Kirjoittanut
Opin uuden sanan: disinformaation peilitalo. Wikipedia selittää tuota ensimmäistä sanaa näin: ”Disinformaatio tarkoittaa tarkoituksellista harhaanjohtavaa tietoa tai tiedotusta, jolla pyritään hämäämään tiedotusvälineitä ja kansalaisia. Disinformaation levityksessä käytetään usein hyväksi tekaistuja asiakirjoja tai kuvia sekä levitetään vääristeltyä tietoa esimerkiksi epämääräisinä huhuina. Disinformaatio eroaa propagandasta siinä, että tietojen todellinen alkuperä pyritään salaamaan. Sotatilanteesta esimerkkinä toimii Normandian maihinnousu, jolloin Liittoutuneiden puolelta oli onnistuttu levittämään väärä tieto saksalaisille että maihinnousu tapahtuisi Englannin kanaalista.”
Modernimpi maailmanpoliittinen esimerkki löytyy Putinin Venäjältä. Siellä kansa on valjastettu kuulemaan vain venäläisiä totuuksia. Kun tiedonvälitys rajoitetaan vain oman totuuden kertomiseen, ihmiset luulevat tietävänsä asioiden oikean laidan, vaikka se olisi hyvin kaukana objektiivisista tosiasioista.
Itse löysin otsikkoon kirjoittamani sanan blogista, jonka kirjoittajaa en tunne, enkä myöskään tiedä, olisinko hänen kanssaan samaa mieltä asiasta, josta hän kirjoitti. Jussi Riekki moitti dieettiguruja, jotka viittaavat jatkuvasti toisiinsa ja luovat näin kuvan asiantuntijayhteisöstä. Hän jatkaa: ”Näin syntyy internetin peilitalo, jonka sisällä vallitsee oma totuus, omat historiankertomukset ja omat auktoriteetit. Peilitalon sisälle eksynyt altistuu jatkuvasti disinformaatiolle, minne ikinä katsookin, sillä jokainen linkki johtaa gurusta toiseen. Peilitaloon juuttuneen tilannetta ei helpota sekään, että valtamedia onnistuu vain harvoin riittävästi korostamaan, mitkä käsitykset ovat tieteentekijöiden keskuudessa vakiintuneita ja mitkä eivät.”
Tuo erikoinen termi kolahti jostain syystä erityisen voimakkaasti. Kun seuraa ihmisten blogikirjoituksia ja erityisesti kommentointia toisten kirjoituksiin, miettii usein, mitä tämä tämmöinen puuhastelu oikein on. Jokaisella on toki oikeus lausua mielipiteensä ja nykyinen facebook-aikakausi suo mahdollisuuden kenelle tahansa esiintyä minkä tahansa alan asiantuntijana. Erityisesti minua huolestuttaa joidenkin kristittyjen esiintymistapa tällaisilla palstoilla. En tarkoita, ettei kristitty saisi kommentoida, olla eri mieltä, vaatia parempia perusteluja tai ilmaista rohkeasti toisista poikkeavan kantansa. Tätä vartenhan keskustelua käydään.
Kansainvälisessä tieteellisessä keskustelussa tuuletetaan usein erittäin voimakkaasti. Ollaan reippaasti eri mieltä, mutta ei solvata ihmisiä. Erilaisten näkökantojen esilletuominen vie keskustelua eteenpäin. Toisten näkemyksistä voi oppia. Tieteen tekemisen olemukseen kuuluu, että se korjaa itseään. Paremmat perustelut kumoavat ennen pitkää heikommat perustelut. Tällaista keskustelua kyllä kaipaan.
