Ihmisiä ja ilmiöitä: Marita ja Markku Kulmala: Avioliittoleiri muutti elämän tärkeysjärjestyksen   Elämäntaito: Aatelisnaiset auttajina – kolme tarinaa siitä, miten ylhäiset syttyivät diakonialle

Heitä on yhä enemmän

 

Kun olin lukiossa, luokallani oli tyttö, joka sairasti syöpää. Muistan hänen valoisan huivipäisen olemuksensa. Sitten eräänä päivänä olimme koko luokka hänen hautajaisissaan.

Kun olin nuori opiskelija, eräs opiskelukaverini menehtyi äkisti auto-onnettomuudessa. Hän oli iloinen ja hyväntuulinen persoona – ja vielä lupaava hiihtäjäkin.

Kirkkorekry neliöb. 29.4.-12.5.

Odottaessani esikoistani niin ikään ensimmäistä lastaan odottava työkaverini menetti puolisonsa aggressiivisen syövän seurauksena. Puoliso oli vain joitakin päiviä ennen kuolemaansa saanut sairausdiagnoosin.

Pari vuotta myöhemmin olin järjestämässä erästä suurtapahtumaa, jonka pääesiintyjäksi oli kutsuttu sen vuoden tangokuningas Sauli Lehtonen. Tapahtumapäivän aamuna kuulin uutisista hänen menehtyneen edellisyönä hirvikolarissa.

Kerran lomamatkalla, kun poistuimme hotellin ravintolasalista aamiaisen jälkeen, ohitimme pyöreän pöytä, jonka ääressä oli mies lyyhistyneenä pöydän päälle vierellään hätääntynyt vaimo. Mies kuoli sairauskohtaukseen kesken aamiaisen.

Sitten on pitkä lista heitä, joiden vakavia sairauksia on kannettu rukouksin Jumalan eteen parantumiseen uskoen. Ehkä Herra antoi lisäaikaa, mutta lopulta he kaikki siirtyivät sairauden runtelemina sinne, missä ei ole kuolemaa, ei itkua, eikä parkua, vaan kaikki entinen on mennyt. Tummanpuhuva asfaltti ja soraiset tiet vaihtuivat taivaan kultakatuihin.

Monet lähtivät inhimillisesti katsoa aivan liian varhain. Monia kaipaavia jälkeensä jättäen. Ja kuitenkin jokainen heistä ajallaan – Kaikkivaltiaan aikataulun mukaisesti. Niin uskon.

Heitä on yhä enemmän, jotka ovat siirtyneet tästä ajasta ikuisuuteen.

Se on meillä kaikilla edessä kerran: kuoleman rajan ylittäminen.

Toinen ihminen voi kulkea rinnalla vain rajalle. Mutta entä sen jälkeen? Vain yksin Jeesus voi olla siltana kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden välillä. Hän on vastassa, jos niin haluamme.

Kuolemaa ei tarvitse pelätä, mutta elämän rajallisuutta on aiheellista miettiä. Viimeistä hetkeään ei kukaan tiedä. RistiinnaulittuunVapahtajaan on syytä ottaa kantaa, kun se vielä on mahdollista. Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa. Jeesuksen ote pitää, kun raja ylitetään.

Hyvää pyhäinpäivää!