”Yhteisöasuminen on kutsumukseni” – Johanna unelmoi yksinäisyyden lievittämisestä

 

Arkkitehti Johanna Kerovuori asuu neljän perheen kerrostalossa. Ratkaisussa on niin taloudellisia kuin sosiaalisiakin hyötyjä.

Olen asuinyhteisövalmentaja ja arkkitehti, kahden lapsen äiti ja kirkkovenesoudun Suomen mestari. Luonteeltani olen toimeenpanija: toimin ensin ja mietin vasta sitten, kuinka haasteista selvitään. 

 

Dei, retroäijät, neliöb. 9.-15.7.

Yhteisöasumisen edistäminen on kutsumukseni, jonka koen saaneeni Jumalalta lähes viisitoista vuotta sitten. Olin vierailulla Riihimäen helluntaiseurakunnassa, jossa tuntematon nainen koputti olkapäätäni ja tarjosi esirukousta. Hän oli kokenut Jumalan kehottavan kysymään, oliko elämässäni tapahtunut muutoksia. Minulla oli kaikki auki: halusin työpaikan, poikaystävän, asunnon ja ystäviä Tampereelta, joten rukoilimme niitä yhdessä. Seuraavalla viikolla alkoi tapahtua. 

 

Ensimmäinen johdatus oli entisen kulkutautisairaalan huoneisto, jossa kehittyi ensimmäinen vetämäni yhteisöprojekti. Siellä tapasin myös mieheni Lasse Pekkarisen sekä omasta asuinyhteisöstä haaveilevan miehen, jonka kanssa aloimme miettiä asuinyhteisöjä yritystoimintana. 

 

Olen perustanut yhteisöjä Tampereelle vuodesta 2015. Tällä hetkellä haaveilen asuinyhteisöstä Itä-Suomeen sekä ”mommuunin” eli yksinhuoltajaäideille tai -isille suunnatun yhteisön perustamisesta. Unelmani on, ettei ihmisten tarvitsisi olla yksin, vaan he voisivat saada yhteisöllisyyden kautta elämästä ja itsestään enemmän irti. 

 

Yhteisöllisessä asumisessa on niin taloudellisia, materiaalisia kuin sosiaalisia hyötyjä. Ystävät ovat aina lähellä, eikä tapaamisia tarvitse sopia erikseen kalenterin kanssa. Lisäksi sosiaalinen piiri kasvaa toisten asukkaiden ihmissuhteiden kautta. 

 

Asun itsekin yhteisöllisesti, tällä hetkellä perustumassani neljän perheen pienkerrostalossa. Yhteisöömme kuuluu myös naapuritalon väkeä sekä entisiä asukkaita, joista on tullut osa laajennettua perhettä. 

 

Rukoilen joidenkin ihmisten, äitiydessä kehittymisen ja ilmastonmuutoksen pysähtymisen puolesta. 

 

Minussa on pyhää huolettomuutta, joten en suhtaudu elämään kovin vakavasti. Tiedän, että aina on Jeesus, joka ottaa vastaan ja pitää huolta.