Rauhannobelisti Denis Mukwege: Raiskaus on julma sodankäynnin väline

 

Rauhannobelisti Denis Mukwege on nähnyt työssään ihmisen julmuutta, mutta myös toivon ja parantumisen ihmettä. Kuva: Sari Savela

Kongossa on eletty jatkuvan sodan tilassa jo vuosikymmeniä. Konflikti on tappanut miljoonia ihmisiä. Maan vaikeasta tilanteesta kärsivät erityisesti naiset ja lapset. Heille rauhannobelisti Mukwege haluaa antaa äänen.

Rauhannobelisti 2018, Denis Mukwege (64), on Suomessa Fidan kutsumana. Nobelin palkinnon saatuaan häntä on kutsuttu puhumaan eri puolille maailmaa. Tehtävä on naistentautien ja synnytysopin erikoislääkäri Mukwegelle tärkeä, sillä hän haluaa tuoda Kongon ihmisoikeustilanteen maailman tietoisuuteen. Hän toivoo, että Suomi jatkaisi pitkäjänteistä työtä Kongon unohdetussa kriisissä kärsivien naisten ja lasten hyväksi.

Kongon demokraattinen tasavalta itsenäistyi vuonna 1960 Belgian siirtomaavallan alaisuudesta. Muutama päivä itsenäistymisen jälkeen syttyi sota.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Kongon kriisi on yksin maailman pisimpään jatkuneista humanitaarisista kriiseistä.

– Elämme jatkuvan sodan tilassa. Sota on tähän mennessä tappanut kuusi miljoonaa ihmistä, Mukwege kertoo.
Kongon kriisi on yksin maailman pisimpään jatkuneista humanitaarisista kriiseistä.

Mukwege on maailmankuulu gynekologi, joka on erikoistunut hoitamaan seksuaalisen väkivallan uhreja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Hän perusti vuonna 1999 Panzin sairaalan, jossa on hoidettu noin 55 000 seksuaalisen väkivallan uhria. Nykyään Mukwege toimii sairaalan ylilääkärinä.

Panzin sairaala perustettiin torjumaan Kongon korkeaa äitien lapsivuodekuolleisuutta. Nykyään sairaalan painopiste on enemmän raiskauksien uhrien auttamisessa.

Oikeuden toteutuminen tärkeä osa paranemista

Mukwege kertoo, että naisten raiskaamista käytetään Kongossa yhtenä sodankäynnin välineenä. Naisia ja lapsia raiskataan järjestelmällisesti.

– Monesti naisia raiskataan julkisesti puolison, lasten tai yhteisön edessä, jotta voidaan maksimoida nöyryytys.
Panzin sairaalan tutkimuksissa on todettu, että yhtä naista on raiskattu keskimäärin kolme kertaa, toisinaan jopa kymmenen kertaa.

Nuorin uhri, jota olemme hoitaneet, on ollut kuuden kuukauden ikäinen vauva ja vanhimmat yli 80-vuotiaita.

– Raiskaukset eivät katso ikää eivätkä sukupuolta. Nuorin uhri, jota olemme hoitaneet, on ollut kuuden kuukauden ikäinen vauva ja vanhimmat yli 80-vuotiaita. Pieni osa uhreista on miehiä.

Naisten seksuaalisella hyväksikäytöllä on eri muotoja. Jotkut ryhmät vievät naisia seksiorjiksi, jotkut taas raiskaavat ja tuhoavat naisten genitaalialueet.

Panzin sairaalassa Mukwege on joutunut todistamaan hyvinkin julmia tuhotöitä. Naiset ja tytöt, joilta on tuhottu koko alapää, eivät pysty enää virtsaamaan ja ulostamaan normaalisti.

– Se on hyvin traumaattista uhreille ja eristää heitä sosiaalisesti.

