Mitä tapahtuu, kun teologian tohtori kirjoittaa kirjan isyydestä, mutta tuleva miniä lukeekin sen oppaaksi vaimona olemiseen? Scott ja Joy Keith vierailivat Suuressa mukana -podcastissa keskustelemassa Mika Järvisen kanssa uudesta kirjasta Being Family. Keskustelu paljasti, että kristillinen perhe-elämä ei olekaan lista sääntöjä, vaan vapauttavaa armoa.
Miniän reaktio pysäytti
1517-järjestön toiminnanjohtaja Scott Keith kertoi Suuressa mukana -podcastissa juontaja Mika Järviselle, viimeisimmästä kirjastaan Being Family ja sen synnystä. Ajatus lähti elämään hänen mielessään jo edellisestä kirjasta Being Dad. Siinä Scott Keith halusi rohkaista isiä löytämään kutsumuksensa perheen johtajana. Yllättävä palaute tuli kuitenkin läheltä.
– Miniämme tuli silmät kyynelissä kertomaan, että kirja kertoo juuri siitä, mitä jokainen kristitty nainen toivoo aviomieheltään. Hän koki, että jokaisen naisen pitäisi lukea se. Tämä oivallus Jumalan suunnitelmasta – miehestä perheen päänä ja vaimosta auttajana – ei ollutkaan rajoite, vaan iloa siitä, että voi olla rennosti oma itsensä ilman painetta suoriutua kaikesta yksin, Joy Keith kertoo.
Being Dad -kirjassa on tietoa siitä, miten tärkeää isän on todella näyttää suuntaa kotona näissä asioissa. Se voi olla Scott Keithin mukaan kumppanuutta.
-Mutta kirjan pointti oli se, että aivan liian usein yhteiskunnassamme nainen ja äiti joutuvat tekemään aivan kaiken. Yritin rohkaista miehiä ottamaan taas vastuuta ja astumaan takaisin rooliinsa.
Unelma täydellisestä perheateriasta
Lapsuudessaan Joy Keithin kotona oli viikonloppuina traditio, joka toistui joka sunnuntai.
– Äitini laittoi paistin uuniin perheen lähtiessä kirkkoon, ja palattuamme meillä oli mahtava ateria ruokasalissa. Rakastin sitä, joten halusin sellaista meillekin – joka päivälle.
Avioliiton alkuvuosina talous oli kuitenkin tiukilla ja aikataulut jatkuvaa palapeliä. Joy työskenteli iltaisin ja Scott päivisin – vanhemmat siirtyivät paikasta toiseen lennosta ”läpystä vaihto” -tyyliin. Lapset saattoivat viettää tunnin isän työpaikalla tai lastenvahdin hoidossa. Yhteiset ateriahetket, niin tärkeinä, kuin he niitä pitivätkin, vaihtuivat usein ”iskä-aterioihin”. Se tarkoitti usein nakkeja ja makaronia tai Scottin kuuluja ”köyhiä tacoja”, joissa kaikki ainekset sekoitettiin pannulla ja käärittiin tortillaan kymmenessä minuutissa. Puolisot nauravat, että se oli iskäaterioiden kunkku.
– Kun on tehnyt kahdeksan tai yhdeksän tunnin työpäivän, sitä vain toivoo saavansa nopeasti ruokaa pöytään. Luulen, että kyse on suuremmasta asiasta kuin siitä, saimmeko ateriat kasaan joka ilta – mikä on hienoa, jos siihen pystyy.
Arvona avoimuus
Vaikka ruoka oli yksinkertaista, tärkein arvo säilyi: yhdessä ruokailu. Myöhemmin talouden koheneminen mahdollisti virallisemmat päivälliset, mutta perheen ydinfilosofiaksi muodostui avoimuus. Kodissa ei ollut tabuja, ja lapset saivat vastaukset suuriin kysymyksiin suoraan vanhemmiltaan. He juttelivat kaikesta, mitä mielessä liikkui. Joy Keith kertoo, että hänen lapsuudenkodissaan oli aiheita, joista ei voinut keskustella, kuten epäonnistuminen. Keithin perheessä kaikki aiheet ovat sallittuja.
– Puhuimme aivan kaikesta. Kenenkään ei tarvinnut hävetä, eikä kukaan pelännyt tulevansa nolatuksi. Me emme pilkanneet toisiamme. Itse asiassa yksi sääntö kotonamme on se, ettemme halvenna muita ihmisiä, Scott Keith sanoo ja jatkaa.
– Sanon tämän ihmisille, eivätkä he usko minun tarkoittavan sitä, mutta tarkoitan – ja Joy tarkoittaa sitä myös – ei ollut sellaista aihetta, josta en puhuisi lapsilleni, tai josta Joy ei puhuisi lastemme kanssa. Siis ei yhtään mitään aihetta. En halua, että he saavat vastauksensa joltain muulta, jota en tunne tai johon en luota, tai jonka kanssa en olisi samaa mieltä.
Anteeksianto on perheen peruskivi
Being Family -teoksessa Scott Keith osoittaa, miten kristillinen usko näkyy perheen tavallisessa arjessa. Raamattuun ja luterilaisuuteen nojaten hän painottaa, ettei koti ole uskonelämän syrjäseutu, vaan keskeinen paikka Jumalan kohtaamiselle.
Kirja on tarkoitettu niille, joiden elämä on mennyt eri tavalla kuin alun perin suunniteltiin. Keithin viesti on selvä: Kyse on ajattelutavan muutoksesta. Sen sijaan, että keskityttäisiin täydellisyyteen, keskiöön nousee Kristuksen tarjoama armo. Hän suosittelee kirjaa erityisesti pienten lasten vanhemmille ja opiskelijoille, jotka vasta pohtivat perheen perustamista.
– Se on tärkeää, jotta oppisimme, millaisella asenteella elämään tulisi suhtautua ennen kuin haasteet alkavat. Se kertoo myös siitä, millaista ajattelutapaa opetamme lapsillemme – suorittamista vai anteeksiantoa.
Toimittanut Anne Lepikko.
Haastattelun litteroinnissa ja tekstin teemoittelussa on hyödynnetty tekoälyä. Mika Järvinen on tarkistanut tekstin.
