, että maa on todella irakilaisempi kuin luulinkaan. Enpä olisi kuvitellut käveleväni paikan jos toisenkin porteista läpi egyptiläisenä vain siksi, että olen irakilaisen poika.

Emil Antonin Päivän blogin kuulet Radio Deillä torstaisin klo 8.45.