Kirjoittanut
Radio Dein Viikon debatti ei jäänyt räpiköimään retoriikan rantavesiin vaan sukelsi ison aiheen äärelle. Mistä Jeesus nyt puhuisi?
– Tulkaa minun luokseni, työtätekeväiset ja raskautetut, ilmastoahdistuneet ja muut, vastaa Saalemin seurakunnanjohtaja Mika Yrjölä.
Opettajaa, toimittajaa ja teologia Salla Rantaa kiinnostaa se, ettei Jeesus puhuisi ensisijaisesti seurakunnassa eikä seurakunnalle. Ranta osoitti ikkunasta ulos, kadulle ja kohti juna-asemaa.
– Jeesus etsiytyisi tuonne ulos, ei pyhiin rakennuksiin. Evankeliumitekstien mukaan Jeesus ei näytä juuri kontrolloivan sitä, kenelle puhuu. Hän kulkee kaduilla ja toreilla, ulkona. Jeesus kulki ihmisten luo ja kysyi heiltä: ”Mitä sinä haluat, että minä sinulle teen? Mihin sinua koskee?”
– Teologina ajautuu usein keskusteluihin, joissa joku muistuttaa, että eihän siellä Uudessa testamentissa ole ilmastonmuutoksesta tai samaa sukupuolta olevien vihkimisestä mitään. Se on ihan totta. Uudessa testamentissa eletään erilaisessa yhteiskunnassa. Kivut ja vaivat, joita sen ajan ihmisillä oli, ovat suurelta osin sellaisia, jotka nykyisin osataan parantaa. Sen sijaan monia niistä kivuista ja vaivoista, joita meillä on, ei silloin tunnettu.
”Teologina ajautuu usein keskusteluihin, joissa joku muistuttaa, että eihän siellä Uudessa testamentissa ole ilmastonmuutoksesta tai samaa sukupuolta olevien vihkimisestä mitään.”
– Jos Jeesus nyt kysyy, mikä sinua vaivaa, me vastaamme aivan eri tavalla kuin sen ajan ihminen.
Mika Yrjölä muistutti Jeesuksen saarnanneen myös myös synagogassa. Siellä hän ei kuitenkaan kysellyt kuulijoilta, mistä nämä haluaisivat hänen puhuvan.
– Jeesus kävi aina paikallisseurakunnassa ja haastoi seurakuntalaisia hyvin suoraan, antoi palautetta ja osoitti kirjoitusten tulleen toteen: tässä minä nyt olen.
Yrjölän mukaan Jeesus mukautti aina puheensa juuri niille kuulijoille, joita kulloinkin puhutteli.
– Kyllä minä vähän pelkään, että seurakunnalle puhuessaan Jeesus joutuisi nuhtelemaan meitä kuten sen aikaisia fariseuksia. Jeesus antaisi palautetta ulkokultaisuudesta. Jeesus oli syntisten ystävä ja siitä häntä kritisoitiin. En tiedä, tunnistettaisiinko helluntailaista syntisten ystäväksi tänään.
Yrjölä pelkää, ettei helluntailaisista ensimmäisenä tule mieleen se, että he kulkisivat, istuisivat tai juhlisivat yhdessä syntisten kanssa.
– Se herätyssaarna ehkä pitäisi pitää. Jos seurakuntalaisella ei ole yhtään ei-uskovaista ystävää, hänen pitää tehdä siitä parannus ja hankkia sellainen, sanoo Yrjölä.
”Uskonto ja politiikka menevät aina sekaisin, haluamme sitä tai ei.”
Erityisesti luterilaisessa kirkossa käydään jatkuvaa kädenvääntöä siitä, mistä seurakunnassa pitäisi puhua. Mahtuuko seurakuntaan puhe lähimmäisenrakkaudesta ja ilmastonmuutoksesta vai pitäisikö keskittyä pelastukseen ja puhua enemmän Jeesuksesta?
– Jaottelu näkyy jatkuvana debattina siitä, kumpi on tärkeämpää, hengellisyys vai auttaminen, rukouselämä vai diakonia, seurakunnan hengellinen työ vai sosiaalinen työ. Lempiesimerkkini ovat kirkollisvaalien vaalikoneet, joissa pitää tehdä näiden välillä kummallisia valintoja: kumman vedät, litran liimaa vai kassillisen nauloja? Kumpaa äänestäisit, Jeesusta vai köyhien auttamista, valitti Salla Ranta.
– Siinä, miten minä ymmärrän kristinuskon, nämä asiat ovat täysin erottamattomissa. Jos Jeesus, siis lihaksi tullut Jumalan rakkaus, vähimmässäkään määrin kiinnostaa, hän tuntuu omalla toiminnallaan viittaavan jokaisen vastaantulijan auttamiseen ja marginaaleista nostamiseen. Eivät ne ole vaihtoehtoja, joista voi valita, korosti Ranta.
– Uskonto ja politiikka menevät aina sekaisin, haluamme sitä tai ei. Me olemme kaikki vallankäyttäjiä.
– Meidän koko kulttuurimme on kehittynyt koko ajan tuhoisammaksi, saastuttavammaksi ja myrkyttävämmäksi. Kehitys on aiheuttanut massiivisen ongelman ja nyt nuoret kokevat, että tämä on heidän yksilönvalinnoistaan kiinni. Sekin on poliittinen kysymys, puhutaanko nyt yksilöistä vai puhutaanko siitä, miten tähän isoon ongelmaan voi vaikuttaa.
”Helluntailaisuus on ehkä kansainvälisesti muuttunut eikä Suomessa ehkä ole ihan pysytty tästä kärryillä.”
Helluntailaisuudessa on pitkään vierastettu politiikkaa. Mika Yrjölän mukaan politiikkaan osallistumisesta on alettu helluntailiikkeessä puhua enemmän vasta viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Viime viikon kiinnostavimpiin uutisiin kuului silti se, että luterilaisten keskustellessa siitä, pitäisikö yhteiskunnallisten kysymysten sijaan keskittyä Jeesuksesta puhumiseen, helluntailaisessa Saalem-seurakunnassa puhui rauhannobelisti saanut Denis Mukwege.
– Helluntailaisuus on ehkä kansainvälisesti muuttunut eikä Suomessa ehkä ole ihan pysytty tästä kärryillä.
Nobelin rauhanpalkinnon 2019 saanut Denis Mukwege on lääkäri ja helluntaiseurakunnan pastori. Hän tekee työtä Kongon sisällissodassa seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneiden tyttöjen ja naisten hyväksi.
– Kongossa on parissakymmenessä vuodessa tapettu Suomen väkiluvun verran ihmisiä. Mukwegen seurakunta elää todellisuuttaan sen keskellä. Täytyy puhua myös siitä, mikä on väärin ja puuttua siihen. Ei siellä voi ummistaa silmiään ja puhua vain Pyhästä Hengestä tai pelkästään kielillä!
Mistä Jeesus puhuisi? Kuuntele Viikon debatti [Radio Dei 30.10.2019]:
Viikon debatti Radio Deissä suorana lähetyksenä keskiviikkoisin aamuyhdeksältä, uusintana lauantaisin kello 13.35.
