Kesän 2026 aikana kansanedustaja Päivi Räsäsen, piispa Juhana Pohjolan ja Luther-säätiön oikeustapauksessa nähtiin uusia käänteitä. Kaikki osapuolet ovat nyt ilmoittaneet valittaneensa Korkeimman oikeuden maaliskuussa tekemästä päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). Korkein oikeus antoi heille 26.03.2026 tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Ennen kesää Uusi Tie – lehdelle antamassaan haastattelussa Päivi Räsänen arveli prosessin voivan kestää enimmillään jopa kahdeksan vuotta, jonka päätteeksi tulisi kuluneeksi jo 15 vuotta kaiken käynnistäneen twiitin julkaisusta. Prosessi on siis poikkeuksellisen pitkä ja raskas.
Twiitissä Räsänen ”julkaisi kuvan Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta ja osoitti kysymyksen Pride-tapahtumaan tukijaksi ilmoittautuneelle evankelis-luterilaisen kirkon johdolle. Korkein oikeus hylkäsi twiittiä koskevan syytteen.”, Uuden Tien-artikkelissa todetaan.
Artikkeli nostaa esiin myös Lähetyshiippakunnan Facebook sivuilla julkaistun piispa Juhana Pohjolan näkemyksen: ”Olen vakuuttunut, että korkeimman oikeuden antama tuomio oli väärä sekä vahingollinen kaikille suomalaisille”.
Jos EIT:n tuomarit toteavat Suomen valtion syylliseksi, osapuolet voivat pyytää korkeimman oikeuden tuomion kumoamista.
Päivi Räsänen jätti valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen
Noin kaksi kuukautta myöhemmin Uusi Tie – lehden toimitus kertoi 24.7.2026 päivätyssä artikkelissaan asian etenemisestä. Otsikkona Päivi Räsänen jätti EIT:een valituksen korkeimman oikeuden tuomiosta.
Artikkelin mukaan Päivi Räsänen katsoo, että KKO ei ole huomioinut, että hän julkaisi kirjasen laajalle yleisölle puolustustarkoituksessa.
”Korkein oikeus ei tuominnut minua vuonna 2004 julkaistun kirjan kirjoittamisesta, vaan sen julkaisemisesta sosiaalisessa mediassa marraskuussa 2019. En itse pitänyt aiemmin vihkosta esillä eikä siitä koitunut mitään ongelmia.”
Kun raamattutwiitin tutkinta tuli julkisuuteen, kirjasesta tehtiin rikosilmoitus. Poliisi ei nähnyt aihetta esitutkintaan.
”Sen sijaan valtakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan käynnistettäväksi, ja tässä vaiheessa nostin kirjan julkisuuteen tiedotteessa, jossa hän esitti totuudenvastaisia väitteitä sen sisällöstä. Julkaisin marraskuussa 2019 kirjasen puolustaakseni itseäni. EIT on ratkaisuissaan vahvistanut poliittisten päättäjien oikeuden puolustautua julkisuudessa.”
Artikkelissa kerrotaan lisäksi, että KKO:n mukaan kiihottamisrikoksen tunnusmerkistö täyttyi ja väitti, että Räsänen on pitänyt homoseksuaaleja alempiarvoisina.
”Tämä ei pidä paikkaansa. Olen kirjassani useaan kertaan todennut, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia”, Räsänen sanoo.
”Toivon, että EIT antaa selkeän viestin siitä, ettei kenenkään tulisi joutua vastaavaan rikosoikeudelliseen prosessiin. Rauhanomaista keskustelua ei tule leimata rikolliseksi.”
Valitus on kokonaisuudessaan 610-sivuinen paketti.
Myös Juhana Pohjola jätti valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen
Viikkoa myöhemmin, 30.7.2026, samainen Uusi Tie – lehti julkaisi artikkelin Myös Juhana Pohjola jätti valituksen EIT:een (maksumuurin takana). Juhana Pohjolan valitushakemus on pituudeltaan 609 sivua, Luther-säätiön 500 sivua.
Artikkelin mukaan ”Pohjola huomauttaa, että Päivi Räsäsen kirjanen ei kehottanut väkivaltaan, syrjintään tai vihamielisiin toimiin ketään kohtaan.” Pohjola toteaa, että keskeinen kysymys ei ole, onko EIT samaa mieltä Räsäsen kirjasen sisällöstä. ”EIT:n ei ole tarpeen ratkaista kiistanalaisia lääketieteellisiä tai tieteellisiä kysymyksiä.”
