Päätoimittaja Sari Savela tuo kesäblogisarjassaan tuokiokuvia ja tunnelmia toimittajamatkalta Tansaniasta. Matkaan mahtui myös kommelluksia ja pientä harmiä, mutta vastoinkäymiset kääntyivät lopulta kiitokseksi.
Matkan puolivälissä lennämme Kilimanjaron kansainväliseltä lentokentältä Arushan maakunnasta Tansanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Mwanzaan. Iltapäivään suunnitellut tapaamiset peruuntuvat kaikki tyynni, sillä lentomme on reilusti myöhässä, mikä kuulemma on melko tavallista. Jo ennen matkaa Suomessa saimme tiedon, että lennon lähtöaikaa oli myöhäistetty, mutta lentokentälle päästyämme kuulimme, että sitä oli vielä entisestään usealla tunnilla siirretty. Paikallinen lentoyhtiö tarjosi meille sentään myöhäisen lounaan hyvitykseksi. Ja ei kun odottelua.
Noin tunnin lento sujui mukavasti ja kapteenikin yllätti puhumalla sujuvaa englantia. Kun vihdoin illalla saavumme Afrikan suurimman järven, Viktoria järven, rannalla sijaitsevaan Mwanzaan, on vastassa toinen pettymys, puolella porukastamme mukaan lukien itseni matkatavarat jäivät Kilimanjaron lentokentälle. Etukäteen olimme saaneet vihiä, että kaikkien matkatavarat eivät mahtuisi koneeseen. Huolestuimme ja pyrimme varmistamaan, että ryhmämme matkalaukut varmasti lastataan koneeseen, sillä olimme kertoneet jatkavamme matkaa Mwanzasta eteenpäin ja olisi hankalaa, jos matkalaukut eivät seuraisi mukana. Kyllä, meille vakuutettiin, että kaikki laukut lastataan koneeseen, vaan toisin kävi.
Seuraavana päivänä oli sunnuntai ja meidän oli tarkoitus osallistua luterilaiseen jumalanpalvelukseen Mwanzan kaupungin ulkopuolella. Seuraava lento Kilimanjaron kentältä Mwanzaan olisi vasta vuorokauden kuluttua.
Nyt oli käsillä ongelma. Käsimatkatavaroissa ei nimittäin ollut juhlavaatteita, eikä mitään muitakaan vaihtovaatteita. Tansaniassa jumalanpalvelukseen ei voi mennä matkavaatteissa, eikä varsinkaan housuissa, vaan naisilla pitää olla mekot tai hameet ja miehillä kauluspaidat ja pitkät housut. Kirkkoon tullaan parhaat vaatteet päällä.
Siispä ei auttanut muu kuin suunnata kulku paikalliseen kauppakeskukseen ostoksille kirkkovaatteita hankkimaan. Mwanzasta löytyi yksi kauppakeskuksen tapainen, jossa kylläkin suurin osa liikkeistä oli joko remontissa, suljettu tai sulkeutumassa.
Meitä oli kuusi ihmistä, joiden matkatavarat olivat jääneet väärään paikkaan. Onnistuimme sujauttamaan itsemme yhteen liikkeeseen, jota myyjä oli juuri sulkemassa. Kauppa taisi tehdä viikon parhaan myynnin, sillä meistä jokainen osti sieltä jonkun vaatekappaleen, useammankin.
Kaiken keskellä saimme kokea vieraanvaraista huolenpitoa, sillä Tansanian luterilaisen kirkon väki tuli apuumme. Kirkon johto oli nimittäin yhteydessä lentoyhtiöön ja lähetti kuljettajan hakemaan matkatavaramme Kilimanjaron lentokentältä. Kuljettaja ajoi läpi yön ja yllätti meidät kirkon pihalla sunnuntaiaamupäivänä. Mikä ilahduttava jälleennäkeminen matkalaukun kanssa. Kiitos Jeesus! Jumala piti meistä huolen. Pieni harmi kääntyi kiitokseksi.
Sari Savelan kesäradioblogeja kuullaan Radio Deissä joka viikko 6.8. asti. Blogit on kuunneltavissa myös Dei Plussassa.
