Isojoelta tärkeä haaste

Tämän päivän Ilkka-lehdessä Isojoen kirkkoherra Jari Kuusi kertoi kampanjastaan, jolla hän haastaa seurakunnat rukoilemaan jumalanpalveluksissaan vainottujen kristittyjen puolesta.

Loistavaa, Jari Kuusi! Voinen täältä vapaan kristillisyyden puolelta sanoa, että olemme monet ihmetelleet, miksi tämä aihe on niin tabu Suomen Siionissa. Kristittyjen vaino on raakaa todellisuutta monilla puolilla maailmaa. Vähän aikaa sitten uutisoitiin Egyptin kopteja vastaan suunnatuista iskuista, ja Suomen kirkon hiljaisuus tapahtuneen osalta sai jopa maallisen median ihmettelemään ja paheksumaan. Itsekin taisin jakaa twitterissä Ulla Appelsinin terävän kirjoituksen Ilta-Sanomissa.

Open Doors -järjestön mukaan 350 miljoonaa kristittyä kokee tällä hetkellä vainoa. Yli 200 miljoonan kohdalla tämä vaino on vakavaa. Vainoamistilastojen kärjessä ovat  Pohjois-Korea, Somalia, Afganistan, Pakistan, Sudan, Syyria, Irak, Iran, Eritrea ja Jemen.

Saattaa olla, että kirkon kannanottoja pidättelee se, että kristityt ei ole tietenkään ainoa ryhmä, joita uskonnon vuoksi vainotaan. Hindunationalismi Intiassa on esimerkiksi merkinnyt kovia aikoja islamilaisille. Onko oikein ja tasa-arvoista, että rukoilisimme vain kristittyjen puolesta. Totta kai kristittyjen pitää toimia kaikkea vääryyttä ja pahuutta vastaan. Vainottuna oleminen ei ole ihmiselle kuuluva asiain tila, vaan jokaista tulee arvostaa ja kunnioittaa.

Mutta kuitenkin, eikö kristilliselle kirkolle kuitenkin niiden, jotka ovat veljiämme ja sisariamme Jeesuksessa Kristuksessa, pitäisi olla ihan erityisasemassa? Jeesus sanoo meille: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”  Pietari kirjoittaa: ”Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” Kun Paavali kehottaa: ”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.”, ei hän suinkaan tarkoita kaikkia ihmisiä, vaan nimenomaan kristittyjä.

Paavikin on ottanut kantaa vainottujen kristittyjen puolesta paljon korkeammalla profiililla kuin Suomen kirkko. Reformaation juhlavuonna tässä on kyllä itsetutkistelun paikka!

Ei todellakaan ole väärin ja kristillisen etiikan vastaista, että seisomme vainottujen kristittyjen rinnalla ja me rukoilemme heille Jumalan läsnäoloa ja voimaa vainojen helteessä, kestävyyttä Jeesuksen todistajina ja vainojen loppumista ja rauhallista elämää Jeesuksessa. Ja sen ohella, että rukoilemme, voimme myös toimia herättelemällä poliittisia päättäjiä näkemään tämä ongelma ja toimimaan kansainvälisessä yhteisössä vainojen lopettamiseksi.

Todellakin soisin, että monet seurakunnat ottaisivat Jari Kuusen haasteen vastaan. Eikä pelkästään luterilaiset: haaste varmasti sopii myös vapaiden suuntien seurakunnille.