Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme

 

Etsi sinäkin hengenravintoa paaston alkaessa! Yksi tuhti leipä on teologian professori Antti Laaton VANHAN TESTAMENTIN SELITYSRAAMATTU III – RUNOKIRJAT.

Tätä yli tuhat sivuista järkälettä ei puremalla niele, saati pelaa läpi ilman muistikorttia!

Sansa neliöb 15.2-15.3. MJa

Yksi runokirjojen aihe on Jeesus: Job aavistelee taivaallista puolustajaa tuskansa keskeltä. Psalmit todistavat Ihmisen pojan kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Sananlaskujen ikiaikainen Viisaus eli Sofia on kätketty Kristus. Laulujen laulu on morsiusmystiikan avainteos, missä uskovan ja Jeesuksen välillä roihuaa rakkauden liekit.

Tämä tekstini esittelee runokirjojen muinaisuuksia. Ikiaikaiset viisauden aarteet on kätketty saviruukkuun, jota luetaan viikoittain Suomen seurakunnissa.

Jobin kirja on juutalainen versio Kaksoisvirranmaan bestselleristä Babylonialainen teodikea vuodelta 1000 eKr. Tässä tekstissä kärsivä ihminen ja hänen hurskas ystävänsä väittelevät elämän mielekkyydestä. Kuulostaako tutulta? Jobin kirjan yleisinhimilliseen viisauteen on tislattu vuosisataisten inhimillisten kokemusten paino. Ylläpidon vastaus Jobille on draaman järkyttävä taitekohta. Elämän moderaattori pitää huolen maailmasta, joka on vivahteikkaampi kuin syyn ja seurauksen lain jatkumo.

Laato huomaa Jobin kirjan kummallisuuden kysyessään ”miksi omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä menettäneelle henkilölle pitää laittaa Attenboroughin luontovideo pyörimään?”

Vanhan testamentin kreikankielinen tekstitys Septuaginta tulkitsee myös dokumentin visuaalista faunaa: äkkiä villihärkä onkin yksisarvinen ja Leviatan tultasyöksevä (Job 41:13!) drakon, seitsenpäinen lohikäärme. Otus ei olekaan mikä tahansa krokotiili, vaan kaaoshirviö ikivanhasta Ugaritin Baal-jumalan myytistä. Vähemmästäkin sisäinen lapsi innostuu!

Psalmeissa on kerroksellisuutta: Vanhimmat laulut vievät Daavidin ajan loistoon. Nuoremmat valitukset surevat kadotettua Siionia. Kristityt tähyävät taivaalliseen Jerusalemiin. Matkalauluja kaikki tyynni.

Kirjoitusten monoteismin takaa pilkistää vanhempi monolatria, usko moniin jumaliin, joista vain yhtä tulee palvoa (esim. Ps. 29). Ymmärryksen lisääntyessä jumalat tulkittiin enkeleiksi tai julistettiin olemattomiksi. Jumalat olivat paikallisia, tiettyyn maahan ja kansaan sidottuja. Uuden liiton universalismi on Israelin Jumalan valtasuuruutta.

Psalmista 19 erottaa myyteistä riisumista: mesopotamialainen usko auringon- ja lainantajajumala Šamašiin on saanut valomerkin. Esi-kopernikaanista kosmologiaa edustaa Jobin kirjan maininta auringon majasta. Saarnaajan kirjan aurinko on jo tavallinen aurinko. Laato huomauttaa, että maailmankaikkeudessa riittää hämmästeltävää myös valistuneille nykyihmisille.

Turvapsalmin 91 pimeässä liikkuva rutto ja päivällä riehuva tauti eivät ole pelkkää runoilua, vaan kaikuja länsiseemiläisestä ajattelusta, jossa kyseiset voimat miellettiin demonisiksi.

Psalmi 104 on kaunis Luojan ylistys. Sen innoittamana luomakuntaan rakastunut Franciscus Assisilainen sepitti kuuluisan Aurinkolaulunsa. Keskiaikainen hengenrieumu välittyy pohjolaan Anna-Maija Raittilan suomentaman virren 455 kautta. Psalmin esikuva on faarao Ekhnatonin Aurinkohymni.

Sananlaskujen ajallinen viisaus juontuu yli neljän tuhannen vuoden takaa pyramidien ja faaraoiden maasta. Kenties Egyptin faraon tytär kuiskutteli niitä miehensä Salomon korvaan. Johanneksen evankeliumin alku on aatehistoriallisesti hätkähdyttävä, sillä Jeesusta kutsutaan Sanaksi eli Logokseksi, joka tarkoitti esimerkiksi stoalaisille kosmista järkeä. Laaton mukaan egyptiläinen ma’at eli jumalallinen järjestys ja oikeus edelsi kreikkalaisten ja juutalaisten ajattelua.

Laulujen laulun kielikuvat huokuvat Lähi-idän ikivihreää lemmenlyriikkaa. Jumalattarien ja hedelmällisyyskulttien kuvat on ladattu mieheen ja naiseen sekä heidän rakkauteensa.

Suvivirren Saaronin lilja onkin lootus, jumaluuden ja rakkauden symboli, kuten nykyajan ruusu. Badding pummasi Paratiisin Laulujen laulusta, joka puolestaan lainaa ihanuuden tyyssijan Persiasta. Hääteksti kuolemaa väkevämmästä rakkaudesta kantaa kaikuja myyteistä, joissa jumalattaret nostavat puolisonsa kuoleman maasta rakkauden voimalla.

C.S. Lewiksen mukaan evankeliumi on toteen käynyt myytti.

Laaton teksti on asiantuntevaa ja paikoin jopa hersyvää. Esimerkiksi Jobin ystävien puheiden kuvaaminen syntien lypsämiseksi tai Baal-jumalan myllytys kaaosmahti Jammua vastaan herätti hilpeyttä. Kommentaaria elävöittää vanhan veijarin viittaukset populaarimusiikkiin, kuten Katri Helenaan, Apulantaan tai Bob Dylaniin.

Vanhan testamentin runokirjat hämmästyttävät kantamalla mukanaan muistoja ja kaikuja ikivanhoista ajoista. Ne tuovat lukijalleen lohtua, iloa ja viisautta. Ennen kaikkea ne lujittavat uskoamme paastonajan ja pääsiäisen Herraan.

Raamatullisia viisauksia aina ajankohtaisessa Tuhkakeskiviikkoblogissani.