Kirjoittanut
FT Eila Murphy tutkii Aasian mediakenttää ja kristillisten mediasisältöjen käyttäjiä. Hän on Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) projektityöntekijä.Internet avaa uusia mahdollisuuksia uskonnon harjoittamiseen ja perinteiden vaalimiseen.
Japanissa kun ei enää käydä temppeleissä kuten ennen vanhaan, ihmiset ovat alkaneet kadottaa suhdettaan uskontoon. Niinpä arvellaan, että nykyään peräti 70 prosenttia japanilaisista on uskonnottomia.
Entä kun läheinen kuolee ja omaiset kuitenkin haluaisivat järjestää jonkinlaiset hautajaiset? Ei muuta kuin klikkaamaan internetin sivustoa, josta voi tilata buddhalaisen munkin suorittamaan seremonia, ja vieläpä edullisesti, halvimmillaan reilut 300 euroa. Hinta on kolmannes siitä, mitä paikallisen temppelin järjestämä hautajaisseremonia maksaisi.
Munkkipalvelu, japaniksi nimeltään Obo-san bin aloitti toimintansa vuonna 2013. Tämän vuoden alussa buddhalaisten munkkien tarjoamat palvelut tulivat Amazon-verkkokauppaan tilattaviksi, ja niiden käyttö on alkanut yleistyä. Kaikkiaan 500 munkkia on tarjolla toimittamaan palveluksia maksua vastaan. Palvelun voi internetin lisäksi tilata puhelimitse.
Munkit järjestävät myös deittailuliiketoimintaa
Hautajaisten ja hautajaisten muistopäivien ohella munkit ovat alkaneet harrastaa deittailuliiketoimintaa. Japanin väestö vanhenee, eivätkä nuoret ole erityisen innokkaita perustamaan perheitä. Eräs syy naimattomuuden kasvuun on ujous. Arkuuden vuoksi nuoret aikuiset eivät rohkene keskustella keskenään. Eipä siis tulla tuntemaan toista osapuolta, saati sitten seurustella.
Buddhalaisten munkkien järjestämiä seurustelutapahtumissa, konkatsuissa, nuoret aikuiset tekevät ensin jotain yhdessä, esimerkiksi paketoivat lahjoja, ja toiminnan jälkeen vaihtavat sähköpostiosoitteitaan kiinnostuksen kohteille jatkoyhteydenpitoa varten. Kichienkai on eräs buddhalaisen temppelin perustama deittisivusto. Sen kautta ainakin 95 paria on löytänyt toisensa.
Hautajais- ja deittipalvelut vastaavat tarpeeseen
Japanissa käydään keskustelua siitä, ovatko munkkien tarjoamat palvelut hyväksi. Vastustajat moittivat internetissä palvelujaan tarjoavia munkkeja siitä, että he ”syövät” temppeleille annetut lahjoitukset. Palvelujen käyttäjät maksavat munkille eivätkä lahjoita enää rahaa temppeleille. Puoltajat taas ovat tyytyväisiä siihen, että tilatun munkin palvelumaksu on selkeä. Kaiken lisäksi sekä hautajais- että deittipalvelut vastaavat ihmisten tarpeeseen. Ja lopulta, ehkäpä munkin kohtaaminen saa ihmisiä palaamaan temppeleihin.
Tässä mielestäni näkyy digitalisoitumisen lieveilmiöitä – yhteisöllisyys perinteisessä mielessä häviää. Ihmisen on vaikea kohdata toista. On helpompaa klikata palvelua internetissä. Pitäisiköhän meillä Suomessa uskonnollisten yhteisöjen ryhtyä tarjoamaan palveluita internetissä, jotta ihmiset palaisivat kirkkoihin?
