Salome ja Olli Olenius tekevät kristillistä lapsityötä Virossa

 
Kuvassa on lähetystyöntekijä Olli Olenius

Viron evankelis-luterilaisen kirkon piirissä saatiin viime vuonna käyttöön lasten katekismus, kun kristinuskosta lapsille kertova Naulan kantaan -kirja käännettiin viroksi ja myytiin loppuun heti.

Sleyn lähetystyöntekijä Salome Olenius vastaa puhelimeen kotonaan Tartossa, Virossa, ja kertoo, että hän on pian lähdössä pitämään muskaria päiväkoti-ikäisille Põlvassa. Musiikkileikkikoulussa käy kymmenkunta 4–6-vuotiasta lasta.

– Laulamme sekä hengellisiä että ihan tavallisia lastenlauluja. Muskarissa on muutakin hengellistä sisältöä, Salome kertoo.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Salome ja Olli Olenius, Sleyn lähetystyöntekijät Virossa, ovat keskittyneet lapsi- ja nuorisotyöhön. Heidän tyttärensä Sofia ja Sointu ovat 8- ja 4-vuotiaita.

Lasten katekismus viroksi

Viime aikojen merkittävä asia Virossa tehtävässä lapsityössä on ollut Sirpa Laurilan kirjoittaman Naulan kantaan -kirjan kääntäminen viroksi. Sley-Median vuonna 2016 kustantamassa kirjassa on Anna Polkutienkuvitus. Nealapea pihta -nimen saanut kirja julkaistiin yhdessä LNÜ:n (Viron evankelis-luterilaisen kirkon Lapsi- ja nuorisotyön yhdistys) kanssa ja siitä on Virossa otettu jo kaksi painosta. Ensimmäinen tuhannen kappaleen painos loppui muutamassa viikossa. Toisesta tuhannen kappaleen painoksestakin on jaettu eteenpäin jo puolet.

Kirja painettiin Sirpa Laurilan syntymäpäiväkeräyksestä vuonna 2018 saaduilla varoilla.

Salome on iloinen siitä, että kirjan kääntäjäksi löytyi hyvin sekä suomea että viroa taitava teologi Ann Tamme. Kielentarkastajana projektissa toimi Kaire Petrenko. Salome tarkisti tekstin itsekin erityisesti siltä osin, että sisältö olisi sama sekä suomeksi että viroksi.

– Kirjaprojekti oli työläs. Pidimme kokouksia iltaisin, koska sekä kääntäjä että kielentarkistaja olivat päivät muissa töissä, Salome sanoo.

”Taivaan Isä tietää”

Kun kysyn Sirpa Laurilalta käännöksen syntyvaiheista, hän kertoo, että alun perin tarkoitus oli kääntää Naulan kantaan venäjäksi ja siihen tarkoitukseen lahjarahat kerättiinkin. Tämä projekti ei kuitenkaan edennyt.

– Se, että kirja saatiin viroksi, on aivan huikeaa ja enemmän kuin osasin edes haaveilla. Taivaan Isä tietää, miksi kirja tuli viroksi eikä venäjäksi, Sirpa sanoo.

Hän kertoo vielä, että kirjoitti aikoinaan Naulan kantaan piispa Eino Sormusen vuonna 1948 ilmestyneen Kristinopin pohjalta.

– Niinhän se on, että meidän ei tarvitse keksiä mitään uutta ja omaa. Mutta haaste on siinä, miten osaamme sanoa asiat niin, että tämän ajan ihmiset, tässä tapauksessa lapset, sen ymmärtävät, Sirpa miettii.

Kirja jää elämään

Salome Olenius kertoo, että Virossa on saatavilla hyvin vähän lapsille suunnattua kristillistä kirjallisuutta. Lastenraamatuista ei oteta isoja painoksia ja kun ne loppuvat, kirjoja ei saa mistään.

– Marraskuun lopussa 2023 Nealapea pihta saatiin jakoon seurakunnille, ja sitä annettiin joululahjaksi pyhäkoululaisille. Ihmiset ovat olleet todella kiitollisia kirjasta, ja siitä on tullut hyvää palautetta! Olen markkinoinut kirjaa seurakuntiin ja kirjastoihin. Kirjaa on mennyt myös kristillisiin kouluihin. Kirjaa lukevat myös nuoret ja aikuiset.

Salome iloitsee siitä, että hän on voinut jakaa kirjoja lapsille eikä heidän tarvitse ostaa niitä itse.

– Juuri toissapäivänä jaoin niitä lapsille Kanepin pyhäkoulun päättäjäisissä. Kirjassa on parasta se, että se selittää yksinkertaisesti perusasiat kristinuskosta. Raamattu puhuttelee, kun on ensin oppinut tästä kirjasta, mistä kristinuskossa on kyse.

– Iloitsen siitä, että Nealapea pihtaa tullaan lukemaan Virossa monia vuosia.

Telttaleiri kirkon pihamaalla

Tällä hetkellä Salome Oleniusta työllistää erityisesti kesän lastenleirien suunnittelu. Hän on mukana kahdella kolmen päivän leirillä. Viron evankelis-luterilaisella kirkolla on muutama leirikeskus, mutta leirien järjestäminen niissä on Salomen mukaan seurakunnille liian kallista. Niinpä Võrun rovastikunnan leiri pidetään Urvasten kirkon pihapiirissä ja Valgan rovastikunnan leiri Soontagan metsässä.

