Ihmisiä ja ilmiöitä: Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi” Hyvät: Arabien parissa lähetystyötä tekevä Aaron Ibrahim kertoo miten tehdä vaikutus muslimeihin: ”Elä niin kuin opetat”

Ajatuksia 1900-luvun lähetysjohtajien perinnöstä

 

Viimeisen vuoden aikana ovat siirtyneet kirkkauteen 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon kenties tunnetuimmat lähetysjohtajat: Veli Andreas (Anne Van der Bijl), George Verwer ja Loren Cunningham. Suurten ikäluokkien sukupolvi nousi sodanjälkeisestä köyhyydestä, koki 1960-luvun kulttuurimurroksen ja rakensi myös osaltaan länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Siitäkin sukupolvesta nousi monia, joiden elämäntyö haastaa ja inspiroi pitkälle eteenpäin.

Kullakin edellä mainituista pioneereista oli erittäin suuri vaikutus myös Suomen seurakuntiin ja lähetysliikkeisiin. Kenenkään heidän kanssaan en tainnut vaihtaa yhtään sanaa, mutta jokaiseen heistä liittyy silti muutamia omiakin muistoja.

IK-opisto Neliöb. 17.-30.6.

Veli Andreaksen työ ja kirja Jumalan salakuljettaja inspiroi suomalaista Raamattujen salakuljetusta Neuvostoliiton alueelle. Veli Andreaksen myöhempi elämäntehtävä keskittyi kaikkein vaikeimmille alueille Lähi-Idässä sekä uskonsa tähden vainottujen tukemiseen. Open Doorsin korvaamaton työ vainottujen tukena jatkuu edelleen. Andreaksen rohkeus laittaa oma elämänsä likoon oli hiuksianostattavaa, samoin hänen kykynsä ylittää kaikki rajat ja ystävystyä erilaisten, ”pelottavienkin” ihmisten kanssa.

George Verweristä ja Veli Andreaksesta pieni ajankohtainen muisto. Parikymmentä vuotta sitten olin Kuala Lumpurissa vierailemassa eräässä seurakunnassa, missä Verwer johti meidät rukoukseen Veli Andreaksen puolesta, joka oli samana viikonloppuna tapaamassa jo iäkästä Jasser Arafatia. Muutama viikko tapaamisen jälkeen Arafat menehtyikin. Mitä he lienevät keskustelleen, sitä emme saa tietää. Veli Andreas auttoi perustamaan myös Gazaan kristillisen kirjakaupan ja pyrki rakentamaan siltoja uskovien juutalaisten ja arabien välille. Se oli sitä aikaa. Sitä joskus miettii, voisiko Lähi-Idän lähihistoria ja lähitulevaisuus näyttää erilaiselta, jos maailmassa olisi enemmän veli Andreaksia…

Lähetystyötä kaikkialta kaikkialle

Loren Cunninghamin perustama Youth With A Mission ja maailmankarttapusakastaan tunnetun Ververin perustama Operaatio Mobilisaatio mursivat 1960-luvulta alkaen lähetystyön kirkkokuntarajat ja toivat perinteisen ”ammattilähetystyön” rinnalle kaikille mahdollisuuden päästä mukaan lyhytaikaiseen lähetystyöhön, kuten kesäaktioihin.

Kuinka moni tämän päivän läheteistä on saanut lähetyskipinän jollain aktioreissulla? Aktiot olivat – ja ovat yhä – myös ruohonjuuritason kansainvälisyyskasvatusta, haastoivat nuoria omien rajojen ylittämiseen, ja laajensivat seurakunnan mieltä lähetyskäskyn globaaliin vastuuseen. Tänä päivänä lähetystyöhön lähtijät ovat yhä enemmän muualta kuin ns. länsimaista. Lähetysliikkeen kasvojen väri muuttuu ja jotkin kulttuuriset tavat muuttuvat, mutta ydin pysyy samana.

Läpi kirkkohistorian, erämaaisistä ja kelttien ajoista alkaen 1960-luvun ”jeesushippeihin” on merkittävä osa lähetystyöstä ja herätyksistä löytänyt uomansa kirkkojen virallisten rakenteiden ulkopuolella. Parhaat toimintamallit ovat sittemmin levinneet laajalle.

Loren Cunningham virallinen muistokirjoitus nostaa esiin valtavasta määrästä opetuksia, puheita ja kirjoja yhden kohdan, joka ehkä tiivistää 1900-luvun lähetysliikkeen visiota. Kyseessä on kristillinen ”perusoikeuksien julistus” (The Christian Magna Carta), jonka Cunningham kirjoitti vuonna 1981. Sen mukaan jokaisella ihmisellä maan päällä on oikeus:

1. Kuulla ja ymmärtää Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.
2. Raamattuun omalla kielellään.
3. Säännölliseen, lähialueella kokoontuvaan kristittyjen yhteyteen, jossa opetetaan Sanaa ja rukoillaan yhdessä Kristuksen ruumiina.
4. Kristilliseen kasvatukseen lapsilleen.
5. Elämän perusedellytyksiin: ruokaan, veteen, vaatetukseen, suojaan ja terveydenhuoltoon.
6. Hengellisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti ja fyysisesti hedelmälliseen, täyteen elämään. (käännös omani)

Oikeuksia ei ole ilman velvollisuuksia. Lähetysliikkeen ”eetosta” suhteessa ihmisoikeuksiin ei voi tulkita ilman ajatusta, että näiden oikeuksien toteuttaminen globaalisti – lähetyskäskyn täyttäminen – on seurakunnan tehtävä. Kenen muun muka? Myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tavoitteiden voi katsoa mahtuvan em. julistuksen kohtien 5 ja 6 alle. Vrt. myös Lausannen liikkeen julkilausumat.

Toteutuvatko nämä oikeudet tänään kaikkialla maailmassa? Jos eivät, niin työ taitaa olla vielä kesken. This is the way.

Artikkelikuva: Ben White on Unsplash.com