Raamatun teksti on käännettävä aika ajoin uudestaan, koska kieli muuttuu. Nykyinen virallinen kirkkoraamattumme (KR 1992) on edelleen varsin toimiva ja ymmärrettävä. Silti on kunnioitettavaa, että Pipliaseura on tehnyt uuden suomennoksen Uudesta testamentista (UT 2020) ja psalmeista (2024). Vanhan testamentin käännös on tekeillä ja tiettävästi pitäisi valmistua vuonna 2028. Nämä eivät ole virallisia käännöksiä, eikä niistä ehkä sellaisia tulekaan. Niitä saa kuitenkin käyttää myös jumalanpalveluksissa. Moni suomalainen lukee edelleen myös edellistä käännöstä (KR 1938).
Minä käytän nykyistä virallista ja luen sen ohella noita uusia. Olen monta kertaa ilahtunut UT 2020:n sanavalinnoista. Hiukan kankea aiempi käännös on tullut ymmärrettävämmäksi. En ole huolellisesti perehtynyt näihin uusiin, mutta kommentoin tässä kolmea niihin liittyvää käännösratkaisua. Yhdestä kiitän, kahteen en ole tyytyväinen.
Törmäsin jakeen Hepr. 2:6 käännökseen UT 2020:ssa ja riemastuin. Loistava korjaus edellisiin nähden. Kyseessä on lainaus psalmista 8 ja alkukieli on tietenkin kreikka, koska varhaiset kristityt lukivat hepreankielisestä Vanhan testamentin versiosta nimenomaan kreikankielistä käännöstä eli Septuagintaa (LXX).
Nykyinen käännöksemme (KR 1992) kirjoittaa: ”Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” Edellinen (KR 1938) käänsi näin: ”Mikä on ihminen, että häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen?” UT 2020 ehdottaa: ” Mikä on ihminen saamaan huomiosi? Mikä on Ihmisen Poika, että pidät hänestä huolta?”
Alkutekstissä tuo kursivoitu kohta kuuluu hee hyios anthroopuu, joka sanatarkasti on ihmisen poika. Usein tuo ilmaisu tarkoittaa ketä tahansa ihmistä tai ihmisen lasta ja siksi aiempia käännöksiäkin voisi puolustaa. Tässä asiayhteydessä on kuitenkin täysin kiistatonta, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja tarkoittaa Jeesusta, kuten jakeista Hepr. 2:8 ja 9 selvästi käy ilmi. Onnittelut UT 2020:n kääntäjille! Isoilla alkukirjaimilla on osoitettu, ketä kirjoittaja tarkoittaa.
Samankaltainen ongelmahan on Vanhan testamentin puolella jakeessa Dan. 7:13. Kyseessä on arameakielinen tekstikatkelma, jossa KR 1938 käänsi oikein ”Ihmisen Poika”, kun taas KR 1992 laimensi sanaksi ”ihminen” ja jätti oikean käännöksen alaviitteeseen. Toivottavasti tämä palautetaan seuraavassa paikalleen. Onhan kyseessä juuri se termi, jota Jeesus itsestään käytti, ja jonka hän otti Danielin kirjasta.
Absoluuttista käännöstä ei ole olemassakaan.
Kahteen uusien käännösten ratkaisuun en ole tyytyväinen. UT 2020 on pudottanut sanan vanhurskaus ja sen johdannaiset pois ja korvannut useilla eri sanoilla. Joskus korvaus on paikallaan, mutta kun tuo luterilaisen uskomme ydintermi kokonaan häivytetään, jotain olennaista saattaa kadota. Toki tiedän, että termi on vaikeaselkoinen, eikä vakiokirkkovieraskaan sitä aina ymmärrä. Mutta eivät Paavalin kuulijatkaan tiettävästi ymmärtäneet kyseistä dikaios-tyyppistä sanaa. Joitakin termejä on vain yksikertaisesti selitettävä. UT 2020 on onneksi merkinnyt kyseisen ilmaisun muutaman kerran alaviitteeseen, mutta kyllä sen paikka olisi ollut ainakin muutaman kerran päätekstissä.
Psalmikäännöstä 2024 olen lukenut hiukan vähemmän. Runotekstistä on vaikeampi arvioida sanatarkkuutta, koska juuri runouden tyyli antaa tiettyjä vapauksia. Yhtä käännösratkaisua kääntäjätkin kertoivat paljon pohtineensa ja ratkaisu mainitaan jo esipuheessa. Heprean toinen Jumalaa merkitsevä sana, Jahve, on nyt käännetty sanalla ”Jumala” ja erotukseksi toisesta Jumalaa merkitsevästä sanasta ladottu kursiivilla. Kaikissa aiemmissa käännöksissä Jahve on käännetty sanalla Herra, kuten myös englanninkielisessä maailmassa sanalla the Lord.
Koetan jälleen ymmärtää. Raamatun tekstiä ja kristillistä kielenkäyttöä tuntematon ei miellä heti sanaa Herra Jumalaa tarkoittavaksi. Kaiken lisäksi – ja pelkään että tällainenkin motiivi on ollut takana – sanaa Herra on pidetty liian maskuliinisena ilmauksena Jumalasta.
Mielestäni tässä mennään ojasta allikkoon. Septuagintassa Jahve on aina Kyrios ja Uuden testamentin kielenkäytössä se on tavallisimpia Jeesusta tarkoittavia sanoja. Onhan vanhin kristillinen uskontunnustus ”Jeesus on Herra” (esim. Room. 10:9). Psalmin 110 alussa operoidaan juuri tällä termillä ja Uusi testamentti viittaa siihen ainakin neljä kertaa. Uudessa testamentissahan sana Herra on aina Jeesusta tarkoittava. Jos se poistetaan Vanhasta testamentista, yksi tärkeä linkki Uuden ja Vanhan väliltä katoaa.
Uusista käännöksistä on haluttu keskustelua ja olkoon tämä yksi puheenvuoro siihen. Kaiken kaikkiaan pidän tärkeänä uusien käännösten laatimista ja suosittelen niiden lukemista vanhojen rinnalla. Absoluuttista käännöstä ei ole olemassakaan ja jokainen suomalainen käännös johtaa yhtä hyvin Jeesuksen tuntemiseen ja uskon syntymiseen.
