Venezuela, Kolumbia, Indonesia. Talot romahtavat. Tuhansia kuolee ja jää loukkuun, kodittomiksi. Jos kerran hyvä kaikkivaltias Jumala on olemassa, miksi hän ei estä mittaamatonta kärsimystä aiheuttavia luonnonmullistuksia ja katastrofeja? Miksi hän sallii kärsimystä ja pahaa? Myös omilleen.

Kärsimyksen ongelmaa ovat pohtineet teologit, filosofit ja ihan tavalliset ihmiset. Uutisotsikoihin yltävät katastrofit tai henkilökohtaisessa elämässä koetut vastoinkäymiset nostavat kysymyksen pintaan kuin ongenkorkki.  

Jumalani, Jumalani! Miksi minut hylkäsit?

Kärsimys on yleismaailmallinen ilmiö. Se ei ollut vierasta myöskään Raamatun henkilöille – ei edes Vapahtajalle.

Jostain syystä kukaan heistä ei kuitenkaan kärsimyksen vuoksi epäillyt Jumalan olemassaoloa tai kaikkivaltiutta. Se näyttää olevan pikemminkin modernin ihmisen mielessä heräävä kysymys. Kärsimystä ja vastoinkäymisiä pidettiin sen sijaan tämän ajan todellisuuteen kuuluvina: ei lopullisina, mutta tässä ajassa läsnä olevina. Kärsimyskin oli Jumalan kädessä.

Raamatun ihmiset eivät kuitenkaan suhtautuneet kärsimykseen stoalaisella mielentyyneydellä. Se herätti heissä voimakkaita tunteita, suuttumusta ja epätoivoakin. Kärsimys sai heidät pohtimaan Jumalan hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta, liittouskollisuutta ja armollisuutta sekä kysymään, oliko hän kokonaan hylännyt heidät ja unohtanut lupauksensa.

Jeesuskin huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani! Miksi minut hylkäsit?”

Kaikkeen tähän on helppo samaistua silloin, kun oma maailmamme järkkyy ja elämä romahtaa niskaan.

Lutherilta löytyy ajatus siitä, että Jumalan hyvyyteen on uskottava silloinkin, kun kärsimyksen keskellä tuntuu, ettei tällaista Jumalaa voi edes olla olemassa. Vaikka tuntuisi siltä, että hän on kääntynyt minua vastaan, juuri silloin häneen on luotettava kaikkein eniten. Hän nimittäin tietää, mistä on kyse ja mitä hän tekee, vaikka me emme sitä ymmärtäisikään. Tämä oli myös Jobin kirjan sanoma.

Billy Graham sanoi Yhdysvaltoja vuonna 1995 syvästi kuohuttaneen Oklahoman terrori-iskun jälkeen: ”Emme kenties koskaan saa tietää miksi Jumala salli tämän tapahtua. On silti aina parempi kohdata tällaiset yhdessä Jumalan kanssa, kuin ilman häntä.”

Huono argumentti Jumalaa vastaan

Filosofit – eivätkä vain kristityt filosofit – ovat jo kauan sitten todenneet, etteivät kärsimys ja pahuus ole pätevä argumentti Jumalan olemassaolon kieltämiseksi.

Kyse ei ole kärsimyksen vähättelystä. Kärsimys on todellista ja raastavaa.

Kärsimyksen arvottaminen pahaksi tai epäoikeudenmukaiseksi, turhaksi tai merkityksettömäksi edellyttää kuitenkin jonkinlaista käsitystä hyvästä ja pahasta sekä oikeudenmukaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta.

Ilman käsitystä ”suorasta” on mahdotonta arvioida minkään olevan ”vinossa”. 

Jos Jumalaa ei olisi, meillä ei olisi rationaalisia välineitä edes arvostella Jumalaa moraalisesti tai arvioida kärsimyksen merkityksellisyyttä / merkityksettömyyttä. Tällaiseen normistoon vetoaminen edellyttää normiston Luojan. Kuten joku on sanonut: ylettyäksemme lyömään Jumalaa kasvoihin joudumme istumaan hänen sylissään.

Kärsimys myös voi meistä näyttää täysin turhalta, mutta tämä voi olla perspektiiviharha, joka johtuu tietomme rajallisuudesta. Voidaksemme julistaa jonkin kärsimyksen täysin turhaksi ja merkityksettömäksi meidän olisi oltava Jumalan tavoin kaikkitietäviä.

Jumalalla voi kaikesta huolimatta olla moraalisesti perusteltu syy sallia suurtakin kärsimystä.

Raamatun vastaus on persoonallinen, ei filosofinen

Raamattu ei lähesty kärsimyksen ja pahuuden ongelmaa filosofian kielellä. Sen vastaus on persoonallinen ja samalla eskatologinen: Jeesus tulee takaisin, pyyhkii kaikki kyyneleet ja asettaa kaiken luomakunnassa kohdalleen, niin kuin hän kerran tyynnytti myrskyn Genesaretinjärvellä.

”Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?” opetuslapset kysyivät hädissään (Mark. 4:38). Miksi Jeesus nukkui? Eikö hän välittänyt?

Tyynnytettyään myrskyn hän sanoi opetuslapsille: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” Hänhän oli sanonut, että tarkoitus oli mennä vastarannalle, ei merenpohjaan.

Kun Jeesus on veneessä, olemme turvassa myrskynkin keskellä.

Samoin koko luomakunta tulee eräänä päivänä vapaaksi kaikesta siitä, mikä siinä nyt on pielessä syntiinlankeemuksen vuoksi.

Kaiken minkä te olette tehneet yhdelle …

On hyvä muistaa, että Matteuksen evankeliumin 25. luvun mukaan meiltä kysytään Hänen tullessaan, mitä me teimme lievittääksemme toisten ihmisten kärsimystä.

Kuten Äiti Teresa on sanonut: ”Kun joku lapsi kadulla kuolee nälkään, se ei tapahtunut siksi, ettei Jumala tehnyt mitään, vaan koska me emme tehneet.”

Tänä aikana Jumala tulee kärsivän ihmisen rinnalle ja hänen avukseen niiden hyvien tekojen kautta, joita Jeesukseen uskovat maailmaan lähetettyinä hänen nimessään tekevät.