Mistä kumpusi Lutherin juutalaisvastaisuus?

Dosentti Matti Myllykoski puhui Lutherin juutalaisnäkemyksistä Luther ja juutalaiset -seminaarissa Helsingissä. Kuva: Matti Korhonen

Uskonpuhdistaja Martti Lutherin juutalaisvastaiset näkemykset ovat tunnettu tosiasia, mutta miten hän niihin päätyi ja kuinka hänen näkemyksensä otettiin aikalaisten keskuudessa vastaan?

Martti Lutherin (1483–1546) näkemykset juutalaisista olivat tarkastelun alla Helsingin saksalaisella seurakunnalla järjestetyssä seminaarissa 10. lokakuuta.

Dosentti Anni Maria Laato pohjusti teemaa varhaiskirkon ja keskiajan Euroopan kristittyjen näkemyksillä juutalaisista. Laaton mukaan juutalaisten asema huononi 1200-luvulla. Neljännessä lateraanikonsiilissa eli lännen kirkon ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 1215 päätettiin, että juutalaisten on pakko pukeutumisellaan käyttää tunnistettavia merkkejä, juutalaishattua ja keltaista merkkiä.

Samaan aikaan kansan parissa liikkui monenlaisia huhuja juutalaisista.

– Nykyään me käyttäisimme näistä sanaa ”fake news” [valeuutinen]. Niitä olivat syytökset rituaalimurhista, veren käytöstä pääsiäisrituaalissa ja ehtoollisleivän häpäisystä. Mustan surman aikaan levisi huhuja kaivojen myrkyttämisestä. Taru ”vaeltavasta juutalaisesta” kiersi ympäri Eurooppaa. Nämä ja muut huhut aiheuttivat useita hyökkäyksiä juutalaisyhteisöjä vastaan, Laato kertoi.

Luther uskoi aluksi juutalaisten kristilliseen kääntymykseen

Martti Lutherin juutalaisnäkemyksestä puhunut dosentti Matti Myllykoski piti tärkeänä, että Luther sijoitetaan omaan historialliseen viitekehykseensä.

– Meidän on siitä retoriikasta käsin arvioitava, minkä asteen antisemiittinä tai antijudaistina häntä voidaan pitää. Mutta syyntakeetonta tämä ei Lutherista tee.

Myllykosken mukaan Luther odotti aluksi hyvin voimakkaasti, että juutalaiset kääntyisivät hänen löytämäänsä evankeliseen uskoon. Tätä optimismia ilmentää hänen vuonna 1523 julkaisemansa teos ”Jeesus Kristus on syntyperäinen juutalainen”. Lutherin mukaan Rooman kirkko oli hämärtänyt evankeliumin ja kohteli juutalaisia pahasti, minkä takia nämä eivät halunneet kääntyä kristityiksi.

– Luther uskoi, että kirkkoisien teologia oli positiivista vanhaa klassista kristinuskon sisältöä, jolla juutalaiset voidaan käännyttää. Mutta kaikki keskiaikainen kuorma, mikä oli kertynyt, oli sitä, mikä erotti juutalaiset siitä mahdollisuudesta, että heistä tulisi hyviä kristittyjä.

Luther ymmärsi, että juutalaiset palaisivat siihen uskoon, joka heidän isillään oli.

– Hän ajatteli, että kaikki Messias-profetiat ovat juutalaista perua. Juutalaiset ovat itse ennustaneet Jeesuksen tulemuksen. Ja kun he oivaltavat ja ymmärtävät, että näin on myös tapahtunut, silloin heille avautuu tie kristilliseen uskoon, kaikesta katolisen kirkon levittämistä ennakkoluuloista huolimatta.

Kun aikaa kului, kävi selväksi, että mitään juutalaisten kääntymystä ei kuitenkaan tapahtunut.

– Elämänsä viimeisinä vuosina Luther ajautuu katkeraan antisemitismiin. Tarkoitan sitä, että hänen teologinen, asiapitoinen antijudaisminsa muuttuu siihen, että hän politisoi tämän kysymyksen.

Moderni antisemitismi kaivoi kirjoituksen naftaliinista

Vuonna 1539 Saksin vaaliruhtinas Filip antoi säädöksen, joka salli juutalaisten matkustaa Saksin halki. Juutalaisten karkottaminen Böömistä ajoi heistä monet Saksin alueelle. Matti Myllykosken mukaan tämä pelotti reformaattoria.

– Luther eli alueella, jolla juutalaisia ei ollut. Kauhuskenaario siitä, että nämä kääntymättömät vääräuskoiset juutalaiset tulevat kristityille maille, ei ollut mitenkään hyvä asia.