– Leireille tulee monen seurakunnan pyhäkoululaisia, ja osallistujia on vauvoista teini-ikäisiin. Pienimmillä on tietysti äiti mukana. Viime vuosina trendi on ollut se, että leiriläisistä suurin osa on nuoria, Salome kertoo.

Lastenleirien ohella pidetään myös nuorten valtakunnallinen leiri, jonka lastenjuhlan suunnittelutiimissä Salome on mukana. Hän järjestää vielä lisäksi pyhäkoulunopettajille omaa leiriä.

– Tämä vuosi on erityinen siksi, että Virossa pidetään hengelliset Laulujuhlat. Olen suunnittelemassa sinne lastenohjelmaa ja Olli nuorten ohjelmaa.

Konservatiiviset arvot kiinnostavat

Onko Virossa helppo saada lapsia mukaan seurakunnan toimintaan?

– Kielteistä suhtautumista kristinuskoa kohtaan on paljon, Salome vastaa.

Hänen mukaansa kolmi-nelikymppiset vanhemmat suhtautuvat usein avoimesti erilaisiin uskonnollisiin suuntauksiin. He ajattelevat, että erilaisia asioita voi testata ja kokeilla.

– Monet vanhemmat pitävät hyvänä sitä, että lapsi saa tutustua konservatiivisiin arvoihin esimerkiksi juuri kirkon toiminnassa. Tämä heijastuu myös kristillisten koulujen suosiossa.

Esimerkiksi Põlvan kristillisessä koulussa aloitti viime vuonna peräti kaksi ensimmäistä luokkaa.

Tärkeää ainakin teoriassa

Millaisia haasteita näet kristillisen lapsityön tekemiselle Virossa?

– Lapsityö on vapaaehtoisten varassa. He tekevät parhaansa, mutta työn kehittäminen on haastavaa ihmisille, jotka tekevät työkseen jotakin muuta. Viron evankelis-luterilaisessa kirkossa lapsityötä koordinoi valtakunnallinen lapsityön yhdistys LNÜ, mutta sillä on neljän viime vuoden aikana ollut vain yksi työntekijä, Salome kertoo.

Hän on järjestänyt lapsityön vapaaehtoisille kuten pyhäkoulunopettajille koulutuksia ja rukousiltoja, jotta heillä olisi jotakin, mistä jakaa toisille

– Onneksi Elyn lähetystyöntekijä Titta Hämäläinen on palannut Viroon LNÜ:n työhön. Hänen kanssaan olen tehnyt yhteistyötä.

Salomen näkemyksen mukaan Viron evankelis-luterilaisessa kirkossa kyllä pidetään tärkeänä työtä lasten ja nuorten parissa ainakin puheissa, mutta käytännössä taloudellisia edellytyksiä ei työlle juuri osoiteta, eikä rukousta työn puolesta pidetä esillä.

– Kirkon johdon ja kirkkoherrojen asenne johtuu osittain siitä, että heillä on iso murhe kirkon taloudellisesta toimeentulosta, Salome arvelee.

Hän huomauttaa, että kirkon arkkipiispa Urmas Viilma kannattaa voimakkaasti kristillisiä kouluja työmuotona, joka tuo tällä hetkellä lapsia kirkon yhteyteen.

”Tätä varten Jeesus tuli!”

Virolaisissa seurakunnissa ei yleensä ole tarjolla raamattuopetusta. Tämänkin vuoksi lapsityön vapaaehtoisilla ei ole paljon eväitä omaan hengelliseen kasvuunsa. Perustiedoissa kristinuskosta voi niin ikään olla välillä puutteita. Salome on tehnyt pyhäkoulutyössä käytettäväksi materiaalin, jossa edetään kirkkovuoden mukaan.

Salome kertoo vielä pari muistoa, jotka ovat lämmittäneet hänen sydäntään.

– Ensimmäinen on viime kesältä, rovastikunnan lastenleiriltä. Siellä oli monta pyhäkoulunopettajaa, ja kävin kurkkimassa, kun he opettivat lapsia. Olin niin onnellinen siitä, että olin voinut huolehtia leirin ruokailuista ja suihkuista ja opettajat saivat keskittyä opettamiseen. Sitä he tekivätkin sydämellä ja ammattitaitoisesti!

Toinen muisto liittyy nuoreen, joka oli käynyt uskollisesti pyhäkoulussa jo kymmenen vuotta. Salome opetti hänelle siitä, mikä on Raamatun punainen lanka: se, miksi Jeesus tuli maailmaan.

– Oli ihanaa nähdä, miten tämän nuoren silmät loistivat, kun hän sanoi: Ai niin, tätä varten Jeesus tuli! Toivon, että vaikka pyhäkoulunopettajat opettavat esimerkiksi Nooasta ja Sakkeuksesta, he muistaisivat aina kertoa myös tämän tärkeimmän asian, että Jeesus on kuollut sinun syntiesi takia, Salome sanoo.

Sitten hänen onkin jo aika lähteä vetämään muskaria.

Teksti: Elina Takala

Juttu julkaistu Sanansaattaja-lehden numerossa 10/2024.