Li Andersson Dein arvotentissä: Israelilla on oikeus puolustautua mutta myös vastuu kunnioittaa kansainvälisiä pelisääntöjä

 

Li Anderssonin mukaan presidenttiehdokkaan ei pidä yrittää piilottaa aatemaailmaansa tai puoluetaustaansa. Kuvat: Ilkka Kujala

Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Li Andersson haluaa tuoda vaihtoehtoja jakavalle ja epäoikeudenmukaiselle politiikalle ja etsiä keinoja tulopuolen vahvistamiseen ilman miljardien leikkauksia köyhiltä lapsiperheiltä ja työkyvyttömiltä.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Radio Dein Kai Kortelainen oli kutsunut keskiviikkona 25.10.2023 studioon Li Anderssonin, jonka hän esitteli vasemmistoliiton puheenjohtajaksi, edellisen hallituksen eli kuuluisan Marinin viisikon opetusministeriksi ja nykyisen hallituksen turkulaiseksi oppositioääneksi.

Andersson kirjoitti syyskuussa suomalaisille kirjeen, jossa hän sanoi, että presidentinvaalit eivät voi olla ulkopolitiikan misterkisat, joissa keskitytään vain ehdokkaiden henkilökohtaisten ominaisuuksien puntarointiin. Kortelainen kysyi, missä lajissa Li Andersson haluaa kisata?

– Minä haluan kisata sellaisessa lajissa ja sellaisissa vaaleissa, joissa myös käydään ehdokkaiden sisällölliset linjaukset riittävän tarkasti läpi. Me ollaan Vasemmistoliitossa painotettu moneen otteeseen, että tämä on uusi vaihe ja tilanne Suomelle. Nyt kun Naton jäsenyys on päätetty ja se on toteutunut, se muuttaa aika paljon meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme. Ja se, minkälaiseksi meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja nyt käytännössä tulee muotoutumaan, tulee tapahtumaan tulevien vuosien aikana. Siksi on mielestäni hirvittävän tärkeätä, että meillä myös saadaan presidentinvaalien ehdokkailta selkeitä näkemyksiä, että miten he suhtautuvat eri kysymyksiin, Andersson puntaroi.

Hän on myös sanonut, että vaalit tarvitsevat ehdokkaan, joka haluaa reilusti tunnustaa punavihreää väriä ja vahvoja arvoja. Se tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että puhuu suoraan esimerkiksi tasa-arvon merkityksestä, ihmisoikeuksien merkityksestä, kestävästä kehityksestä ja rauhasta. Silloin omaa aatemaailmaa ei pidä yrittää piilottaa.

– On ehkä vähän ollut havaittavissa näissä vaaleissa, että kaikki kärkiehdokkaat haluavat asettua ehdolle näiden valitsijayhdistyssysteemien kautta ja jotenkin häivyttää omaa puoluetaustaansa. Vaikka totta kai kaikilla ehdokkailla kuitenkin on oma tietyntyyppinen arvomaailma ja tapa käsittää ja hahmottaa yhteiskuntaa. Minusta se on kuitenkin asia, mikä pitäisi reilusti äänestäjille tuoda esille, Andersson korostaa.

Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja kestävyys

Radio Dein arvotentissä pyydetään ehdokkaita nimeämään kolme keskeisintä päätöksentekoa ohjaavaa arvoa. Anderssonilla ne ovat tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja kestävyys. Hän avaa niiden merkitystä näin:

– Jos miettii tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, niin kyllä ne ovat vasemmistolaisen aatteen arvomaailman ytimessä, joka liittyy meidän näkemyksiimme yhteiskunnallisesta tulonjaosta. Halutaan tehdä myös talouspoliittisia päätöksiä vähävaraisten hyväksi ja halutaan, että yhteiskuntaa kehitetään niin, että täällä olisi mahdollisimman pienet kuilut erilaisten ihmisten välillä. Se on aina ollut se pohjoismaisen hyvinvointivaltion idea.

Tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen kuuluu Li Anderssonin mukaan myös kaikkia maassa olevia ihmisiä palvelevien rakenteiden luominen.

”Vastuullinen politiikan teko tänä päivänä pitää rakentua ajatukseen ympäristön ja ilmaston kantokyvyn huomioimisesta.”

