Psykologi Satu Lähteenkorva: Tasapainon ytimessä on minuus

 
- Ihmisen kasvusta 90 prosenttia tapahtuu yleensä kivun kautta, Satu Lähteenkorva sanoo. Kuva: Ella Honkanen

– Ihmisen kasvusta 90 prosenttia tapahtuu yleensä kivun kautta, Satu Lähteenkorva sanoo.
Kuva: Ella Honkanen

Psykologi ja kouluttaja Satu Lähteenkorva haluaa puolustaa ihmisen persoonaa ja minuutta, joka niin monelta on kateissa.

– Minuus on se ydinjuttu, joka kietoo ihmisen kokonaisuudeksi.

Persoona rakentaa, säätelee ja ylläpitää ihmisen hyvinvointia. Persoona piirtää rajat minuudelle. Se kertoo, mitä ihminen kaipaa ja mikä häntä palauttaa. Ihmiset ovat kiireen ja väsymyksen uuvuttamia. Heiltä puuttuu yhteys itseensä ja sitä kautta toisiin ihmisiin ja Jumalaan, Lähteenkorva kuvailee.

Satu Lähteenkorvan mukaan ihmiset eivät ole sinut minuutensa kanssa. He ovat uskoneet valheen, että oma persoona on viisainta kätkeä. Ja kuitenkin ihmisen syvä tarve on myös tulla näkyväksi ainutkertaisena persoonana.

– Ihmiset käyttävät paljon energiaa oman persoonansa peittämiseen.

Oman rajallisuuden tunnustaminen on monelle vaikeaa. Rajallisuus nähdään heikkoutena eli huonommuutena.

– Kun tulet enemmän sinuksi, kaikki eivät ehkä pidä siitä. Se resonoi myös toisessa tarvetta olla se, joksi on luotu.

Monissa yhteisöissä voi olla voimakas paine olla tietynlainen.

– Se voi olla hyvinkin rajattua ja kapeaa, mitä saa olla, Lähteenkorva sanoo.

Ihmiselämän näkökulmasta riittää, kun on yksi ihminen, joka hyväksyy.

Karsimisen jalo taito

Minuuden löytyminen merkitsee usein myös siivousta omassa elämässä. Jostain pitää luopua, jotta uutta ja arvokasta voi tulla tilalle.

Karsiminen on tämän ajan yksi uusi ja tärkeä hyvinvointitaito.

– Karsiminen on tämän ajan yksi uusi ja tärkeä hyvinvointitaito. Karsimalla jää enemmän aikaa elämää ruokkiville asioille, Lähteenkorva toteaa.

Kun ollaan koko ajan liikkeellä, tarve pysähtymiselle korostuu. Kasvu edellyttää pysähtymistä.

Satu Lähteenkorva sanoo, että moni hänen asiakkaistaan kertoo olevansa onnellisia koronatilanteesta. Kotiin eristäytyminen on pakottanut pysähtymään. Lähteenkorvan kaikki luennot on peruutettu, mutta psykologin työt ovat jatkuneet lähes ennallaan koronakriisistä huolimatta, tosin osa tapaamisista on toteutettu etänä.

Riittävästä levosta on tärkeä huolehtia. Kuitenkin moni laiminlyö levon tarvettaan. Väsyneenä ihmisen arviointikyky heikkenee ja silloin herkemmin kangistuu vanhoihin kaavoihin. Väsymys alentaa myös itsetuntoa.

Hyvinvoinnin kulmakivet

Psykologi Lähteenkorva on kehittänyt hyvinvoinnin kulmakivet: balanssi, variaatio, teot ja suhde. Ihmisen hyvinvointi rakentuu riittävästä tasapainosta, sopivasta vaihtelusta, myönteisestä suhteesta itseen ja sitä tukevista teoista.

