Finlandia-voittaja Jussi Valtonen puhuu uudessa Sana-lehdessä palkitusta kirjastaan Hei eivät tiedä mitä tekevät.
Kirjoittajan on hyvä suhtautua mystisellä kunnioituksella tekstin syntyyn. Jos olen herkkänä, hahmot ilmoittavat itsestään, Jussi Valtonen sanoo.
Kirjansa loppupuolen Valtonen kertoo kirjoittaneensa monta kertaa väärin. Välillä oli palattava omia jälkiään takaisin.
– Työn edessä on oltava nöyränä, sillä en voi olla varma, löydänkö oikeaa tietä. Kun heittää 300 sivua roskiin, kasvaa kauhu: tuleeko tästä mitään? Elämä on ihmeellistä narsistisen hybriksen ja itseinhon välissä.
– Monet kirjailijat ovat ampuneet tai juoneet itsensä hengiltä. On yksinäistä puuhaa istua koneen ääressä. Kirjoittaessa tuli välillä murskaava tunne, ettei minulla ole mitään paikkaa maailmassa. Haahuilen eri suuntiin enkä tiedä mitä teen, vaikka se oli tämä kirja, mitä olin koko ajan tekemässä, Valtonen hymähtää.
Toisaalta kirjoittaminen on hänelle hauskaa, sillä siten saa rauhassa keksiä uusia maailmoja. Tervettä vastapainoa työlle tarjoavat vaimo sekä 3- ja 6-vuotiaat lapset.
– Rimaa hipoen sain kirjoittaessani sovitettua aikataulut perheen kanssa. Samalla tavalla en voi elää pidemmän päälle.
Lue koko juttu uusimmasta Sana-lehdessä 48/2014
http://www.sana.fi/sana/nakoislehti