– Vaikka Suomi kansainvälisesti mitattuna on edelleen aika tasa-arvoinen maa, globaalisti katsoen on todella päätä huimaavaa vaurauden keskittyminen yhä harvempien käsiin. Sitten on samanaikainen köyhyys ja kurjuus, jossa valtava osa maailman väestöstä joutuu elämään.

– Tästä tulen myös kolmanteen arvoon eli kestävyyteen. Luulen, että yksi syy, minkä takia monet ihmiset ehkä tuntee pahoinvointia ja maailman ahdistusta, tuskaa maailman menosta, liittyy myös siihen, että me kaikki ymmärrämme, että se perusta, mihin meidän nykyinen talous- ja tuotantojärjestelmämme on rakentunut, ei ole kestävällä pohjalla. Me ylikulutamme luonnonvaroja. Me ei olla onnistuttu riittävästi ilmastopäästöjä vähentämään. Ja siksi minun mielestäni kaikki vastuullinen politiikan teko tänä päivänä pitää rakentua ajatukseen ympäristön ja ilmaston kantokyvyn huomioimisesta.

Presidentinvaalitentissä ehdokkaat saavat katsoa taaksepäin ja kertoa, kuka on heidän suosikkinsa edellisistä presidenteistä. Li Anderssonilla on ollut useita suosikkeja, mutta hän haluaa nostaa kärkeen Tarja Halosen.

– Hän oli todella tärkeä esikuva tosi monille tytöille Suomessa presidenttinä toimiessaan. Ajattelen myös, että työssä, mitä hän on tehnyt esimerkiksi kestävän kehityksen ja YK:n parissa, on ollut edelläkävijyyttä, jos miettii niiden ongelmien syvyyttä, Andersson perustelee.

Vaihtoehtoja jakavalle ja epäoikeudenmukaiselle politiikalle

Li Andersson on esittänyt kritiikkiä siitä, että suomessa tehdään poikkeuksellisen vahvasti kansaa jakavaa politiikkaa. Kai Kortelainen pohtii, polarisoiko politiikka kansaa vai onko niin, että kansakunta on jo valmiiksi polarisoitunut ja poliitikot vain heijastelevat äänestäjien toiveita?

Andersson ei näe, että politiikka, mitä hallitus tällä hetkellä tekee, heijastaisi kansakunnan olemassa olevaa mielipidettä tai polarisaatiota.

– En ole vielä törmännyt yhdessäkään toritapahtumassa tai missään kansalaiseen, joka olisi sitä mieltä, että lasku valtiontalouden tasapainottamisesta pitäisi lähettää yhteiskunnan kaikkein pienituloisimpien kannettavaksi, esimerkiksi syrjäytymisvaarassa oleville nuorille ja lastensuojeluasiakkaille. Käsitys, mikä minulla on kansakunnan tilasta ja mielipiteistä on se, että mieluummin haluttaisiin, että pidetään huolta esimerkiksi niistä kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevista nuorista ja myös niistä kaikista pienituloisimmista, Andersson sano.

Miten ehdokas olisi valmis laittamaan itsensä peliin, jotta heikoimmista huolehdittaisiin paremmin?

– Olen aika lailla laittanut itseäni peliin tähän politiikkaan, ja syy minkä takia olen sen tehnyt, on se, että me tarvitsemme talouspolitiikan tasolla ja verotuksen tasolla sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät oikeudenmukaisuutta. Eli sen sijaan, että leikataan yli miljardilla köyhiltä lapsiperheiltä, sairailta, työkyvyttömiltä suomalaisilta – myöskin vammaisia ja omaishoitajia tulevat  leikkaukset koskemaan – mieluummin itse hyvätuloisena maksaisin enemmän veroa. Nythän olen saamassa verokevennyksiä tältä hallitukselta, ja jos tämä hallituksen uusi laki lapsilisistä olisi voimassa, saisin myös lisää lapsilisiä, vaikka en koe sellaista tarvitsevani, Li Andersson sanoo.

– Se työ, mitä teen, tähtää juurikin siihen, että tuodaan esille, mitä vaihtoehtoja olisi näin jakavalle ja epäoikeudenmukaiselle politiikalle ja sitä, että on mahdollista myös tulopuolta vahvistaa: on mahdollista vähentää yritystukia ja on mahdollista tehdä toisen tyyppisiä arvovalintoja, joilla huolehditaan niistä yhteiskunnan kaikkein heikoimmista.