Sen sijaan kysymys on siitä, esittikö korkein oikeus ”asiaankuuluvat ja riittävät perustelut, jotka osoittivat pakottavan yhteiskunnallisen tarpeen tuomita rikosoikeudelliseen vastuuseen, taloudellisiin seuraamuksiin, oikeudenkäyntikuluihin ja poistamaan julkaisusta ilmaisuja, jotka kokonaisuutena ja asiayhteydessään eivät kehottaneet väkivaltaan, vihaan, syrjintään, poissulkemiseen, oikeuksien epäämiseen tai vihamielisiin toimiin ketään kohtaan”, Lähetyshiippakunnan päivityksessä sanotaan.”
Kun teidät vedetään oikeuksiin ja piestään synagoogissa
Räsäsen ja Pohjolan tapaus tuo mieleeni Jeesuksen ajankohtaiset sanat: ”Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille. Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille. Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki.” (Mark. 13:9-11)
Jeesuksen aikana alkuseurakunnan normaalina osana oli joutua evankeliumin sanan tähden vainotuksi ja törmäyskurssille sen aikaisen kulttuurin ja maailmankatsomusten kanssa. Tämä on hyvä pitää mielessä aikamme keskellä. Toisinaan joudun kysymään itseltäni – ja myös muilta…
Tavoittelenko vääränlaista salonkikelpoisuutta evankeliumin sanomalle?
Onko selkeä opetus kadotuksesta vaiennut hengelliseen väkivaltaan liittyneiden syytösten vanavedessä? Raamattu täysin selkeästi osoittaa, että ihmisen kuoleman jälkeen on vain kaksi eri vaihtoehtoa. Evankeliumin ydin on siinä, että rakastava Jumala kutsuu kohti oikeaa ikuisuusosoitetta. Jos riisun evankeliumista sen ytimen pois, ei paljoa jää jäljelle. Vaikeaa aihetta tulee tietenkin käsitellä rakkaudella ja armolla, mutta siitä ei tule pelon vuoksi kokonaan vaieta. Jos en varoita ja vaikenen, en rakasta, vaikka niin itselleni ja muille saattaisinkin valheellisesti uskotella.
Onko myös selkeä seksuaaliopetus vaiennut monissa seurakunnissa, koska ympäröivä kulttuuri ja arvomaailma haastavat kristityt entistä kovemmin? Uskallanko enää julistaa elämänmittaista yhden miehen ja yhden naisen välistä avioliittoa, vai vaikenenko, koska me ihmiset kuitenkin usein epäonnistumme enkä myöskään halua loukata ketään.
Jumala ei ole kutsunut meitä laskemaan Sanansa julistuksen tasoa siihen, mikä on aikamme keskellä yleisesti hyväksyttyä, mikä ei loukkaa ketään tai mihin ihminen kykenee. Jos tämä otetaan julistuksen kriteeriksi, voidaan koko Raamattu heittää roskiin. Raamattu kuitenkin painottaa hyvin voimakkaasti Jumalan tahdon mukaisen elämän ja pyhityksen merkitystä.
Kukaan meistä ei pysty täyttämään Jumalan Sanan vaatimuksia itsessään, mutta juuri siksi sitä tulee julistaa rohkeasti ja sensuroimatta, jotta Jumalan Sana muuttaisi meitä. Sananjulistajien tehtävä ja velvollisuus on julistaa rakkaudellisesti ja armollisesti myös niitä kohtia Raamatusta, joita julistaja itse ei haluaisi julistaa tai kuulijat kuunnella. Jos Sana ei kelpaa, vika ei ole Sanassa, vaan sen julistajan tai kuulijan asenteessa.
Rukoillaan jatkossakin Päivin ja Juhanan puolesta ja pyydetään samanlaista rohkeutta myös omalle kohdallemme, jotta uskaltaisimme tinkimättä, mutta rakkaudellisesti ja armollisesti, seistä Jumalan Sanan takana. Kristityn ei ole tarkoitus muokata sanomaa ympäröivän kulttuurin mukaiseksi, vaan pitää siitä sellaisenaan rohkeasti kiinni, silloinkin, kun siitä maksettava hinta voi olla korkea.
