Hänen nimensä on Omid. Se on persiaa ja tarkoittaa toivoa. Keskellä islamilaista Irania, missä hengellinen pimeys ja laki hallitsevat, on nousemassa uusi toivon sukupolvi. Omidin tarina on kertomus siitä, miten Jumala ei jää kaukaisuuteen, vaan tulee alas ihmisten mutaan ja kipuun – aivan kuten ensimmäisenä jouluna.
Kun tapaa Omidin (nimi on muutettu turvallisuusyistä), on vaikea kuvitella, että hän on elänyt suuren osan elämästään pelon ja epävarmuuden varjossa. Iran on maa, joka tunnetaan uutisissa usein ankarasta hallinnostaan ja uskonnollisesta kontrollistaan. Silti Omidin olemuksesta loistaa rauha, joka ei ole peräisin ulkoisista olosuhteista. Toisaalta hänestä on myös aistittavissa, että hän on kokenut kovia elämänsä varrella.
”Nimeni on muistutus siitä, mitä jokainen iranilainen syvällä sisimmässään janoaa. Me kaipaamme toivoa, joka kestää silloinkin, kun kaikki ympärillä murenee”, Omid sanoo hiljaa.
Jumala toimii Iranin suljettujen rajojen sisäpuolella
Monet länsimaissa ajattelevat, että kristinusko on Iranissa katoava luonnonvara. Todellisuus on kuitenkin päinvastainen. Vaikka julkinen kristillinen toiminta on kiellettyä ja kääntyminen voi johtaa vankeuteen, Iranin maanalainen seurakunta on yksi maailman nopeimmin kasvavista.
”Jumala ei tarvitse lupaa hallituksilta toimiakseen”, Omid naurahtaa. ”Hän toimii siellä, missä ovet ovat lukossa. Me kuulemme jatkuvasti tarinoita ihmisistä, jotka näkevät unia Jeesuksesta tai kokevat ihmeellisiä parantumisia. Jumala puhuttelee iranilaisia suoraan heidän omalla kielellään.”
Uskovat kokoontuvat pienissä ryhmissä kodeissa – niin kutsutuissa kotiseurakunnissa. Nämä tapaamiset ovat täynnä rukousta ja Raamatun tutkimista. Omid kuvailee näitä hetkiä hengellisiksi keitaiksi autiomaan keskellä. Ihmiset ovat väsyneitä lakiuskontoon, joka vain vaatii, mutta ei anna voimaa elää. He etsivät yhteyttä elävään Jumalaan, joka tuntee heidän nimensä.
Joulun suuri ihme: Jumala tuli ihmiseksi
Joulu on Omidille tärkeä juhla, vaikka sitä ei saa Iranissa viettääkään. Hänelle joulun merkitys tiivistyy sanaan Immanuel – Jumala meidän kanssamme.
”Olin todella hyvä koulussa, mutta en päässyt toivomaani yliopistoon, koska epäonnistuin pääsykokeiden islaminuskoa koskevissa kysymyksissä”, hän taustoittaa elämänsä alamäen alkua. Omid joutui tyytymään huonompaan kouluun, jossa hän pettyneenä ajautui huonoon seuraan. Vaikka alkoholi on islamin mukaan kielletty, sitä oli helposti saatavilla ja Omid hukutti oman huonon olonsa päihteisiin. Koulunkäynti oli vaikeaa ja häntä oltiin jo erottamassa koulusta huonojen tulosten vuoksi.
22-vuotiaana Omidista tuntui, että hän on elämänsä raunioilla ilman tulevaisuutta ja toivoa. ”Silloin olin vihainen Allahille. Me sanomme, että sinä olet suuri. Jos sinä olet suuri, niin sinä voisit tulla lähelle pientä ihmistä, lähelle minua ja jakaa tämän elämäni kurjuuden ja auttaa minua.”
Pari kuukautta tämän jälkeen Omidin sisko tuli Teheranista käymään kotikaupungissaan. Siskolla oli suuria uutisia: hän oli löytänyt Jeesuksen! Innoissaan sisko kertoi veljelleen, miten Jeesus on Jumala, joka tuli alas taivaasta meidän pienten ihmisten luo, jakamaan meidän elämämme ja sovittamaan meidän syntimme!”
