Nikean uskontunnustus, joka laadittiin vuonna 325 jKr., on yksi kristinuskon keskeisimmistä uskontunnustuksista. Se määrittelee kristillisen uskon perusperiaatteet ja toimii yhdistävänä tekijänä eri kirkkokuntien välillä. Raamatun opetukset tukevat tätä uskoa, mutta samalla tulkinnat voivat myös erottaa uskovia toisistaan.
Nikean uskontunnustus korostaa uskoa yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. Tämä usko yhdistää kristittyjä ympäri maailmaa, sillä se perustuu yhteiseen käsitykseen Jumalan olemuksesta ja hänen luomistyöstään. Kristuksen jumaluus ja hänen roolinsa pelastajana ovat myös keskeisiä Nikean uskontunnustuksessa. Raamattu opettaa, että Jeesus Kristus on Juma-lan Poika, joka tuli maailmaan pelastamaan ihmiskunnan synneistä. Tämä usko yhdistää kristittyjä, sillä se tarjoaa yhteisen perustan pelastukselle ja toivolle.
Esimerkiksi kysymykset sakramenteista, kuten kasteesta ja ehtoollisesta, ovat aiheuttaneet erimielisyyksiä kristittyjen keskuudessa. Eri kirkkokunnat tulkitsevat myös Raamatun moraalisia ohjeita eri tavoin, mikä on johtanut erilaisiin näkemyksiin esimerkiksi avioliitosta, seksuaalisuudesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Tämä aiheuttaa hajaannusta kristittyjen keskuudessa, vaikka he kaikki tunnustavat saman Nikean uskontunnustuksen.
Yhteinen usko Kristukseen tarjoaa yhteisen perustan ekumeeniselle liikkeelle
Yhteinen usko yhteen Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen pelastustyöhön tarjoaa perustan kristilliselle yhteisölle ja on tärkeää, että kristityt pyrkivät ymmärtämään toisiaan ja kunnioittamaan erilaisia näkemyksiä, jotta he voivat yhdessä rakentaa vahvaa ja yhtenäistä uskoa. Maailma ympärillämme tarvitsee yhteisöjä, jotka pystyvät toimimaan yhdessä.
Filippiläiskirjeen toisen luvun jakeet 1–11 käsittelevät Kristuksen nöyryyttä ja kehottavat uskovia olemaan yksi-mielisiä, rakastavia ja nöyriä. Minulle itselleni on aina ollut tärkeä Filippiläiskirjeen uskontunnustus: ”Jeesus on Herra.”
Kristuksen rakkaus ja Henki yhdistävät, vaikka olisin eri mieltä jostain asiasta toisen kristityn kanssa. Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteerinä olen ollut hyvin ylpeä siitä, että vaikka ajattelemme asioista eri tavoin, voimme olla erilaisina yhdessä. Myös Kristuksen nöyryys on esimerkki, jota meidän tulisi seurata. Kukaan ei ole toista parempi.
Olen toiminut yli 40 vuotta pastorina ja kokenut, miten riidat ja itsekkyys voivat hajottaa yhteisön. Paavali pyytää kristittyjä tavoittelemaan toisen parasta, koska näin vahvistetaan uskovien yhteyttä.
Kristuksen esimerkki palvelusta inspiroi meitä toteuttamaan Jumalan tahtoa omissa yhteisöissämme ja ekumeenisesti.
Filippiläiskirjeen toinen luku opettaa, että usko voi sekä yhdistää että erottaa. Yhdistävä usko perustuu Kristuksen rakkauteen, yksimielisyyteen ja nöyryyteen, kun taas erottava usko johtuu itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta. Filippiläiskirjeen opetus Kristuksen nöyryydestä ja yksimielisyydestä inspiroi. Me voimme edistää uskovien yhteyttä ja ykseyttä Jeesuksen ylipapillista rukousta (Joh. 17:21) mukaillen. Voimme kristittyinä toimia sillanrakentajina, sillä Kristuksen rakkaus yhdistää meitä. Kristuksen esimerkki palvelusta inspiroi meitä toteuttamaan Jumalan tahtoa omissa yhteisöissämme ja ekumeenisesti.
Filippiläiskirjeen opetus on ajaton ja tarjoaa arvokkaita ohjeita nykyajan uskoville, jotka pyrkivät rakentamaan vahvoja, yhtenäisiä ja nöyriä yhteisöjä. Se rohkaisee uskovia seuraamaan Kristuksen esi-merkkiä ja välttämään itsekkyyttä ja turhamaisuutta, jotka voivat hajottaa yhteisön.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä toukokuussa 2025.