Nykyiset turvallisuusratkaisut eivät enää olleet riittäviä

Li Andersson ei halunnut esittää puolueen puheenjohtajana Vasemmistoliiton puoluekokoukselle myönteisen Nato-kannan ottamista. Hän perustelee nyt päätöstä sillä, että tiesi kyseessä olevan puoluetta jakavan kysymyksen.

– Meillä on äänestäjiä, poliitikkoja ja kansanedustajia, jotka kannattivat Nato-jäsenyyden hakemista, ja niitä, jotka vastustivat sitä – minun mielestäni kaikki ihan hyvillä perusteluilla. Jos olisimme yrittäneet ikään kuin pakottaa puolueen kannaksi sellaisen, minkä kanssa merkittävällä vähemmistöllä olisi ollut huomattavia vaikeuksia elää, minun mielestäni se olisi aiheuttanut enemmän haittaa kuin hyötyä puolueelle.

”On mahdollista tehdä toisen tyyppisiä arvovalintoja, joilla huolehditaan niistä yhteiskunnan kaikkein heikoimmista.”

Oliko Vasemmistoliiton puheenjohtaja Anderssonille itselleen henkilökohtaisesti vaikea paikka antaa eduskunnan äänestyksessä myönteinen ääni Yhdysvaltain johtamalle puolustusliitolle?

– Vaikeudet, joka liittyvät tähän päätökseen, eivät liity vain Yhdysvaltoihin. Pitää kuitenkin muistaa, kuinka iso ja perustavanlaatuinen muutos tämä on Suomelle, kun me sotilaallisesti liittoudumme. Me emme liittoudu vain Yhdysvaltojen kanssa, vaan me liittoudumme myös Turkin kanssa, me liittoudumme monenlaisten eurooppalaisten maiden kanssa. Eli tämä on todella iso sitoumus Suomelta ja iso muutos siihen tapaan, miten me tähän asti olemme meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme rakentaneet.

Andersson kertoo itse kuuluneensa niihin, jotka näkivät Venäjän hyökkäyssodan jälkeen tarpeen todeta, että nykyiset turvallisuusratkaisut eivät enää olleet riittäviä, kun naapurimaa on valmis rikkomaan kansainvälisen oikeuden kaikkein perustavanlaatuisista lähtökohtaa.

– Ei oikein ollut muita ratkaisuja kuin Nato-jäsenyys.

”Israelilla on oikeus puolustautua”

Terroristijärjestö Hamas hyökkäsi Israeliin yllättäen 7. lokakuuta. Ulkoministeri Elina Valtonen on sanonut Suomen kantana, että Israelilla oli oikeus ryhtyä sotatoimiin ja puolustaa itseään Hamasin iskettyä maahan. Miten Li Andersson sanoittaisi asiaa, jos hän olisi tällä hetkellä istuvana presidenttinä?

– Aloittaisin totta kai Hamasin terrori-iskun tuomitsemisella. Se on äärimmäisen tärkeätä, että se tulee kaikissa valtionjohdon kannoissa esille. On niin, että Israelilla on oikeus puolustautua, kun Israel on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Niin se menee ihan kansainvälisen oikeudenkin mukaan, Andersson muistuttaa.

– Mutta Israelin näin tehdessään pitää myös kunnioittaa niitä samoja kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisen sodankäynnin pelisääntöjä. Ja tämä on minun mielestäni keskeisin lähtökohta nyt siihen, mitä tällä hetkellä esimerkiksi Gazassa tapahtuu. Itse toivoisin myös valtionjohdolta tukea niille vaatimuksille, mitä YK:n tasolla tällä hetkellä esitetään tulitauon aikaansaamisesta ja myös humanitaarisen avun perille pääsyn varmistamisesta.

Katso Li Anderssonin vierailu Kai Kortelaisen presidenttitentissä videona Dei Plus -palvelusta tai kuuntele uusintana Radio Deistä lauantaina 28.10. klo 11.

Dei Plussassa ovat tarjolla lisäksi vaalitenttilähetysten audioversiot. Tenttien päätteeksi ehdokkaiden suorituksen arvioivat ex-europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola ja poliitikkojen imagonrakennukseen perehtynyt Risto Uimonen.

 
Dei, sävelmatka, artikkeliban 31.5.- (2/2)