Se mikä meikäläisessä ilmastossa joskus häiritsee, on kristittyjen järkähtämätön oikeassa oleminen silloinkin, kun asioissa olisi monia eri puolia pohdittavaksi. Jälleen varaus: en tarkoita kristinuskon perusasioita. Ne eivät ole mielipidekysymyksiä vaan totuuskysymyksiä. Ongelma syntyy siitä, jos pyöritään oman porukan mieliteemojen ympärillä ja vahvistetaan toinen toistansa ilman, että perustelut kestäisivät todellista kriittistä arviota. Kun luetaan ja kuunnellaan vain samanmielisten mielipiteitä, oma kanta vahvistuu ja toisten väärässä oleminen tulee entistä varmemmaksi. Vastakkaiset mielipiteet saadaan näyttämään naurettavilta, vaikka tosiasiallisesti niihin ei ole koskaan tosissaan perehdytty. Ei ole ollut tarvetta perehtyä, kun tiedetään jo valmiiksi, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Jos lopettaisin kirjoitukseni tähän, saisin paljon kannattajia. Jokainen oikeassa olija on kanssani samaa mieltä. Juuri näin asiat ovat. Nuo pöhköt toisinajattelevat eivät ole koskaan vaivautuneet ottamaan asioista selvää. Siksi heitä pitää valistaa.
Jos kuitenkin lisään teemoja, joissa minun mielestäni on tätä peilitalo-ongelmaa, kannattajani supistuvat huomattavasti. Esimerkiksi keskustelu juutalaisten ja palestiinalaisten välisistä suhteista on sellainen, että ns. maallinen media elää omassa peilitalossaan ja jotkut kristityt omassaan. Edellisessä kuullaan lähinnä vain palestiinalaismyönteisiä kommentteja ja jälkimmäisessä ainoastaan juutalaisten näkökulmaa. Olisikohan vaikeasti hahmotettava totuus sellainen, jossa koetettaisiin ymmärtää molempia?
Toinen esimerkki: Joskus kristityt sulkeutuvat omaan uskonpuolustukseensa niin yksisilmäisesti, että ihminen meinaa unohtua. Lähimmäinen nähdään vain käännytyksen kohteena, eikä tällöin osata ottaa vakavasti hänen todellisia kysymyksiään. Uskosta uhkaa muodostua irvikuva, kun se irtoaa arjen todellisuudesta. Kristus kulki arjessa ihmisten keskellä ja kohtasi heidät siellä, missä he olivat. Tästä teemasta kertoo osuvasti tällä sivustolla oleva Mari Turusen kirjoitus Valoja sytyttelemässä.
Keskustelu luomisen ja tieteellisen maailmankuvan suhteesta on aivan uskomattoman hyvä esimerkki peilitalosta. Jotkut ovat sumeilemattoman varmoja, että tiedemaailma on valjastettu edistämään ateismia. Siksi sitä pitää ryhtyä vastustamaan ja ottaa käyttöön sellainen argumentointiarsenaali, jossa tieteen pelisääntöjä voidaan polkea mennen tullen. Tällöin on eksytty disinformaation peilitaloon. Totuus ei ole siellä. Asia on paljon monimutkaisempi. Tieteessä ei voi pelata Jumala-argumentilla kumpaankaan suuntaan. Joku tiedemies voi väittää tieteen tekevän Jumalan tarpeettomaksi, mutta tällöin on kyse uskomuksesta, ei tieteellisestä johtopäätöksestä. Joku väittää todistavansa Jumalan olemassaolon tieteen keinoin. Israelin Jumalaa ei kuitenkaan voi alistaa sille pelilaudalle.
Jumala on luonut tieteen ja siksi sen löytöihin pitää suhtautua sillä vakavuudella, jolla Jumalan luomakuntaan muutoinkin suhtaudutaan. Tiede ei ole monoliittinen paketti eikä kenenkään yksin hallittavissa. Silti sitä ei voi tehdä miten tahansa. Siitä ei voi poimia itselleen sopivia lauseita ja järjestellä niitä uudelleen haluamaansa järjestykseen. Peilitalossa pelataan omilla pelisäännöillä, mutta sen ulkopuolella on toinen maailma, jonka ymmärtäminen avaisi silmiä ja keskustelun ulottuvuuksia.
