Harmittavan lyhyt lapsuus

 

”Isä, mitä ovat sukupuoliset synnit?” Isä ja tytär ovat junassa. Isä ei sano mitään. Sen sijaan hän nostaa raskaan matkalaukun hyllyltä lattialle ja pyytää tytärtään viemään sen ulos junasta. Tyttö retuuttaa laukkua, mutta valittaa laukkua liian raskaaksi.

Isä on samaa mieltä ja sanoo: ”Isä, joka pyytää pientä tytärtään kantamaan sellaista taakkaa, on hieman omituinen. Samoin on tietämisen laita. Muutamat asiat ovat liian raskaita lapsille. Kun kasvat isommaksi ja vanhemmaksi, jaksat kantaa sellaisen tiedon. Nyt sinun täytyy luottaa siihen, että kannan sitä puolestasi.”

Perheniemi neliöb. 5.-18.12. MJa

Juutalaisten auttamisesta keskitysleirille joutunut Corrie ten Boom kertoo kysyneensä yllä olevan kysymyksen isältään kymmenvuotiaana. Ten Boom on tullut tunnetuksi filmatisoidun Kätköpaikka -kirjansa välityksellä.

Corrien lapsuuden aika oli yli 100 vuotta sitten. Hänen kysymyksensä oli noussut jostakin koulussa kuullusta runosta. Isän mielestä ei ollut vielä oikea aika raottaa seksuaalisuuden verhoa tämän kysymyksen osalta. Kaikki aikanaan.

Vanhemmat soveltavat lapsi olkoon lapsi -periaatetta parhaan kykynsä mukaan. Lapsuuteen liittyy nykyään monia haasteita. Ahdistavien uutiskuvien kohtaaminen ja niistä nouseva huoli turmelee lasten huolettomuutta aivan liian varhain. Välillä tuntuu, että seksuaalisuuden verhoa ei enää ole olemassakaan. Myös rahan tarve korostuu kehdosta hautaan. Meille viestitetään koko ajan, että meitä puuttuu jotakin. Kuluttaminen ja siihen liittyvä eriarvoisuus astuvat lasten arvomaailmaan jo nuorella iällä. On myös edelleen asioita, jotka ovat lapsilta kiellettyjä. On myös asioita, jotka ovat aikuisiltakin kiellettyjä. Mutta kun sekin tahtoo unohtua.

Seurakuntien lapsiin ja nuoriin sitoutuneelle pitkäjännitteiselle työlle on nyt jos koskaan tilausta.

Kun elämme ajassa, jossa lapsuus loppuu liian aikaisin, on seurakuntien työssä keskeistä synnyttää lapsiin ja nuoriin tervettä tulevaisuuden odotusta. Elämällä on tarkoitus. Ei ole kyse vain ajelehtimisesta ajan virrassa. Kuluttaminen ja hetken nautinto eivät saa jäädä keskeisiksi elämän eväiksi. Odottamisen kyky, vastuullisuus, toisista välittäminen ja tietoisuus Jumalan kasvojen edessä elämisestä ovat välttämättömiä rakennusaineita elämää varten. Rakastaen, kasvattaen ja opettaen voimme välittää uskonnollista kokemusta ja elämän tosiasioiden tietämistä kristillisen maailmankuvan ja ihmiskäsityksen mukaisesti.

”Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme – vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen” (Herbert Spencer). Seurakuntien pyhäkoulut, partiot, erilaiset taide- ja muut harrastekerhot sekä leirit ovat työmuotoja, joiden ohjelmaan sisältyy luontevasti leikinomaisia osioita. Ja mikä parasta: aikuisten mukanaolo on niissä lasten etuoikeus.