Mitä rippikoulussa opetetaan sukupuolesta?

 

Kiimingin seurakunnan rippileiri leirikeskus Suvelassa 2013. Kuva: Sanna Krook/Kirkon kuvapankki

Perussuomalaiset Nuoret herätti kampanjallaan vilkkaan keskustelun sukupuolesta. Mitä kirkon nuorisotyössä ja erityisesti rippikoulussa sukupuolesta opetetaan?

Perussuomalaiset Nuoret aloitti eilen kampanjan, jolla se haluaa muistuttaa, että sukupuolten välillä on eroja ja että jokainen saa olla ylpeästi poika tai tyttö. Järjestö kohtasi voimakasta kritiikkiä muun muassa Demarinuorilta ja Suomen Lukiolaisten Liitolta.

Mitä kirkon nuorisotyössä ajatellaan sukupuolesta? Uusi Tie -lehti kysyi asiasta kirkon Kasvatus ja perheasiat -yksikön apulaisjohtaja Jarmo Kokkoselta. Kokkonen väitteli 10.2. Helsingin yliopistossa aiheesta ”Sukupuoli ja yhteisöllisyys rippikoulun rituaaleissa.”

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

Jarmo Kokkosen mukaan sukupuolta lähestytään rippikoulussa liikaakin seksuaalisuuden kautta.

– Sukupuoleen ei kiinnitetä kovin paljon huomiota eikä se ole opetuksen sisällöllinen kysymys samalla tavalla kuin seksuaalisuus.

– En ole sanomassa, että näitä voisi erottaa toinen toisistaan. Tämähän näkyy myös siinä, että seksuaalisuutta lähestytään usein seurusteluteeman kautta. Siihen liittyy kihlauksen ja avioliiton teemat.

Rippikoulun leirijakso etenee usein niin, että leirin alussa on Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki -päivät. Seksuaalisuus ja seurustelu -teema säästetään usein leirijakson loppuun, mitä perustellaan sillä, että niiden käsittelyn katsotaan vaativan ryhmän yhteishengen kehittymistä.

– Minusta sukupuolesta olisi luontevaa puhua silloin, kun puhutaan Jumalasta ja luomisesta. Luomiskertomusta luettaessa näitä teemoja ei yleensä kuitenkaan oteta esille, Kokkonen sanoo.

”Olennaista on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on”

Kuinka kirkon pitäisi tukea nuoren sukupuoli-identiteettiä? Jarmo Kokkosen mielestä ”sukupuolisensitiivisyys” on hyvä tavoite kirkon kasvatustyössä.

– Olennaista on, että nuorella on mahdollisuus tuntea olevansa hyväksytty sellaisena kuin hän on. Jos nuori on perinteisessä mielessä selkeästi maskuliininen poika tai feminiininen tyttö, hänellä on siihen oikeus ja hän ansaitsee tuen omalle identiteetilleen.

– Sitten taas on pienempi osa niitä nuoria, jotka kokevat, että selkeät sukupuolen kategoriat ovat heille itselleen rajoittavia. Siinäkin kohtaa aikuisen on hyvä olla kuulolla ja herkkänä sen suhteen, millaista tukea nuori tarvitsee.

Kokkonen pitää nuoren kasvun kannalta edullisena, jos hänen ystäväpiirissään on sekä tyttöjä että poikia. Omassa tutkimustyössään hän on havainnut, että rippikoulussa usein koulusta tuttu jaottelu tyttöjen ja poikien ryhmiin murtuu. Asioita tehdään yhdessä sekaryhmissä.

– Joissain tilanteissa on etunsa sillä, että pojat voivat keskustella miesten kanssa ja tytöt voivat keskustella naisten kanssa. Tämä liittyy identifikaatioon. Onhan pojalle ja tytölle tärkeää saada kasvunsa peiliksi oman sukupuolensa edustajia.

Suvun jatkumiseen tarvitaan kaksi sukupuolta

Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen ”mieheksi ja naiseksi”. Kuinka sukupuoli-identiteetiltään epävarma nuori kokee tämän?

– Sitä on kaikista paras kysyä näiltä nuorilta itseltään. Sen voi kokea varmaan monella tavalla. Nuori on todennäköisesti aika herkkä tunnistamaan sen, onko se ilmapiiri, jossa näitä käsitellään, avoin ja riittävän suvaitsevainen vai onko se kategorinen ja ei-niin-turvallinen ympäristö.

Onko sitten väärin opettaa, että sukupuolia on kaksi?

– En tiedä, onko se oikein ja väärin -kysymys, Kokkonen vastaa.

Hänestä sukupuoli on sekä biologinen että sosiaalinen ilmiö, ei pelkästään jompaakumpaa.

– Lääketiede keskustelee kromosomitasolta alkaen, mikä viime kädessä määrittää sukupuolen ja mikä ei, ja mitä tapahtuu kun syntyy sukupuoleltaan epäselviä lapsia.

– Mutta en usko sitäkään, että kaikki on vain sosiaalisesti rakentunutta vailla biologista merkitystä. Maailman sivu on ollut selvää, että jotta ihmissuku voi jatkua, on oltava eri sukupuolet. Se on faktatason asia. Ja yhtä fakta on se, että maailman sivu on ollut ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet oikein paikkaa sosiaalisesti rakentuneessa kahtiajaossa.