Oulun yliopistolla järjestetty debatti tarkasteli eutanasiaa lääketieteen, filosofian ja teologian näkökulmista.
Keskusteluun osallistuivat syöpätautien erikoislääkäri ja OYS:n palliatiivisen keskuksen apulaisylilääkäri Eeva Rahko, Oulun yliopiston soveltavan filosofian ja soveltavan etiikan dosentti, International Chair in Bioethics -Suomen verkoston johtaja Susanne Uusitalo ja johtava sairaalapastori Juha Kyllönen. Moderaattorina toimi kasvatustieteiden tutkijatohtori Katja Castillo.
Eeva Rahko lähestyi aihetta lääkärin etiikan näkökulmasta. Hän korosti elämän kunnioittamista, kärsimyksen lievittämistä ja vahingon välttämistä lääketieteen keskeisinä periaatteina. Hänen mukaansa julkisessa keskustelussa käsitteet menevät usein sekaisin: esimerkiksi palliatiivinen sedaatio ei ole eutanasiaa, vaan osa hyvää saattohoitoa.
Rahko toi esiin myös kansainvälisiä kokemuksia, erityisesti Kanadasta, ja varoitti ilmiöstä, jossa eutanasian soveltamisala laajenee ajan myötä. Hänen mukaansa kyse ei ole vain yksilön valinnasta, vaan koko järjestelmästä: “Millä silmälaseilla me katsomme potilaitamme?”
Filosofi Susanne Uusitalo tarkasteli kysymystä bioetiikan käsitteiden kautta. Hänen mukaansa eutanasian arviointi on vaikeaa, koska keskeiset käsitteet – kuten kärsimys, ihmisarvo ja hyvä elämä – ovat itsessään kiistanalaisia.
Uusitalo totesi, että sekä eutanasian kannattajat että vastustajat vetoavat ihmisarvoon, mutta ymmärtävät sen eri tavoin. Hän nosti esiin myös klassisen kysymyksen: sisältyykö oikeuteen elämään myös oikeus kuolla – ja missä määrin yksilön päätös voi sitoa muita.
Sairaalapastori Juha Kyllönen toi keskusteluun kokemuksen kuolevien rinnalla kulkemisesta. Hänen mukaansa monet potilaat pelkäävät kipua, mutta yhtä lailla sitä, että heistä tulee taakka muille. Hän korosti kristillistä näkemystä elämästä Jumalan lahjana ja ihmisarvosta luovuttamattomana.
Kyllösen mukaan keskeinen lupaus saattohoidossa tulisi olla yksinkertainen: “Emme ikinä jätä sinua.”
Yhteinen kysymys: mikä tekee elämästä arvokkaan?
Vaikka Jyväskylän ja Oulun Veritas Forumit käsittelivät eri kysymyksiä, niitä yhdisti sama peruskysymys: mikä tekee ihmiselämästä arvokkaan – ja kuka sen määrittää?
Jyväskylässä kiisteltiin siitä, perustuuko ihmisarvo Jumalaan vai ihmiseen itseensä. Oulussa kysymys konkretisoitui: mitä ihmisarvo tarkoittaa tilanteessa, jossa elämä lähestyy loppuaan ja kärsimys kasvaa.
Yhteistä keskusteluille oli se, että ihmisarvo nähtiin keskeisenä, mutta käsitteen merkitys sekä se, miten ihmisarvo suhteutuu eutanasiakysymykseen ymmärrettiin eri tavoin.
Samalla panelistit olivat yksimielisiä yhdestä asiasta: kuolevan ihmisen kärsimystä ei saa ohittaa. Keskustelu ei lopulta koskenut vain oikeutta kuolla, vaan myös sitä, millaista elämää ja millaista kuolemaa pidämme ihmisarvoisena.
Veritas Forumit ovat yliopistoissa järjestettäviä keskustelutilaisuuksia, joissa käsitellään elämän suuria kysymyksiä eri maailmankatsomusten näkökulmista.
