Miten kerron lapselleni Jumalasta, Jari Sinkkonen?

 
Jari Sinkkonen

– Kun lapsi kysyy, silloin vastataan, ohjeistaa lastenpsukiatri JAri Sinkkonen. Kuva: Ariel Neulaniemi

Moni vanhempi toivoo perheen arvojen ja perinteiden siirtyvän lapsilleen. Miten onnistua siinä, että oma usko tuntuisi lapsesta turvalliselta ja luontevalta? Miten siis siirtää hyviä elämän eväitä mieluummin hyvässä kuin pahassa?

Jari Sinkkonen, 70, on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori, joka teki päivätyönsä Lastenlinnassa ja Pelastakaa Lapset ry:ssä. Eläkkeelle jäätyään hän on edelleen kirjoittanut kirjoja, luennoinut ja vastannut lukuisiin haastattelupyyntöihin, jotka liittyvät lasten kasvattamiseen. Tähän maailmaan liittyvät myös arvot ja vakaumus. Miten Sinkkonen lähtisi perkaamaan näiden teemojen välittämistä jälkipolvelle?

– Lapsen perspektiivistä katsottuna näkyy varmaan lähinnä se, minkälainen kasvuympäristö, varhaiset ihmissuhteet ja kiintymyssuhteet hänellä ovat. Millä tavalla siellä on läheisyyttä, lämpöä, rakkautta ja silittelyä. Miten lasta arvostetaan ja miten häntä rakastetaan.

IK neliöb. vko 25-26.MJa

– Lapsen aivot kehittyvät vähitellen, ja hän saa elämänkokemusta sekä kokemusta erilaisista aikuisista. Sitä kautta vähitellen versoo kysymys oikeasta ja väärästä sekä oikeudenmukaisuudesta, joka assosioituu myös arvokasvatukseen. Perheissä ratkaistaan myös, luetaanko esimerkiksi iltarukous tai käydäänkö kirkossa.

Sinkkosen mukaan tärkeintä olisi taata lapselle turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö. Mutta jokainen vanhempihan mokaa tällä saralla ainakin jossain kohtaa? Lastenpsykiatri muistuttaa, että siksi vanhemman pitää olla armollinen itselleen kasvattajana – kunhan pyrkimys ja pohdinta lapsen parhaaksi pysyy aina mielessä.


Jotta lapsesta kasvaisi tasapainoinen kristitty

”Lapsi kasvaa kodin ilmapiirissä.”

 

Mitkä ovat siis kasvattajan perimmäiset tavoitteet lapselleen? Mikäli vanhemmalle on tärkeää kasvattaa lapsestaan kristitty, lapsen henkisen ja tasapainoisen kasvun merkityksen ei pitäisi jäädä taka-alalle. Tai jos tavoitteena on kasvattaa oma lapsi tasapainoiseksi aikuiseksi, vakaumuksen ja arvojen merkitystäkin kannattaa pohtia.

Sinkkonen haastaa sekä–että-tielle. Olennaista on jälleen hyvä kasvuympäristö.

– Lapsi kasvaa kodin ilmapiirissä. Onko siellä kiva olla? Onko rentoa, turvallista? Vanhemmat tuovat esiin omia arvojaan sopivaksi katsomallaan tavalla. He lukevat iltarukouksen, kertovat hyvästä Taivaan Isästä tai jotain muuta. Miten nämä asiat tulevat esille siinä arjessa? Onko se pakkopullaa vai luontevaa?

Sinkkosen mukaan jokaisessa kodissa pitäisi tavoitella hyvän ilmapiirin luomista. Se alkaa toteutumaan hyvin huomaamatta, yllättävän tärkeissä kohtaamisen hetkissä.

”Pitää seurata lapsen kehitystä ja katsoa, mikä häntä askarruttaa.”

 

– Ilmapiiri lähtee syntymään olemisesta. Ihan jo aamupuuron syömisestä, rupattelusta, fyysisestä hyvänä pitämisestä ja leikin sävytteisestä vapaasta ilmapiiristä, jossa lapsi saa olla sellainen kuin on.

Sitten käykin niin, että lapsi esittää vanhemmalleen vaivihkaa suuria kysymyksiä.

– Mitä sitten tapahtuu, kun sinä kuolet? Kuoletko sinä ennen minua? Mihin ihminen menee, kun hän kuolee? Pitää seurata lapsen kehitystä ja katsoa, mikä häntä askarruttaa, mihin hän kiinnittää saduissa huomiota: ”Miksi tuo teki tuolla noin?” Ja silloin voidaan pohtia asioita lapsen kanssa. Eli se lähtee lapsesta käsin eikä siitä, mikä minun pedagogiikkani suhteessa lapseeni on. Kun lapsi kysyy, silloin vastataan.

Joskus kodin totuus voi olla hyvin erilainen kuin ulkomaailman. Tärkeää olisi silloinkin käydä asiaa lapsen kanssa läpi, kun teema on esillä. Asiaa voidaan havainnollistaa päinvastaisella esimerkillä:

– Jos vanhemmilla on perheessä hyvin voimakas näkemys siitä, miten pitää ajatella uskonnollisesti, niin lapselle tulee sellainen kuva, että tämä on se ainoa oikea tapa ja että mölyt täytyy pitää mahassa. Tai hänen pitää vastata äidille juuri tietyillä sanoilla, vaikka oikeasti ajattelisi toisin. Silloinhan se toimii hyvää tarkoitusta vastaan.

Tällaisen ilmapiirin kotiin luonut vanhempi saattaa muovata lapsensa katsomuksesta tynnyrin tai umpion.

Lopuksi tuleekin se painava neuvo heille, joita kenties hämmentää ja ahdistaa maailman meno ja sen moniarvoistuminen. Sinkkonen haastaa pohtimaan omaa käytöstä kohtaamisissa.

– Minun mielestä hyvään käytökseen ja sivistykseen kuuluu kunnioitus, että et mene katsomaan nenänvartta pitkin toisia, jotka eivät ajattele samalla tavalla. Kun ne arvot tulevat esille ja niistä keskustellaan, silloin voi sanoa, että minä ajattelen tästä näin, kunhan et nyt hirveästi profiloidu semmoisenakaan, joka julistaa kovasti näkemyksiään. Siitä ei tarvitse ahdistua, että muut eivät ajattele samoin.

Jari Sinkkosen haastattelu on alun perin julkaistu Radio Dein ystävien Aalloilla-lehdessä (1/2022). Voit tilata Aalloilla-lehdestä näytenumeron.

Kuuntele haastattelu Dei Plus -palvelusta.

 
Radio Dei Radiot_fi