Tasapainolle voidaan erottaa neljä eri tasoa: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen tai hengellinen. Jos ihminen ei ole tasapainossa, hän oireilee tavalla tai toisella. Se voi olla ahdistusta, ärtyneisyyttä, univaikeuksia, muistin pätkimistä, päänsärkyä tai vatsakipua.

– Tunnetko itsesi ja pidätkö siitä, jonka tunnet. On tärkeää oppia tykkäämään itsestään. Moni voi kokea, ettei ole hyvinvoinnin arvoinen. Oikeus olemassaoloon pyritään silloin ansaitsemaan suorituksilla ja teoilla.

Sanonta vaihtelu virkistää pitää paikkansa. Sopivaa ja palauttavaa vaihtelua kannattaa etsiä jokaiseen päivään, kuukauteen. Se, mikä itse kullekin on virkistävää vaihtelua, on yksilöllistä. Jos arki on kiireistä ja aikataulutettua, vastapainoksi voi kaivata levollista olemista.

Kaipaus yhteyteen

Miksi ihmiset suorittavat elämäänsä ja uupuvat? Satu Lähteenkorva arvelee, että taustalla vaikuttaa kaksi trendiä: pitkään vallalla ollut mekanistinen ihmiskäsitys, jossa ihminen nähdään tavallaan koneena tai jotenkin rajattomana. vielä sairastuttavampi on ollut individualismi eli yksilökeskeisyys, jossa ihminen onnistuu tai epäonnistuu.

Yksilökeskeisyyden lisääntyminen kulkee käsi kädessä masennuksen kasvun kanssa.

– Yksilökeskeisyyden lisääntyminen kulkee käsi kädessä masennuksen kasvun kanssa, Lähteenkorva sanoo.

– Individualismi on onneksi tullut tiensä päähän. Ihmisillä on kaipaus yhteyteen. Yhteisöllisyyden lisääntymisestä on useita esimerkkejä kuten erilaiset yhteisöasumisen ja -yrittämisen muodot.

Ihmisen voimakkain perustarve on kuulumisen ja yhteyden tarve. Se on jopa hengissä säilymisen kannalta välttämätön. Ihminen luotiin yhteyteen.

Kuulumisen lisäksi ihmiselle on tärkeää osaaminen, vaikuttaminen ja itsenäisyys. Niiden painoarvo vaihtelee yksilöittäin. Jollakulla esimerkiksi tarve itsenäisyyteen työssä on suurempi kuin jollakulla toisella.

Monesti ihmiset tietävät, mikä toisi heille hyvinvointia, silti he ovat kyvyttömiä tarvittaviin muutoksiin elämässään.

– Ihminen siirtää asiaa, eikä kohtaa sitä, ellei ole pakko. Ihmisessä on luontojaan taipumus minimoida energian käyttö.

Lähteenkorvan mukaan 90 prosenttia Ihmisen kasvusta tapahtuu kivun kautta.

*

”Enää en kätke minuuttani”

Kun Satu Lähteenkorva syntyi 46 vuotta sitten, hänen isänsä menetti uskonsa. Tyttären syntymä oli isälle pettymys. Lapsi ei ollutkaan poika niin kuin oli profetoitu. Isä kuoli pari vuotta sitten. Vielä sairaalassa ollessaan hän sulki silmänsä, kun Satu astui huoneeseen.

Loppuun asti odotin, että isä olisi edes kerran elämässäni katsonut minua silmiin.

– Loppuun asti odotin, että isä olisi edes kerran elämässäni katsonut minua silmiin tai pyytänyt anteeksi. Ei ole vuosiin tehnyt kipeää, sillä olen antanut anteeksi. Mennyttä ei voi muuttaa, Satu toteaa.

Punaisena lankana Sadun elämässä on ollut 6-vuotiaasta usko elävään Jumalaan. Usko on ollut pelastusrengas silloinkin, kun muut palaset ovat olleet hukassa, eikä läheisiin ihmisiin ole voinut luottaa.

