Tamperelainen SM-juoksija Antti Sainio on tuulettanut voittoa Raamattu käsissään ja uhonnut olevansa tekniikaltaan maailman paras aituri. Starttiin hän valmistautuu lukemalla Psalmista 18 Jumalasta, joka tekee jalat nopeiksi.
Antti Sainio, 21, yllättyi tyystin siitä, millainen kohu mediassa nousi hänen eleestään vuonna 2024.
Hän juhlisti SM-voittoaan nostamalla Raamattunsa ilmaan heti maaliintulon jälkeen.
Urheilukansa näki poikkeuksellisen tuuletuksen televisiosta – ja pian siitä levisivät kuvat ja tekstit verkko- ja printtimedioissakin.
– Kyllä se oli harkittu teko. Olin etukäteen miettinyt, millä tavoin voisin kristittynä antaa kiitoksen menestyksestäni Hänelle, jolle se kuuluu, Jumalalle. Idean sain yhdeltä jenkkipituushyppääjältä, joka oli tehnyt samoin.
– Sitä en kyllä osannut arvata, miten paljon tuota elettä käsiteltäisiin julkisuudessa, Sainio naurahtaa.
Se sai muutamat epäilemään minua pelleksi.
Kansainvälisiä kilpailuja kokeneena hän oli jo vuosia viettänyt aikaa ympäristöissä, joissa vakaumuksen luonteva esillä pito on urheilijoille arkipäivää – edustivatpa he mitä tahansa uskontoa.
Sainion mielestä toisen ihmisen vakaumuksen kunnioittaminen on kansainvälisissä urheilijapiireissä itsestäänselvyys.
– Yhdysvalloissa näkee paljon sitä, että juoksijat kokoontuvat ennen kisaa ringiksi ja rukoilemaan. Call roomissa eli tilassa, josta urheilijat kutsutaan starttiviivalle, on yleistä se, että kukin hiljentyy yksin – omalla tavallaan. Niin teen minäkin. Eikä se herätä ihmetystä.
Kisatilanteissa kristityt saattavat tehdä ristinmerkin rintaansa ennen suoritukseen lähtöä, antaa menestyksestä kunnian Jumalalle ojentamalla etusormen taivasta kohti tai suutelemalla pikaisesti kaulalla riippuvaa ristiään.
Suomessa tällaisia spontaaneja hetkiä ei vielä ole totuttu näkemään.
Jumalan voimaan vyöttäytyneenä
Sainiolla usko ja hengellisyys ovat vahvasti mukana treeneissä ja kilpailutilanteissa. Raamattu matkaa hänen selässään kulkevassa repussa tapahtumapaikalle.
– Ennen kisan alkua luen Psalmeista tsemppiä ja luottamusta antavia jakeita. Yksi tärkeimmistä on Psalmista 18 jae, joka julistaa Jumalan tekevän jaloista yhtä nopeat kuin kauriilla.
Ristiriipus on kaulalla näkyvissä.
Se sai muutamat epäilemään minua pelleksi.
– Käsivarsiini on tatuoitu Raamatun jakeita, Trusting God” ja joitakin muita, minulle henkilökohtaisesti tärkeitä sanoja ja asioita. Saan silmiini yhdellä vilkaisulla tekstin siitä, että Jumalalle kaikki on mahdollista.
Kommentit Raamatun ilmaan nostamisesta olivat suomalaisilta kaksijakoisia.
– Sain paljon myönteistä palautetta, mutta jonkin verran myös kritiikkiä. Joillekin Raamatun, korujeni ja tatuointieni yhdistelmä tuntui olevan liikaa. Se sai muutamat epäilemään minua pelleksi.
Rukousta pienestä pitäen
Sainio kertoo rukoilleensa lapsesta lähtien, niin pienestä kuin muistaa. Sitä hän ei kuitenkaan tiedä, mistä ymmärrys ja halu turvautua kristinuskon Jumalaan syntyivät.
– Olen aina rukoillut apua epämiellyttävistä tai vaikeana pitämistäni asioista selviämiseen.
Uskosta ei lapsuudenkodissa juteltu, eikä Sainio osallistunut seurakunnan kerhoihin tai leireille.
Lue Erja Taura-Jokisen kirjoittama juttu kokonaan osoitteessa Sana.fi!