Niinpä Luther laati uuden, juutalaisvastaisen teoksen, jotta hän saisi juutalaiset häädettyä kristityiltä mailta.

– Lutherin toiveet juutalaisten kääntymisestä olivat hiipuneet eikä hän halunnut vanhan positiivisen kantansa rohkaista juutalaisia vaatimaan oikeuksia, Myllykoski sanoi.

Surullisenkuuluisa teos ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” julkaistiin kolme vuotta ennen Lutherin kuolemaa, vuonna 1543. Siinä synkkämielinen reformaattori toistaa niitä ennakkoluuloja, jotka kuuluivat keskiaikaisiin näkemyksiin juutalaisista.

Kirjansa lopussa hän antaa kristityille ohjeita, kuinka juutalaisten kanssa tulee toimia. Juutalaisten synagogat ja koulut tuli hänen mukaansa polttaa. Heidän talonsa tuli repiä rikki ja sen sijaan heidän tuli asua ulkosuojissa ja talleissa. Juutalaisilta oli otettava rukouskirjat pois, samoin kiellettävä teiden käyttöoikeus. Juutalaisilta oli kiellettävä koronkiskonta ja pantava heidät tekemään rehellistä, fyysistä työtä. Ja ”jollei tämä tahdo auttaa, niin meidän täytyy karkottaa heidät pois niin kuin hullut koirat, ettemme tulisi osallisiksi heidän kauheaan jumalanpilkkaansa ja kaikkiin paheisiinsa”, Luther kirjoittaa.

Kuinka Lutherin käsitykset sitten otettiin myöhemmin vastaan? Matti Myllykosken mukaan Lutherin ohjeita ei kovin paljon toteutettu. Ennen natsiaikaa Lutherin myöhäisintä juutalaiskirjoitusta ei juuri otettu vastaan eikä käytetty kristillisissä seurakunnissa.

– Modernin antisemitismin noustessa tämä kirjoitus kaivettiin sitten naftaliinista ja sitä ruvettiin hyödyntämään.

Käänsikö Luther kelkkaansa viimeisinä hetkinä?

Kirkkohistorian professori Kaarlo Arffman toi kommenttipuheenvuorossaan esiin, että hänen mukaansa Lutherin juutalaisnäkemyksiä olisi enemmän peilattava siihen, mitä hänen elämässään muutenkin tapahtui.

– Vuoden 1525 talonpoikaissodan aikaan hän pettyi paljon muuhunkin. Hän sai nähdä, kuinka hänen aloittamansa reformaatio ajautui kaaokseen.

Arffman nosti esiin, että Luther kuvasi 1530–1540-luvuilla pöytäpuheissaan, kuinka paavi ja kardinaalit pitäisi hirttää ja paavin kieli olisi leikattava irti, koska hän sillä vastustaa evankeliumia.

– Voisi päinvastoin kysyä, eikö Luther ollut armollinen juutalaisia kohtaan verrattuna siihen, mitä hän lausui paavista, kardinaaleista ja fransiskaaneista. Nämä tuli tappaa, kun taas juutalaiset tuli ”vain” karkottaa, Arffman heitti.

Dosentti Jyri Komulainen puolestaan nosti esiin ruotsalaisen Luther-tutkijan Ingemar Öbergin näkemyksen, että Luther olisi aivan viimeisissä saarnoissaan ja kuolinvuoteellaan palannut siihen, mitä hän aiemmissa kirjoituksissaan kirjoitti juutalaisista. Matti Myllykoski sanoi, ettei tunne näitä Lutherin viimeisiä saarnoja, mutta sanoi uudelleentarkastelun olevan mahdollista lähestyvän kuoleman edessä.

Luterilaiset kirkot ovat sanoutuneet irti oppi-isänsä juutalaisvastaisista teksteistä. Luterilaisen maailmanliiton vuoden 1984 Budapestin yleiskokouksen asiakirjassa todetaan muun muassa: ”Lutherin antijuutalaisten ilmaisujen synnit ja hänen juutalaisiin kohdistamiensa hyökkäysten kovuus meidän tulee suuresti valittaen myöntää. Meidän täytyy pitää huolta siitä, että sellainen synti tänään ja tulevaisuudessa ei enää voi astua sisään kirkkoihimme.”

Luther ja juutalaiset -seminaarin järjestivät Reformaation merkkivuoden tutkimusyhteyksien verkosto, Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä ja Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta.

Ut ilmainen artikkelin alla