Aamukahvi oli mennä väärään kurkkuun lukiessani aamun lehteä heinäkuun 30. päivänä. Kokonainen aukeama lehdessä oli varattu meedion haastatteluun. Meedio kertoo, kuinka ”kuoleman lopullisuuden kyseenalaistaminen on hänen tekemisensä ydin: ’Minun tehtäväni on todistaa, ettei kuolemaa ole olemassa’”.
Miten meedio todistaa kuolemattomuuden? Meedio kertoo pitkässä ja seikkaperäisessä haastattelussa, kuinka hän saa selkeitä kokemuksia vainajilta, haudan takaa.
Ei mitään uutta auringon alla. Eevalle vakuutettiin jo paratiisissa ”Ette suinkaan kuole” ja tuskalliset seuraukset tästä tiedämme kaikki.
Mutta mistä lopulta on kysymys, kun valtalehti julkaisee näin näyttävästi kioskikirjallisuuden genreen kuuluvan jutun? Helsingin Sanomat on tähän asti profiloitunut materialismin ja ateismin järkkymättömänä kulmakivenä, mutta nyt tapahtui ällistyttävä paradigman muutos, jota Erkko ei missään tapauksessa olisi hyväksynyt. Juttu on kuitenkin täytynyt hyväksyä toimituksessa, kyseessä tuskin on lipsahdus kesätoimittajilta.
Kristinuskon julistamisesta ei tietenkään ole kysymys. Vainajahenkiin yhteyden ottaminen on kauhistus juutalaiskristillisessä paradigmassa. Jesajan kirjassa (8:19) todetaan: ”Ja kun he sanovat teille: ’Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat’, niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta?” Raamattunsa tuntevat tietävät, mitä tapahtui Een-doorissa (1. Samuelin kirjan 28. luku) ja juutalaiskristillinen maailma kavahtaa tällaista toimintaa.
Mutta onko nyt aika muuttunut ja ihmiset ovat kyllästyneet ajatukseen, jonka mukaan mitään kuolemanjälkeistä elämää ei ole. ”Siihen maadut mihin kaadut” -julistus ei enää myy. Mystiikka on tullut muotiin. Vastauksia kuoleman arvoitukseen haetaan, mutta kaikkialta muualta paitsi kristinuskosta. Mistä tämä voisi johtua? Miten ilmiö voidaan tulkita? Ihmiset haluavat science fiction -tyyppisen tarjouksen ikuisesta elämästä ilman rasittavaa puhetta synnistä ja parannuksen tekemisen tarpeesta. Kuvaan tätä dynamiikkaa kirjassani ”Kuolema – viimeinen vihollinen”.
Jumalan meille antamasta ilmoituksesta selviää, että Hän on pannut iankaikkisuuden kaipuun luomansa Jumalan kuvan sieluun. Saarnaajan kirjassa (3:11) todetaan, kuinka tämä kaipuu on lähtemättömästi ”tehdasasennettu” meihin: ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua”. Ihminen ei kuitenkaan käsitä Jumalan tekoja, eikä ymmärrä miksi on olemassa, ilman uskoa Jeesukseen, joka ratkaisee kaipuun ongelman. Jeesus puhutteli Marttaa, jonka veli oli kuollut: ”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?’” (Joh. 11:25-26).
Mutta miten voit alkaa elää ikuista elämää jo täällä ajassa, ja saada luvatun Uuden Jerusalemin kansalaisen henkilökortin taskuusi jo täällä nykyajassa (Ilm. 3:12)? Jeesus opastaa kyselevää Nikodeemusta: ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa’” (Joh. 3:3). Uudestisyntymisen jälkeen saat kokea, kuinka ”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:7). ”Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra” (Jes. 48:22). Meediot eivät vapauta omatuntoasi synnin kuormasta. Psalmissa 34 (5-10) kerrotaan, mitä tehdä: ”Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.”
