Uukuniemeläinen herätysliike on kokenut muutamia kasvuvaiheita runsaan sadan vuoden aikana. Ennen kaikkea siihen mukaan tulleet uudet sukupolvet ovat tuoneet omat tarpeensa ja tapansa toimintaan. Liikkeen hengellinen perusta on kuitenkin pysynyt muuttumattomana.
Uukuniemeläisyys tuli minulle tutuksi tutkiessani herätysliikkeitä. Oman näkökulmansa siihen toi puolisoni Irenen uukuniemeläinen äiti. Hän oli käynyt uukuniemeläisille läheisen Jaakkiman kristillisen opiston. Kolmas näkökulmani on papin ja piispan.
Herätysliike
Hengellistä heräämistä oli esiintynyt Uukuniemellä jo 1800-luvun lopulla. Helena Konttisen toiminta horrossaarnaajana alkoi kuitenkin 1905, ja siitä tuli uukuniemeläiselle herätysliikkeelle erityinen yhdistävä side hänen 1916 tapahtuneen kuolemansa jälkeen.
Minulle on nykyajan näkökulmasta epäselvää, miten karu, ankarakin ja henkilökohtaisia ennustuksia sisältänyt horrossaarna oli niin vaikutusvoimainen. Jumalan uudistava, salattu työ ei asetu meidän mittapuihimme.’
Merkittävä hengellisten herätysten vaihe koettiin sotien jälkeen 1940-luvulla. Silloin uusi sukupolvi tuli liikkeeseen mukaan. Sen jälkeen uskossa ole-vien hoitaminen on kuulunut melko tiiviisti uukuniemeläiseen liikkeeseen. Sen herätyskristillinen pohja on kantanut entiseen tapaan.
Maallikkoliike
Herätykset syntyivät seurakuntalaisten keskuudessa. Niiden pohjana oli luterilainen opetus kaikkien kristittyjen hengellisestä pappeudesta. Kunkin tuli ottaa henkilökohtaisesti selvää Jumalan sanasta ja välittää sitä muille. Seurojen merkitys suhteessa jumalanpalveluksiin korostui, koska sana on armonväline samalla tavalla kuin ehtoollinenkin.
Vuosikymmenten mittaan liikkeeseen on liittynyt pappeja. Heiltä on kuitenkin edellytetty toimimista maallikkojen tavoin virkaa korostamatta. Monet merkittävät julistajat, kuten muun muassa Erkki Leminen, ovat olleet maallikkoja.
Orpokotiliike
Millään muulla suomalaisella herätysliikkeellä ei diakoninen toiminta ole ollut siinä asemassa kuin tässä liikkeessä. Jo alkuvaiheessa heräsi myötätunto orpoja kohtaan, mikä johti orpokodin perustamiseen Parikanniemeen. Sotien jälkeen orpokoti löysi nykyisen sijaintinsa Ristiinasta.
Yhteiskunnan muutosvaiheissa Parikanniemen lastenkoti on säilyttänyt paikkansa ja kehittynyt edelleen arvostettuna lasten ja nuorten lastensuojelulaitoksena. Hengellinen tausta ei ole yhtä näkyvä kuin aikaisemmin, mutta se on silti vahvasti pohjalla. Parikanniemen Orpokotiyhdistys ry oli aikanaan koko hengellistä liikettä kokoava organisaatio. Nykyään sen toiminnasta vastaavat Parikanniemisäätiö ja Parikanniemen Ystävät ry.
Yhteistyö
Vasta toisen maailmansodan jälkeen liikkeessä nähtiin järjestäytymisen tarvetta. Ratkaisuksi valikoitui yhteistyö Kansan Raamattuseuran kanssa. Sitä perinteisempänä herätysliikkeenä uukuniemeläinen liike ei ole kuitenkaan menettänyt omaa hengellistä luonnettaan.
Suuri kansankirkko tarvitsee tällaisia yhteisöjä, joissa usko eletään todeksi.
Seurat ovat olleet monille kirkonmenojen vaihtoehto, vaikka kirkkouskollisuutta ei aseta kyseenalaiseksi. Suuri kansankirkko tarvitsee tällaisia yhteisöjä, joissa usko eletään todeksi. Niistä saadaan ystäväpiiri ja mallit, miten uskosta ajatella ja miten sitä toteuttaa. Kirkko ja herätysliike eivät ole vaihtoehtoja, vaan liike on osa kirkon elämää.
Saaren orpokotijuhlat
Vuosittaiset orpokotijuhlat Saaren kirkonmäellä ovat pe-rinteiset hengelliset juhlat parhaimmillaan. Olen ollut niillä puhujana ja muutenkin puolisoni Irenen kanssa.
Seurapenkit ja telttaruokailut ulkona sekä välitön kesäjuhlan tunnelma luovat puitteet. Sisältö on perinteistä hengellistä, Raamattu-uskollista julistusta. Virrenveisuu sujuu vakaasti ja voimakkaana.
Saaren kirkossa muutama vuosi sitten nuori mies veisasi vieressäni kännykästä tekstiä seuraten. Sellaista en ollut kirkossa ennen nähnyt. Osallistujat elävät tätä päivää, mutta tukena ja turvana on perinteinen, muuttumaton uskon ydin.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä elokuussa 2026.
