Helluntailiikkeen maailmankonferenssi Go&Make! päättyi juuri Helsingin jäähallissa. Lähes sadasta maasta osallistujia yhteen tuonut konferenssi järjestettiin toista kertaa Suomessa, edellisestä kerrasta on yli 60 vuotta.
Helluntailainen kristillisyys kasvaa voimakkaasti maailmalla. Azuza-kadulta Los Angelesista 1907 alkanut liikehdintä on reilussa sadassa vuodessa kasvanut maailman toiseksi suurimmaksi kristillisyyden haaraksi. Helluntailaistaustaisia kristittyjä arvioidaan olevan satoja miljoonia eri puolilla maailmaa, vain roomalaiskatolilaisia kristittyjä on enemmän.
Henkilökohtaisesti tutustuin helluntailaisuuteen lähemmin oltuani noin 20 vuotta uskossa. Olen taustaltani perusluterilainen, jolla ei ole mitään herätysliiketaustaa. Joku voisi sanoa, että taustani on kirkollinen. Kristityn vaelluksessani on kyllä järjestövaikutusta, sillä opiskeluaikana olin mukana kristillisessä opiskelijajärjestössä, Navigaattoreissa. Sittemmin kyseisen järjestön työ loppui Suomessa.
Jumalan kolminaisuuden kolmas persoona, Pyhä Henki, oli minulle pitkään melko tuntematon. Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen lahjoista saamani opetus oli melko ohutta, kunnes reilu 20 vuotta sitten elämässäni tuli vaihe, jolloin aloin kaivata syvempää yhteyttä Jumalaan.
Jumala alkoi vetää minua puoleensa. Se oli täsmentymätöntä janoa Jumalan puoleen. Tuntui aivan kuin kielelleni olisi ripoteltu suolaa, jotta hengellinen janoni olisi yltynyt. Jo pitkään olin aavistanut, että Jumala voisi kyllä antaa paljon enemmän, mutta jokin minussa esti ottamasta vastaan. Suhteeni Kaikkivaltiaaseen oli vuosien aikana väljähtynyt, eikä seurakuntayhteyttäkään ollut. Joskus mietin, oliko minussa enää mitään, mistä minut olisi tunnistanut Jeesuksen omaksi.
Eräs ystäväni kutsui minut mukaan yhteiskristilliseen rukouspiiriin. Piiristä tuli minulle tärkeä henkireikä ja hengellinen tuki useaksi vuodeksi. Olimme eri-ikäisiä ja meitä oli sekä luterilaisia että helluntailaisia. Yhteydessä yli ikä- ja seurakuntarajojen oli suuri siunaus.
Olin huomannut, että joillakin rukouspiiriläisillä oli jotenkin läheisempi suhde Jeesukseen ja että he puhuivat hyvin luontevasti ja tuttavallisesti Pyhästä Hengestä. Heille rukous oli mutkatonta ja elävää vuorovaikutusta Vapahtajan kanssa.
Alkuun ajattelin, että toisilla vaan on läheisempi suhde Jumalaan kuin toisilla. Melko pian kuitenkin kaipaukseni heräsi: ehkä voisin löytää jotakin enemmän, ehkä voisin oppia tuntemaan Pyhää Henkeä paremmin.
Erilaisten vaiheiden kautta sain kokea Pyhän Hengen kosketuksen tai kasteen niin kuin helluntailaiset ystävät sanoisivat. Vielä seuraavana päivänä olin ikään kuin sähköpiirissä, jäseniäni kihelmöi.
Hengellinen elämäni oli syventynyt jo ennen Pyhän Hengen merkityksen laajempaa avautumista, mutta Pyhän Hengen kosketus rikasti sitä entisestään.
Pyhällä Hengellä täyttyminen on jatkuvaa. Se ei ole vain yksittäinen tapahtuma, vaan Jumala haluaa täyttää aina uudestaan ja uudestaan. Tarvitsemme Jumalan Henkeä täyttääksemme kutsun, joka Jumalalla on meille varattuna.
Pyhän Hengen kosketus ja lahjat ilmenevät hyvin monella tavalla. ”Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo” (1. Kor. 12:11). Pyhä Henki vaikuttaa vanhurskautta, rauhaa ja iloa (Room. 14:17). Pyhä Henki myös paljastaa synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh. 16: 8).
Jokainen uskova saa uskoon tullessaan Pyhän Hengen, puhuuhan Raamattu meihin laitetusta Pyhän Hengen sinetistä (Ef. 1:13).
Henkilökohtaisessa rukouselämässäni suhde Jeesukseen syveni, kun opin tuntemaan Jumalan Henkeä paremmin.
Kiitän helluntailaisia ystäviä siitä, että olen saanut oppia tuntemaan Pyhää Henkeä. Kiitos, että pidätte rohkeasti esillä opetusta Pyhästä Hengestä ja armolahjoista.
Toivoisin, että myös luterilaisuudessa puhuttaisiin enemmän Pyhästä Hengestä, tuosta Jumalan voimasta, Puolustajasta ja Totuuden Hengestä.
”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Apt. 1:8)