Kongolaisen helluntaikirkon Cepacin ylläpitämä Panzin sairaala auttaa väkivallan uhreja lääketieteellisesti, psyykkisesti, sosioekonomisesta ja juridisesti. Uhrit saavat paitsi fyysisen avun, myös avun henkiseen kärsimykseen ja tukea käytännön asioiden hoitamiseen, jotta he pääsisivät takaisin jaloilleen.

Jos naiset eivät löydä ihmisarvoaan uudestaan, he eivät pääse paranemaan

Denis Mukwege pitää myös lainopillisen avun antamista tärkeänä. Uhreja autetaan ymmärtämään, mitkä ovat heidän juridiset oikeutensa. Heitä rohkaistaan hakemaan oikeutta oikeusistuinten kautta.

– Oikeuden saaminen on tärkeä osa paranemisprosessia. Jos naiset eivät löydä ihmisarvoaan uudestaan, he eivät pääse paranemaan, Mukwege toteaa.

Mineraalien koko tuotantoketju puhtaaksi

Kongo on luonnonvaroiltaan rikas valtio. Maan itäosista on löydetty suuria määriä koltaania, kobolttia, kultaa ja kuparia. Runsaat luonnonvarat ovat yksi syy Kongon konfliktin pitkittymiselle ja sille että konfliktiin on sekaantunut myös ulkovaltoja.

Teollistuneiden maiden kehitys perustuu vahvasti Kongon rikkauksiin.

Mukwege muistuttaa, että teollistuneiden maiden kehitys perustuu vahvasti Kongon rikkauksiin. Esimerkiksi kännykän raaka-aineeksi tarvittavista mineraaleista iso osa tulee Kongosta, missä kaivosten hallinnasta käydään kovaa taistelua. Kaivoksia valvovat aseelliset ryhmittymät, jotka ovat korruptoituneita ja väkivaltaisia. Lapsityövoiman käyttö ja seksuaalinen väkivalta ovat arkea. Siviilit kärsivät. Kongossa on maan sisäisiä pakolaisia neljästä viiteen miljoonaan. Kongon kansa ei ole päässyt hyötymään maansa mineraalirikkauksista.

– Enää ei riitä, että teemme työtä leikkaussaleissa, meidän pitää saada äänemme kuulumaan koko maailmassa. Konfliktin juurisyihin pitää puuttua, Mukwege julistaa.

– Meidän pitää varmistaa, että koko mineraalien tuotantoketju on puhdas.

Raportissa mainitaan 617 rikosta ihmisyyttä vastaan.

YK:n ihmisoikeuskomissaari on laatinut Kongon tilanteesta kattavan Mapping-raportin, joka julkaistiin vuonna 2010. Raportissa mainitaan 617 rikosta ihmisyyttä vastaan.

– Ongelmana on, että raportti pölyttyy jossakin pöytälaatikossa YK:n päämajassa New Yorkissa. Yhtäkään sen suosituksista ei ole pantu täytäntöön, Mukwege harmittelee.

Palkintoseremonian sijaan jalkapalloa

Denis Mukwege toimii myös Cepac-kirkon pastorina. Kristittynä häntä motivoi työssään rakkauden kaksoiskäsky.

– Minulle on tärkeää nähdä haavoittunut lähimmäinen niin kuin Jeesus hänet näkisi.

Kun rauhanpalkinto jaettiin, siitä vaiettiin Kongossa.

Mukwege palkittiin vuonna 2018 Nobelin rauhanpalkinnolla. Kun rauhanpalkinto jaettiin, siitä vaiettiin Kongossa. Televisiosta tuli palkintoseremonian sijaan jalkapalloa.

– Vallassa olijat eivät taputa, kun kongolainen lääkäri saa Nobelin palkinnon. Kongo ei päästä uutisiin sitä, mikä on rauhanpalkinnon takana oleva todellisuus.

Rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleminen on aina riski. Sen on saanut myös Denis Mukwege kokea. Hän on saanut useita tappouhkauksia ja on ollut kerran murhayrityksen kohteena. Hänelle läheisiä ihmisiä on tapettu. Tällä hetkellä hän asuu perheineen YK:n vartioimalla sairaala-alueella.