Jari Sinkkonen: ”Meillä on ollut tendenssi todistaa, että päivähoito on kotihoitoa parempi. Sitä minä inhoan”

 

Vanhemmuus ei ole rakettitiedettä. Silti jokainen vanhempi mokaa. Kysytäänpä lastenpsykiatri Jari Sinkkoselta, mikä on olennaista lapsen ja aikuisen välisessä yhteydessä ja milloin aikuisen pitäisi olla syystäkin itselleen armollisempi.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, tietokirjailija Jari Sinkkonen tunnetaan poikien puolesta puhujana. Hän on nähnyt lasten kasvamiseen ja kasvattamiseen liittyviä haasteita pitkällä työurallaan esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:n ylilääkärinä, Lastenlinnan poika-osaston lastenlääkärinä ja aiemmin neuvolalääkärin tehtävien kautta. Sinkkonen on kirjoittanut myös lukuisia kasvatukseen liittyviä tietokirjoja.

Riittävän hyvää vanhemmuutta

Lapsen syntyessä syntyy myös vanhemmuus. Mikä sitten on riittävän hyvää vanhemmuutta? Entä mitä lastenpsykiatrin mielestä täytyy huomioida heti vanhemmuuden alkuvaiheessa?

Treen srk, neliöb 3.-16.4, MJa

– Vanhemmuus muokkaantuu lapsen mukaan. Jos lapsi on hyvin herkkä, äidin tai isän pitää muokata oma käytös lapsen mukaan. Sitten pitäisi olla ainakin halu pyrkiä eläytymään lapsen maailmaan, Sinkkonen muistuttaa.

”Äidin ja isän rakkaus on epätäydellistä.”

Sinkkonen on usein puhunut siitä, että lasta kasvatetaan yksilöllisesti ja että lapset tarvitsevat vanhemmaltaan räätälöityä huomiomista tietyissä asioissa. Olennaista on kuitenkin lapsen ja vanhemman välinen suhde ja yhteys.

– Turvallinen kiintymyssuhde syntyy silloin, kun lapsi elää ennakoitavassa maailmassa, Sinkkonen toteaa ja muistuttaa, että äidin ja isän rakkaus on epätäydellistä.

Jos vanhemman on helpompi luoda lapsistaan syvempi yhteys juuri siihen, johon kokee enemmän samankaltaisuutta, tämä voi tuntua harmittavalta sekä vanhemmasta että lapsen sisaruksista. Mitä asialle voi tehdä?

– Se on minusta hyvin inhimillistä. Kun löytää paljon samaa lapsessa kuin itsessä, silloin on helpompi olla yhteydessä. Kun isä miettii tätä ja huomaa eron olla puolueellinen, silloin hän voi jopa ottaa puheeksi sen toisen lapsen kanssa. Jos lapsi on 8-10-vuotias, niin hänelle voi sanoa, että meillä on erilainen temperamentti. Sinä sytyt nopeasti ja kuohahdat ja minä tulen tunnin päästä – tai toisinpäin. Huomaan, että silloin tällöin meidän on vaikeata ymmärtää toisiamme. Mitä me tekisimme yhdessä (asialle)?

– Lapsethan ovat ”vääränlaisia” joka tapauksessa. Eivät he ole sellaisia kuin sinä olet kuvitellut. Niillä on ihan omia ajatusmaailmoja. Et sinä niistä ymmärrä, ellet ole riittävän paljoa tekemisissä. Jos se lapsi on oikein hankalaa, niin sitten ne ominaisuudet tulevat partnerin puolelta, Sinkkonen lohkaisee pilke silmäkulmassa.

Isäkin voi jäädä kotiin

Kun lapsi syntyy, vanhempien osalta lapsen kanssa kotona vietetty pidempi ajanjakso on edelleen sukupuolittunutta. Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset isät ovat häntäpäässä vanhempainvapaiden käytössä. Viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaata. Kelan lapsiperhe-etuustilastojen mukaan ansisidonnaisen vanhempainpäivärahajakson jälkeen kotihoidon tukea käytetään 82 prosentissa perheistä ainakin jonkin aikaa. Lasta kuitenkin hoitaa lähes poikkeuksetta (93 %) äiti. Kotihoidon tukea (yhdestä alle 3-vuotiaasta 342,95 e/kk) käytetään noin 60 prosentissa perheistä enintään 12 kuukautta. Noin kolmanneksessa perheistä kotihoidon tukea käytetään enintään seitsemän kuukautta. Täysimääräisen ajan, eli lapsen kolmivuotispäivään asti, kotihoidon tukea käyttää vain 10 prosenttia kaikista perheistä. Näiden perheiden osuus on laskenut koko 2000-luvun ajan.

