Päätoimittaja Sari Savela tuo kesäblogisarjassaan tuokiokuvia ja tunnelmia toimittajamatkalta Tansaniasta. Yksi matkan kohokohta oli osallistuminen lähes koko päivän kestävään jumalanpalvelukseen, josta ei iloa, vauhtia ja lapsia puuttunut.
Saavumme hyvissä ajoin ennen jumalanpalveluksen alkamista Mwanangwan evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkolle. Seurakunnan ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin 1972, virallisesti tämä luterilainen seurakunta aloitti toimintansa 1975 vain kahdeksan perheen voimin. Kun ensimmäinen kirkko kävi ahtaaksi, oli aika rakentaa uusi. Nykyistä kirkkorakennusta alettiin rakentaa vuonna 2008, mutta vieläkään rakennus ei ole täysin valmis, sillä varoja puuttuu.
Kun tuolit on asetettu kirkkosaliin ja seurakuntalaiset ovat saapuneet paikalle, jumalanpalvelus voi alkaa. Jumalanpalvelukseen osallistuu poikkeuksellisesti myös hiippakunnan apulaispiispa Stephano Lingh’wa perheineen. Hän pitää saarnan.
Jumalanpalveluksen teemana on ylistys. Se näkyy esimerkiksi siinä, että esiintyviä kuoroja on useita, peräti neljä. Tansanialaisittain kuorot ovat täynnä elämää, iloista ylistystä Jumalan kunniaksi yhdistettynä rytmikkääseen tanssiin. Nuorten kuoron esiintyminen on suoranaista rytmin ja liikkeen ilotulista. ”Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.”
Ja ne esiintymisasut.
Huikeaa! Tällaista olisi kiva saada myös Suomeen. Ja ne esiintymisasut. Upeista värikkäistä kuoseista tehdyt vaatteet. Nuorten aikuisten kuoron mukana esiintyy myös äitinsä mukana pieni mies, ehkä 3-4-vuotias. Hän katsoo silmät ymmyrkäisinä ympärilleen, ja wau, hetken päästä poika tavoittaa musiikin rytmin ja liikkuu isompien tahdissa.
Jumalanpalvelus on elämys ja kestää monta tuntia. Luterilaisuus näkyy liturgiassa ja yllättäen mollisointuisissa virsissä, joissa on jotain hyvin tuttua. Ne ovat kyllä varmasti tuontituote. Jumalan väen yhteinen juhla on täynnä iloa ja yhteyttä. Lapsia on paljon, sillä jumalanpalveluksen yhteydessä oli kastejuhla. Kymmenet vanhemmat ovat tuoneet lapsiaan kastettaviksi. Apulaispiispa ja seurakunnan pappi kastavat lapsia, taitaa joukossa olla myös jokunen aikuinen kastettava.
Jumalanpalveluksen loputtua vierailemme vielä apulaispiispan ja papin seurueessa seurakunnan kappeliseurakunnan kastejuhlassa. Kappeliseurakunta kokoontui poikkeuksellisesti akaasiapuun alla, sillä seurakunnan kirkko oli romahtanut myrskyssä ja peltikatto makasi maassa korjauksia ja siihen tarvittavia varoja odottaen.
Kun palaamme emoseurakuntaan, meitä on odottamassa seurakunnan naisten huolella valmistama lounas ja sen jälkeen on vuorossa vielä Jeesus-elokuvan esitys, mutta sitä emme jää enää katsomaan, vaan jatkamme matkaa seuraavaan kaupunkiin. Tansaniassa koko päivä vietetään seurakuntayhteydessä. Ylistys Jumalalle!
