Yhteiskuntamme on maallistunut surullisen kovaa vauhtia, mutta kristinusko pitää yhä pintansa, jos katsotaan kalenteriamme. Vaikka kirkko ei muuten kaikkia kiinnostaisi, kristilliset vapaapäivät kyllä kelpaavat kansalle.
Vastikään vietimme pääsiäistä, josta saimme kaksi ylimääräistä vapaapäivää. Toukokuun lopussa odottaa Kristuksen taivaaseenastumisen muistoksi vietettävä helatorstai. Siitäkin saamme vapaapäivän.
Täysin ei-kristillisiä vapaapäiviä on kalenterissamme vain vähän. Juhannus nimensä mukaisesti on Johannes Kastajan muistopäivä, vaikka harva sille tätä merkitystä enää antaa. Itsenäisyyspäivä on poikkeus säännöstä. Upeasta ekumeenisesta juhlajumalanpalveluksesta huolimatta itsenäisyyspäivä ei perustu kristinuskoon.
Ja sitten oli tietenkin vappu. Tätä päivää on omittu moneen suuntaan. Vapun pitäisi kaiketi olla työväen juhla, kevään juhla ja opiskelijoiden juhla. Kommunistit joskus arvelivat päivän olevan heidän juhlansa, mutta marssijoiden vähyydestä päätellen tämä usko on heikkenemään päin.
Parikymmentä vuotta sitten vietin viimeistä kertaa vappua brunssilla Ullanlinnanmäellä. Ylempänä rinteessä naapuriseurue oli melkoisessa tuiskeessa ja eräs heistä päätti häpeilemättömästi helpottaa oloaan. Virtsan valuessa kohti aamiaistarvikkeitamme päättelin, että vappu ei taida olla kovin kristillinen juhla.
Olin väärässä. Tuon estoista vapautuneen miehen teko ei ollut kristillinen, mutta vapustakin löytyy kristillinen tausta, kun oikein tonkii.
Täysin ei-kristillisiä vapaapäiviä on kalenterissamme vain vähän.
Vappu on kaunis suomalainen naisen nimi. Tämä nimi juontaa juurensa pyhään Valpurgiin, jonka mukaan tätä juhlaa siis kutsutaan. Mutta kuka Valpurg oli?
Hän syntyi Englannissa vuonna 710. Valpurgin isä uskoi hänet luostarin kasvatettavaksi, joten Valpurgista tuli nunna. Valpurgilla oli kuuluisa eno, joka oli eräs keskiajan kuuluisimpia lähetystyöntekijöitä, nimittäin pyhä Bonifatius.
Bonifatiuksen lähetyskenttä oli Saksassa, jonne kristinusko ei vielä silloin ollut levinnyt. Hänet muistetaan esimerkiksi siitä, kuinka hän kaatoi pakanajumala Donarille pyhitetyn tammen. Ja juuri Bonifatius kutsui myös Valpurgin Saksaan lähetystyöhön.
Valpurgista tuli Saksassa abbedissa ja hänen johtamansa luostarin toimintaan liitetään monia ihmeitä. Mutta hänen suosionsa kasvoi hänen kuolemansa jälkeen.
Valpurg kuoli helmikuun 25. päivänä vuonna 779. Tätä päivää pidetään monessa paikassa hänen muistopäivänään. Suomessa tärkeämpänä päivänä on pidetty toukokuun ensimmäistä päivää, jolloin Valpurgin maalliset jäännökset siirrettiin Eichstättin Pyhän ristin kirkkoon.
Tätä päivää alettiin pitää merkittävänä, koska Valpurgin uuteen hautapaikkaan liittyy ihme. Se alkoi nimittäin tihkua öljyä, jolla nähtiin olevan parantavia vaikutuksia. Yhä tänäkin päivänä Valpurgin hauta tihkuu tuota öljyä talvisaikaan.
Tutkimusten mukaan tämä öljy on kylläkin puhdasta vettä, mutta vieläkin paikalliset nunnat keräävät sitä talteen. Öljyä ei myydä matkamuistoksi, mutta öljyä sisältävä pullo annetaan pyhän Valpurgan esirukouksia pyytäville uskoville luostarin portilla yhdessä rukouskuvan kanssa.
Jos siis kuun vaihteessa kohotimme simalasimme, meidän olisi ollut hyvä muistaa myös Vapun äitiä Valpurgia. Hän oli tärkeässä roolissa auttamassa kristinuskon leviämistä Pohjois-Eurooppaan. Ilman hänen ja muiden lähetystyöntekijöiden työtä meillä ei olisi kristinuskoa, eikä kaikkia meitä ilahduttavia kristillisiä vapaapäiviä.
Tästä syystä on oikein ja kohtuullista julistaa myös vappu kristilliseksi juhlaksi ja vapaapäiväksi. Jos Luoja suo, se tulee taas ensi vuonna.
Kirjoittaja on yrittäjä ja tv-tuottaja, jonka radiokolukneja kuullaan Radio Deissä joka toinen torstai kello 8.10 ja 12.50. Eero Hietalan oma BLOGI on kuunneltavissa myös Dei Plussassa.
