Ei viimeistä käyttöpäivää

 

Tiedätkö, mitä risti merkitsi, ennen kuin siitä tuli kristinuskon symboli? Se ei ollut kaunis ja muodikas koru, vaan antiikin Rooman julmin teloitusväline. Ristiinnaulituksi joutuivat pahimmat rikolliset ja yhteiskunnan alhaisimmat ihmiset. Se oli kapinoivien orjien painajainen ja julkinen pelote.  

Kuolemaantuomittu kiinnitettiin ristille sitomalla tai nauloilla – miten päin tahansa, vain mielikuvitus oli rajana. Naulat lyötiin ranteisiin. Kämmeniä ei lävistetty, sillä ne eivät olisi kestäneet kehon painoa. Jalat naulattiin yhteen, ja ne olivat koukussa pienen tuen varassa. Tämä pitkitti kuolemaa, sillä ilman tukea käsiin kohdistuva veto olisi estänyt hengityksen nopeasti. Kun ristiinnaulittu päätettiin vapauttaa kärsimyksistään, häneltä murskattiin usein sääriluut. Silloin jaloilla ei voinut enää kannatella itseään.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Ristiinnaulitsemisen tavoite ei ollut vain surmata rikollista, vaan myös häpäistä ihminen ja hänen ruumiinsa. Tapahtumaa tulivat seuraamaan paitsi läheiset myös viholliset, jotka pilkkasivat ja sylkivät tuomittua. Ristiinnaulittu sysättiin yhteiskunnan ulkopuolelle, kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle teloituspaikalle. Siellä tuomitut saatettiin pakottaa riippumaan ristillä alasti. Heitä myös kidutettiin ennen ristiinnaulitsemista, usein ruoskimalla, ja ristin poikkipuu piti itse kantaa teloituspaikalle. Se painoi noin 50 kiloa. Verenhukka, haavakuume ja nestehukka toivat yhdessä hitaan kuoleman, samalla kun lihakset luhistuivat yksi kerrallaan.

Tämän Jeesus joutui käymään läpi. Alttaritaulujen silotellut ja tyynet Messias-kuvat ovat kaukana todellisuudesta. Mikään kipu ei kuitenkaan vedä vertoja hänen syvälle sisäiselle kamppailulleen, jota ei voi ymmärtää ja sanoin kuvata. Jumalan Pojasta tuli ainut ihminen, jonka Isä on täysin hylännyt. Ristinpuulla tämä mies oli Jumalan kiroama. (Gal. 3:13) Hän kantoi päällään kaikki synnit – menneet ja tulevat. Jeesus antoi ristille uuden merkityksen, sovituksen ja armon, ainoan toivon ja turvan tässä ajassa ja ikuisuudessa.

Ristin juurella on aina tilaa ja rajattomasti. Sinne ei jonoteta peruutuspaikkoja. Liput eivät lopu kesken, ja ne ovat ilmaisia. Jeesukselle miljardikaan ihmistä ei ole tarpeeksi, kun hän haluaa armahtaa sinut ja minut. Hän ajatteli jokaista ihmistä henkilökohtaisesti roikkuessaan ristillä. Hän ei antanut elämäänsä tuntemattoman ja kasvottoman joukon edestä, vaan ihmisten, jotka hän on tuntenut läpikotaisin jo ennen kuin he ovat syntyneet.

Ristintyöllä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Anteeksianto ei koskaan lakkaa olemasta voimassa, mikään synti ei voi sitä ikinä mitätöidä. Vaikka ristit revittäisiin kirkon seiniltä ja uskovien kauloilta, kukaan ei pysty kumoamaan pelastusta: se on täytetty. Sovitukseen ei voi lyödä parasta ennen -leimaa. Parasta ennen kuin riittävän moni pappi kiistää sen. Parasta ennen kuin teet liikaa virheitä. Parasta ennen kuin unohdat uskon liian pitkäksi aikaa kaappiin pilaantumaan. Ei, ristin luo saa palata uudelleen ja uudelleen. Se on paikka, jossa tyhjä sydän voi aloittaa alusta. Tänään.