Epäkimurantti usko

Joskus teemme elämästämme aivan liian monimutkaista. Emme tarkoituksella mutta kuitenkin. Sama pätee uskoon. Se on tarkoitettu iloksi ja rakennukseksi elämänmatkallemme. Ja me teemme siitä monimutkaisen taakan. Miten me päädyimme tähän, jos kerran Jumala loi meidät ilokseen nauttimaan hänestä ja elämästä, jonka hän meille antaa? Miten voisimme yksinkertaistaa asioita?

Okei. Miten tämä sitten tapahtuu? Yksinkertaistamme asioita keskittymällä jälleen perusasioihin. Jos kerran usko ei ole tarkoitettu monimutkaiseksi, etsimme uskon keskeiset asiat ja pitäydymme niihin. Keskeisin kristinuskon asia on Jeesus ja mitä hän teki meidän puolestamme.

Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta. (Hepr. 10:19-20)

Jeesuksen vuoksi voimme vastaanottaa armoa, uskoa ja elämää yltäkylläisesti. Usko on vain näiden vastaanottamista ja jokapäiväisen elämämme elämistä Jumalan läsnäolossa. Sillä siellä löydämme ehtymättömän ilon ja epäkimurantin uskon.

Sinä osoitat minulle elämän tien,
sinun lähelläsi on ehtymätön ilo,
sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.
(Psalmi 16:11)

A. W. Tozerin sanoin ”Jumala loi meidät ilokseen, joten hän loi meistä kykeneviä nauttimaan ihanasta ja ihmeellisestä pyhästä yhteydestä hänen kanssaan. Jumala haluaa meidän näkevän hänet ja elävän hänen kanssaan ja imevän elämää hänen hymystään.” Eikö tämä ole ihanaa? Meidät on tarkoitettu elämään iloiseen ja pyhään yhteyteen Jumalan kanssa.

Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. (Joh. 10:10)

Usko on yltäkylläistä elämää Jumalassa. Ei mitään sen monimutkaisempaa. Sekä elämä että usko ovat Jumalan lahjoja nautittavaksi hänen kanssaan. Meidät on kutsuttu elämään hänen yhteydessään ja imemään elämää hänen hymystään. Tämä on yltäkylläistä elämää ja epäkimuranttia uskoa. Kyllä, kiitos!

Osa kirjoitusta, joka on julkaistu Armoa Arkeesi -sivustolla.