”En ole tavannut ketään (isää), joka olisi todennut, että ’hukkaan heitetty vuosi’.”

Onko tasa-arvoa se, että isät jäävät hoitamaan lasta kotiin? Entä missä kohtaa koritanner on isille suotuisa?

– Voihan sitä siltäkin kantilta ajatella. Minun mielestäni se on isän onni ja mahdollisuus, jota ei pitäisi hukata. Ne isät, jotka ovat olleet koti-isänä ja nähneet, minkälaista on olla lapsen kanssa, se kontakti on ihan toisenlaista. En ole tavannut ketään, joka olisi todennut, että ”hukkaan heitetty vuosi”.

– Jos isä on ollut alusta alkaen tiiviisti mukana: vaihtanut vaippaa, tullut mukaan vauvan yöheräilyyn, silloinhan koko kuvio on liukuva. Äidinkin pitää kuunnella itseään, sydäntään ja vauvaansa. Äidin ja vauvan suhde on erityisen tiivis siinä 5-6 kuukauden iässä. Tätä on nimitetty symbioosivaiheeksi. Ja tätä pitää kuunnella.

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan perhevapaauudistusta, jossa yhtenä tavoitteena on saada perhevapaat ja hoitovastuu jakautumaan perheissä tasaisesti molempien vanhempien kesken. Monessa perheessä kotiin jäävän vanhemman rooliin hyppäämiseen liittyy erilaisia haasteita. Lastenpsykiatri ei pidä yleistyksistä, mutta tässäkin tapauksessa ainakin suuren kuvan maalaaminen voi muistuttaa sekä armollisuudesta että madaltaa isien jäämistä kotiin lasten kanssa – myös äitien siunauksella.

– Täytyy hyväksyä, että aika monet isät ovat suurpiirteisempiä kuin äidit.

”Kun puhutaan 1–2-vuoden ikäisten laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, niin se on sanahelinää. Sen ikäiset lapset tarvitsevat lohdutusta, läheisyyttää, päiväunia, leikkihetkiä. Kasvattaminen tulee enemmän kolmevuotiaasta ylöspäin.”

Milloin päivähoitoon?

– Ei siihen ole mitään yksiselitteistä vastausta. Olen kouluttanut paljon päivähoitoväkeä. Minulla on erittäin korkea ja arvostava käsitys (heistä). Mutta meillä on mennyt vähän sellaiseen liturgiaan, että se varhaiskasvatus on autuaaksi tekevä aina.

Moni uskoo päiväkodissa vietetyn ajan parantavan lasten sosiaalisia taitoja ja oppimiskykyä. Varhaiskasvatusta pidetään pelastuksena lapsille varsinkin silloin, kun kotitaustassa on ongelmia. Aiemmin psykologiasta ja lääketieteestä väitellyt Aino Saarinen toi marraskuussa 2020 varhaiskasvatuksen väitöstutkimuksessaan esille sen, että liian nuorena aloitetulla päivähoidolla saattaa tietyissä tilanteissa olla kielteisiä vaikutuksia lapsen kehitykselle. Hänen mukaansa päiväkodin aloittaminen liian varhain, liian iso ryhmäkoko ja liian pitkät hoitopäivät kasvattavat aggressiivisen käyttäytymisen riskiä.

Mitä tästä väitöskirjasta ajattelee lastenpsykiatrian  erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen?

– Kun puhutaan 1–2-vuoden ikäisten laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, niin se on sanahelinää. Sen ikäiset lapset tarvitsevat lohdutusta, läheisyyttää, päiväunia, leikkihetkiä. Kasvattaminen tulee enemmän siinä kolmevuotiaasta ylöspäin. Varsinkin niissä perheissä, joissa ollaan aika heikossa hapessa tai ei ole voimavaroja, sillä (päivähoito) on sitten hyvin paljon myönteistä merkitystä.