Tuo sanoma kolahti Omidin sydämeen: ”Sisko, jos tämä on valetta ja väärää uskontoa, niin minä rakastan tätä valetta ja väärää uskontoa, että Jumala tulee meidän luoksemme!”
Usko Jeesukseen muuttaa elämän
Jeesuksen kuolema ristillä ei kuitenkaan sopinut Omidin ymmärrykseen. Miten Jumala voi kuolla? Viikon verran hän paini tuon ajatuksen kanssa. Yhtenä iltana hän katseli TV:stä kristillistä ohjelmaa. Kesken kaiken puhuja keskeytti ja sanoi: ”Sinä katselija, joka olet viikon miettinyt Jeesuksen kuolemaa, ota tuo sanoma vastaan syntiesi sovitukseksi!”
Omid herkistyy muistellessaan, miten hän ei voinut pidättää kyyneleitään, vaan alkoi sydämestään rukoilla Jeesusta tulemaan elämäänsä. ”Muistan tarkasti, kuinka kello kolme yöllä kuulin selvän äänen sisimmässäni: ’Minä annan sinulle anteeksi. Nouse ja seuraa minua!’” Omidin puheesta kaikuu löytämisen riemu: ”Se ääni. En ollut ikinä kuullut tai kokenut sellaista! Ja se ilo. Tahdoin tanssia ja lentää!”
Omidin uskoontulon myötä myös hänen vanhempansa löysivät Jeesuksen. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet tästä muutoksesta ja muutaman kuukauden kuluttua Omidin piti lähteä kotoaan pakoon, koska naapuruston ihmiset uhkasivat hänen henkeään.
Teheranissa Omid tuli mukaan kotiseurakuntaan. Hän oli innokas toimimaan ja evankelioimaan. Vuosien myötä antautuneesta ja Jumalan kutsumasta miehestä kasvoi laajan kotiseurakuntaverkoston johtaja. ”Työ kukoisti. Ihmiset olivat todella janoisia evankeliumille.”
Vaara oli kuitenkin aina lähellä. Eräänä päivänä salainen poliisi pidätti kolme hänen läheisintä työtoveriaan. Omid joutui taas lähtemään pakoon, tällä kertaa toiseen maahan.
Työtä vaarojen keskellä
Tänä päivänä hän asuu vielä kolmannessa maassa. Iraniin hän ei voi tällä hetkellä palata. Tulevaisuus on muutenkin epävarma. Kaiken keskellä hän luottaa kuitenkin Jumalan huolenpitoon. ”Vaikka raha on tärkeää, niin minulle ja vaimolleni tärkeintä on olla uskollinen kutsumuksellemme ja palvella siellä, missä voimme. Se on suurin ilomme!”
Omid innostuu kertoessaan millaisessa työssä hän saa olla mukana iranin maanalaisen seurakunnan hyväksi. Erityisesti johtajien koulutus on hänelle sydämen asia. ”Iranissa on herätys, mutta meillä on valitettavan vähän johtajia ja paimenia kaikille uusille uskoville.” Verkon kautta tapahtuva työ kokoaa laajojakin joukko, mutta mahdollistaa myös uusien johtajien mentoroinnin henkilökohtaisesti eri puolille laajaa maata. Turvallisuutta pitää kuitenkin aina miettiä tarkasti, sillä salainen poliisi pyrkii ujuttautumaan mukaan.
”Jos haluatte muistaa meitä rukouksin, rukoilkaa lasteni puolesta. Minä en ole voimakas mies, enkä pysty takaamaan heille turvallista tulevaisuutta omilla voimillani. Mutta tiedän, että Jumala, joka toi minut valoon, pitää huolta myös heistä.”
Omid, mies jonka nimi on Toivo, katsoo lempeillä silmillään suoraan silmiin. Hän tietää, että tie on kapea ja vaaroja täynnä. Silti hänellä on rauha. Joulun sanoma on vakuuttanut hänet siitä, että pimeys on vain väliaikaista. Koska Jumala tuli kerran ihmiseksi, Hän on luvannut olla omiaan lähellä maailman loppuun asti.
Joulun valo loistaa Iranissa – yksi sydän kerrallaan.
