– Vapaaehtoistyö Kansanlähetyksessä antaa tekijälleen paljon. Neljä Kansanlähetyspäivien vapaaehtoista vastuunkantajaa kertoo, miksi he haluavat lahjoittaa aikaansa.
Kansanlähetysliikkeen syntyajoista lähtien toiminnan laajuus on perustunut vahvaan vapaaehtoistyöhön. Kansanlähetyspäivien Polttopiste-puheessa toiminnanjohtaja Daniel Nummela painotti, kuinka suuri merkitys on sillä, että työn ystävät haluavat lahjoittaa aikaansa.
– Se on jatkossakin omissa käsissämme ja määrittää sen, millä laajuudella voimme tehdä työtä tulevaisuudessa.
Tänä viikonloppuna Ryttylässä järjestettyjä Kansanlähetyspäiviä on toteuttamassa yhteensä noin kuusisataa vapaaehtoista vastuunkantajaa. Neljä heistä avasi mietteitään oman satsauksensa motiiveista ja merkityksestä.
Hyvää vastapainoa
Ryttyläläinen Maiju Ollilainen on tänä vuonna ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena vastuunkantajana Kansanlähetyspäiviä edeltävällä talkooleirillä ja itse Kansanlähetyspäivillä. Viime kesänä hän osallistui tapahtuman jälkeiselle purkuleirille.
– Halusin ehdottomasti tiskiin. Tykkään tosi paljon erityisesti likaisten tiskien käsittelystä, koska se on fyysistä, konkreettista ja selkeää, ja näen heti työn jäljen. Se on palauttavaa vastapainoa omalle työlleni suomen kielen opettajana kotoutumiskoulutuksessa.
Ollilaisen osallistumisen mahdollistaa parhaillaan käynnissä oleva kesäloman ensimmäinen viikko.
– Tämä on hyvä tapa irrottautua työstä, koska tässä ei voi ajatella mitään muuta kuin tiskiä. Se on palauttavaa ja rentouttavaa, ja tykkään sen fyysisyydestä. Kun omaa työtä tehdään enemmän päällä, tätä tehdään keholla.
Maiju Ollilainen kertoo rukoilleensa, että Jumala käyttäisi häntä enemmän, ja kokee saaneensa vastauksen pyyntöönsä tiskien ja siivousvälineiden äärellä.
– Yleensä ajatellaan, että Jumala voi käyttää vain meidän sanojamme, mutta tämän talkoojakson aikana minulle on kirkastunut, että Jumala ei ole irrallinen tästä maailmasta. Hän ei ole vain sanoja ja abstrakteja ajatuksia. Hän arvostaa tätä meidän fyysistä todellisuuttamme ja haluaa pitää huolta kaikesta – myös esimerkiksi puhtaista astioista ja ylipäänsä puhtaudesta.
– Vapaaehtoistyöni tiskitiimissä on mahdollistamisen mahdollistamista: jotta joku voi pitää raamattuopetuksen, teltta pitää pystyttää, pystyttäjien täytyy syödä ja jonkun on pestävä tiskit, Ollilainen summaa.
Omat taidot esille
Lahtelainen Eero on toista kesää vapaaehtoistyössä Kansanlähetyspäivillä. Viime kesänä hän oli telttoja kasaamassa, ja tänä vuonna hän toimii liikenteenohjauksessa. Eeron mielestä vapaaehtoistyö on mukavaa.
– Siinä on sellaisia piirteitä, että aina kaikesta työstä ei tarvitse saada rahaa, kunhan vain omat taidot tulevat esiin, hän toteaa.
Raamattu rakkaaksi
Kansanlähetyspäivien Suuressa mukana -teltassa sijaitsee toista kesää viihtyisäksi sisustettu soppi, jossa voi hiljentyä hetkeksi Raamatun äärelle. Matalalla sohvapöydällä on monenlaisia raamatunkäännöksiä, joista voi valita mieleisensä. Idean äiti, kangasalalainen Lea Pyyhtiä kertoo, että hänelle Raamatun lukeminen on sydämen asia. Saatuaan viime vuonna oivalluksen, että Kansanlähetyspäivillä olisi hyvä olla tällainen paikka pysähtymiseen, hän teki ehdotuksen Kansanlähetyspäivien toimikunnalle, ja siellä innostuttiin ajatuksesta.
– Raamatunlukunurkkauksessa on tarjolla monia eri käännöksiä. Tähän voi istahtaa hetkeksi lukemaan Raamattua tai kuunnella minun lukevan.
Lea Pyyhtiä haluaa raamatunlukupisteen kautta välittää myös muille sanan merkitystä.
– Koen, että tämä työ on minun vapaaehtoistyöni ja tehtäväni Jumalan valtakunnan työssä.
Siitä se ajatus lähti
Järjestyksenvalvojan tehtävässä juhlateltalla päivystävä Markku Kaanaa on tullut Ryttylään Porista. Tekniikan alalla toimineena hän kertoo, että käytännön työt ja käsillä tekeminen sopivat hänelle täydellisesti. Hän kokee, että on saanut hyödyntää näitä lahjojaan vapaaehtoistyössä.
– Minulle vapaaehtoistyöstä tuli erityisen merkityksellistä uskoontuloni jälkeen. Olen ymmärtänyt, että ihmisillä on erilaisia taitoja ja Jumalan valtakunnan työssä tarvitaan paljon muutakin kuin pelkkää julistamista.
Noin 20 vuotta sitten Markku Kaanaa suoritti Kansanlähetysopistolla järjestyksenvalvojakurssin. Hän kertoo, että siitä se ajatus lähti. Mies huomasi, että Kansanlähetyksessä pääsee mukaan tällaiseenkin tärkeään tehtävään.
– Järjestyksenvalvonnassa meillä on hyvä ja rauhallinen periaate: asiat hoidetaan aina puhumalla, ei painimalla. Esimerkiksi tänäkin vuonna teltassa on ollut valtavasti väkeä, mutta kaikki on sujunut todella rauhallisesti. Eräs entinen esimieheni totesi minulle aikoinaan viisaasti: ”Muistakaa, että vauhti rasittaa, mutta matka ei.” Toisin sanoen edetään hitaasti mutta varmasti ja hoidetaan oma alue kunnialla.
Aineettomaksi palkaksi työstään Kaanaa kokee sen, että voi juhlateltalla päivystäessään kuunnella perusteellista raamattuopetusta. Palkitsevana hän pitää myös ihmisten kohtaamista.
– Minulle tuo suurta iloa nähdä vapaaehtoistyön kautta se, miten tämä työ jatkuu ja kantaa hedelmää. On koskettavaa kohdata täällä vuosien jälkeen ihmisiä, joihin tutustuin muutamia vuosia sitten opiskellessani täällä Kansanlähetysopiston palvelutyön linjalla. He olivat silloin vielä aivan nuoria tyttöjä ja poikia – nyt he tulevatkin paikalle jo omien perheidensä kanssa, mukanaan yksi, kaksi tai kolme lasta. Siinä näkee konkreettisesti työn jatkuvuuden, ja on hienoa saada olla osana sitä.
Anne Lepikko
