Eugeniikka, natsien lahja maailmalle

 

Rakas Mali,

Oletko pystyttänyt taas yhden keltaisen asialehdistön skandaalin omaksi ja haaremisi iloksi? Senkin irstas ja limainen luikero, jos sallit näin ilmeisen kehaisun. Hämmennyt ehkä positiivisesta palautteestani, mutta vanha setäsikin silloin tällöin toki kaipaa noita nuoruuden vastuuttomia nautintoja. Ehkä pistäydynkin vierailulla luonasi lähiaikoina.

Perheniemi evankelista-neliö vkot27.-28.

Tarkoitan sitä, että lauma toimittajia, ponnahduslautoja etsiviä poliitikkoja ja vakiovarustuksesi ammattiloukkaantujia on kokoontunut haaskalle muiden kärpästen seuraksi.

Kyseessä on siis tuo nuori oikeistopoliitikko, joka saa paraikaa kalliisti maksaa möläytyksestään, jonka arvatenkin olit junaillut hänen tajuntaansa. Tyylikäs ja yllättävä veto, sillä ei ole vanhan kunnon rotuhygienian voittanutta ajatusmatoa. Sääli, että ihmiset eivät silti enää julkisesti voi ajatella niin. Siitä saamme syyttää vain omaa ahneuttamme ja sen eskaloitumista toiseksi maailmansodaksi.

Tästä syystä olemmekin joutuneet soveltamaan salattuja taktiikoita täsmälleen saman ajatuksen ujuttamiseksi osaksi länsimaisen ihmisen sivistystä. Tämä näkyy siinä, että nyt kaksinaismoralistisen gutmenschin halveksunnan kohteena oleva eugeniikka on natsien ainoa lahja maailmalle, jonka sosiaalidarvinistista menneisyyttään häveten piilotteleva Eurooppakin on ottanut avosylin vastaan.

Onhan näet synnytyssairaaloiden jokapäivästä arkea abortoida heikompaa ainesta, jos ainekselle ei liikene aikaa esimerkiksi harrastuksilta tai uralta. Onkin suoranainen ihme, että kukaan ole vielä yhdistänyt nyt käytävää rodunjalostuskeskustelua raskaudenkeskeytykseen. Luultavasti siksi kuulinkin eilen toimistooni asti, kun tohtori Mengele kieriskeli haudassaan ja räkätti makeasti. Käskin vartijoiden käydä ojentamassa hänet takaisin normaaliin apatiaansa työrauhaani häiritsemästä. (Tällaista satunnaista sielun virkoamista tapahtuu toisinaan, kun varastoihimme saapunut potilas on vasta äskettäin päättänyt ajallisen vaelluksensa. Heillä on vielä joitakin jäänteitä luodusta – joskin vääristyneestä – kyvystään iloon, mutta ajan mittaan sellaiset ominaisuudet liukenevat pois.)

Kaikesta huolimatta sarjatuotantoabortit ovat alusta alkaen olleet hitusen riskialtista toimintaa, koska ne ovat niin ilmeinen rikkomus kaikkia historiassa esiintyneitä johdonmukaisia eettisiä normistoja vastaan, olivatpa normistot peräisin meiltä tai Viholliselta. Olin aikanani sitä mieltä, että saatoimme mennä liian pitkälle asian kanssa. Totta kai lainsäädäntö tuottaa liukuhihnalta näyttävää tosielämän verikekkeriä, mutta millä hinnalla? Vauvanmurhan kanssa tekemisiin joutuvat saattavat karata käsistämme, puhumattakaan siitä, ettemme tiedä edes missä niiden lasten sielut ovat. Huhutaan, että jotkut olisivat joutuneet taivaaseen.

Edellisestä seuraa, että meillä on parasta olla keinoja paaduttamaan se massiivinen määrä omatuntoja, joita vaivaa osallistuminen kansallissosialistisen yli-ihmisprojektin jatkeeseen, eufemistisesti sanottuna aborttiin. Sillä sikäli kuin Suomessa on vielä päättelyn alkeet hallitsevia lääketieteen harjoittajia, olemme vaaravyöhykkeessä. Harvassa asiassa kulkevat loogiset ratakiskot ihmiselämän alkamisen ja murhaamisen välillä, mutta tämä on sellainen.

Onneksemme potilaamme osavat kuitenkin aina yllättää. On minulle loputtoman ihmettelyn lähde, kuinka samaan aikaan maailmaa kiivaasti parantava aktivisti voi puolustaa minkkien oikeutta inhimilliseen elämään ja vastustaa kuolemanrangaistusta, mutta sulkea korvansa ja silmänsä, kun teloitettava down-lapsi ei suostukaan kuolemaan, vaan sätkii ja huutaa apua henkensä edestä. Ehkä lapsen pitäisi ratkoa kolmannen asteen yhtälöitä ja lausua Shakespearen sonaatteja täyttääkseen ihmisarvon kriteerit. Mene ja tiedä, kuka piru nyt vanhoilla päivillään jaksaa enää ihmisen aivokuoren oikkujen yksityiskohtiin perehtyä.

Säästä minulle kasa ensimmäisiä kiviä sitä poliitikkoa varten. Näytän sinulle, kuinka napakasti niitä vielä linkoan.

Hellä setäsi,

Pora