Pienestä pitäen älykäs, herkkä ja tunnollinen Satu oppi kätkemään minuutensa. Perheen keskimmäisen lapsen tarpeille ei ollut tilaa viisilapsisessa perheessä, jossa vuotta nuorempi pikkuveli oli erityistarpeinen ja olohuoneessa oli virtahepo nimeltä isän alkoholismi.

– Opin olemaan hillitty ja hiljainen, vaikka oikeasti olin ihan muuta.

Isän alkoholin käyttö hallitsi lapsuudenkotia. Johtavassa asemassa ollut isä hoiti työnsä, mutta oli kotona usein juovuksissa. Alkoholin ohella keskeistä roolia perheessä näytteli uskonto.

Tärkeää oli, miltä asiat näyttivät ihmisten silmissä.

– Vanhempieni kasvatusta värittivät vahva uskonnollisuus ja sovinnaisuus. Tärkeää oli, miltä asiat näyttivät ihmisten silmissä.

Vanhemmat erosivat Sadun ollessa 16-vuotias. Viisilapsisen perheen jälkikasvusta osa jäi isälle ja osa äidille.

– Ero oli helpotus siinä mielessä, että kodin ilmapiiri parani. Veljeni jäivät isälle ja minä muutin heidän luokseen pojille “äidiksi”.

Samoihin aikoihin Sadun äiti masentui.

– Hoidin tavallaan kahta kotia ja elämäni oli kaoottista. Lukion toisella luokalla ymmärsin tunnollisena ihmisenä, että kouluni kärsii sekavasta tilanteesta. Niinpä muutin pois isäni ja veljieni luota, Satu kertoo.

Lapsuuden rankat asiat tulivat käsittelyyn, kun Satu aloitti psykologian opinnot. Turvallinen ja jäsentynyt elämäntilanne mahdollisti kipeiden asioiden kohtaamisen.

– Sairastuin masennukseen ja aloin työstää elämääni. Näen sen isona lahjana.

Myöhemmin Satu avioitui ja sai kaksi lasta. Avioliitto oli vaikea ja aviosuhde kuormittava. Kun liitto vuonna 2012 päättyi miehen pitkäaikaiseen uskottomuuteen, Sadun omanarvontunto ja naiseus olivat murskana.

– Minusta tuntui, etten ole minkään arvoinen.

Viisi vuotta sitten Satu tutustui nykyiseen mieheensä ja avioitui tämän kanssa vuotta myöhemmin.

– Nykyinen liitto on ollut korjaava. Olen oppinut iloitsemaan naiseudestani.

Satu on kokenut omassa elämässään, kuinka Jumala on eheyttänyt ja asettanut ennalleen rikkoutuneita kohtia hänessä.

Ennen hänellä oli tapana luonnehtia itseään 2000-luvun Jobiksi ilman onnellista loppua. Enää hän ei määrittele itseään niin.

Jumalaan hän on aina luottanut ja usko on ollut vahva pohjavire silloinkin, kun muut elämän palaset ovat olleet kateissa tai rikkoutuneina.

– Jumala on ollut läsnä elämässäni. Pelastuksesta olen ollut aina varma, siitä en aiemmin ollut varma niinkään, tahtooko Jumala minulle hyvää.

Vaikeinakin aikoina Sadun elämässä on ollut paljon hyvää: merkityksellinen työ, lapset ja hyviä ihmissuhteita.

Kirjoittaessaan ensimmäistä kirjaansa Keskeneräisyys minussa (Aikamedia 2012) Satu Lähteenkorva työsti omaa minuuttaan.

– Olin aina elänyt muita varten. Kirjaa kirjoittaessani lähdin puolustamaan omaa kutsuani.

Hiljattain psykologi Lähteenkorva on saanut valmiiksi uuden kirjakäsikirjoituksen ”Terveesti tasapainossa”. Se näkee kaiketi päivän valon myöhemmin tänä vuonna.

Teksti: Sari Savela