”Meillä on ollut tendenssi todistaa, että päivähoito on kotihoitoa parempi. Sitä minä inhoan. Jos tehdään hyvä tutkimus, jossa osoitetaan, että päiväkodit menevät vanhemmista vasemmalta ja oikealta ohi, niin okei. Mutta sellaista ei tulla koskaan tekemään.”

– Meillä on ollut sellainen kaanon päivähoidon siunauksellisuudesta. (Psykologian professori, emerita) Liisa Keltikangas-Järvinen on ollut kriittiinen aikaisemmin. Olen itse ollut kriittinen nimenomaan ihan pienten, 1–2-vuoden ikäisten lasten (kohdalla). He voivat toki olla päivähoidossa. Syy on toki se, että vanhemmat pääsisivät töihin eikä se, että 1–2-ikäinen tarvitsisi oman kehityksensä tueksi päivähoitoa.

Jari Sinkkonen on tarjonnut työnohjausta kiertäville lastentarhaopettajille useana vuotena. ”Kentän viesti” on ollut se, että joissakin päiväkodeissa olosuhteet ovat ihanteelliset ja toisissa ei. Suurin haaste ovat liian suuret ryhmäkoot sekä työntekijöiden valtava vaihtuvuus joissakin päiväkodeissa.

– Silloin, kun se pieni lapsi on päivähoidossa, niin se pitää mitoittaa lapsen tarpeiden mukaan, että siellä on riittävästi aikuisia ja että lapsella on mahdollisuus luoda kiintymyssuhde johonkin päiväkodin työntekijään.

Sinkkoselta ei siis tule ”aamenta” väitteelle, että mitä aiemmin lapsi laitetaan päivähoitoon, sitä paremmin hän pärjää 30-vuotiaana? Tämän väitteen tueksi on perusteltu Tukholman opettajakorkeakoulun emeritusprofessori Bengt-Erik Anderssonin ja tutkijakollegoiden tutkimusta, jonka mukaan alle yksivuotiaana tarhassa tai päivähoidossa aloittaneista 70 prosenttia menestyi myöhemmin hyvin tai erittäin hyvin. Kotona koulun alkuun saakka olleiden ikätovereiden keskuudessa vastaava luku oli 38 prosenttia.

–  Liisa Keltinkangas-Järvinen on teurastanut nämä Anderssonin tutkimukset, metodologian Se mikä minua riepoo, että meillä on ollut tendenssi todistaa, että päivähoito on kotihoitoa parempi. Sitä minä inhoan.

– Jos tehdään hyvä tutkimus, jossa osoitetaan, että päiväkodit menevät vanhemmista vasemmalta ja oikealta ohi, niin okei. Mutta sellaista ei ole vielä tehty vielä eikä tulla koskaan tekemään.

”Työ on tärkeätä, mutta lapset ovat vielä paljon tärkeämpiä.”

Suomessa vanhempien työaika ja siihen liittyvät työmatkat voivat tarkoittaa 1–2-vuotiailla lapsilla 40–50 tuntia viikossa.

– Se on liian paljon. Se on aivan ehdottomasti liian paljon.

Työelämään tarvitaan joustoa samaan tapaan kuin Ruotsissa, jossa pienten lasten isille osataan tarjota mahdollisuuksia järjestää töitään lasten juoksevien asioiden johdosta.

– Ilman muuta. Ylipäänsä antaa sellainen viesti, että työ on tärkeätä, mutta lapset ovat vielä paljon tärkeämpiä. Pitäisi antaa se signaali, että me arvostamme lapsia.

Mitä täytyy huomioida vanhemman rooliin hypätessä ja miten pysyä vanhemmuuden kaidalla tiellä? Entä miten äidin ja isien roolit ovat muuttuneet ajan saatossa? Toimittajana Ariel Neulaniemi. Jari Sinkkonen vieraili Radio Dein Herätys!-aamulähetyksessä 3.3.2021. 

KUUNTELE: ”Pelastakaa isät ry” – Mitä sellaisessa liikkeessä pitäisi tehdä vuonna 2021, Jari Sinkkonen? – Radio Dei

 
Radio Dei Radiot_fi