Lähettikuraattori Raija Hämynen: ”Lähetystyössä ei tarvita yli-ihmisiä”

 

Raija Hämynen työskentelee Lähetysyhdistys Kylväjän lähettikuraattorina. Kuvaaja: Sari Savela

Lähettikuraattori Raija Hämysen mukaan globalisaatio ja maailman pieneneminen ei ole tehnyt toiseen kulttuuriin muuttamisesta helpompaa. Päinvastoin.

Kun suomalaisen ulkolähetystyön pioneeri Martti Rautanen lähes 150 vuotta sitten lähti Ambomaalle, oli selvää, että hän hyvästeli kotimaansa, sukulaisensa ja ystävänsä loppuelämäkseen. Kirjeet kulkivat harvakseltaan. Ei ollut puhelinta, Skypeä tai WhatsAppia, joiden avulla kotimaan kuulumiset olisivat välittyneet Etelän ristin alle reaaliajassa.

Kun suomalainen muuttaa Indonesiaan vuonna 2017, haasteet ovat toisenlaisia. Missä tahansa maailmankolkassa on nykyään mahdollista säilyttää oma pieni Suomi-yhteisö, suomalaiset tavat, identiteetti ja ajantaju.

Janoinenlammas.fi neliöb.8.5.-4.6.

Samaan aikaan kun tiivis yhteydenpito lievittää koti-ikävää, se voi pahimmillaan estää sopeutumisen uuteen kulttuuriin.

Lähetysyhdistys Kylväjän lähettikuraattori Raija Hämynen seuraa työkseen lähetystyöntekijöiden hyvinvointia erilaisilla lähetyskentillä. Hän on lähtijöiden prosessissa mukana rekrytoinnista aina kotiinpaluuseen saakka. Hänen yhtenä tehtävänään on olla henkinen tuki ja kuunteleva korva – tai etsiä jostain sellainen.

Globalisaatio, maailman pieneneminen ja se, että ihmiset ovat arjessaan aiempaa enemmän tekemisissä vieraiden kulttuurien kanssa, ei Hämysen mielestä tee ulkomaille muuttamisesta helpompaa – päinvastoin.

– Nykyisin on mielestäni aiempaa vaikeampaa lähteä lähetystyöhön. Tämä aika on niin sirpaleinen, koko ajan on asioita, jotka vetävät moneen suuntaan eikä yhteen asiaan keskittyminen ole helppoa.

– Jos lähdet ulkomaille ja haluat sopeutua uuteen kulttuuriin, se vaatii tahtoa irrottautua entisestä, sitä ettet ole jatkuvasti kontaktissa kotimaahan, vaan sen sijaan pyrit menemään sikäläisille kylään, etsit sikäläisiä ystäviä ja menet oman mukavuusalueesi ulkopuolelle – mikä on aina vaikeaa.

Tunne juuresi

Kun ihminen muuttaa asumaan toiseen kulttuuriin, alussa hän joko ihastuu tai vihastuu.

Raija Hämysen mukaan kaikki lähtijät kokevat kulttuurishokin, vaikka kaikki eivät välttämättä tunnista sen merkkejä.

Lähetyskurssilla lähtijöitä yritetään valmistaa kulttuurishokkiin jo etukäteen. Lähetyskurssilaisten kanssa käydään läpi erilaisten kulttuurien tapoja suhtautua esimerkiksi reviiriin, hierarkioihin tai sukupuolten väliseen kanssakäymiseen.

– Kulttuurishokki alkaa helpottaa siinä vaiheessa, kun ei enää jatkuvasti tarvitse vertailla kotimaan ja uuden maan kulttuureita, vaan näkee molemmissa sekä hyviä että huonoja puolia. Siinä kohtaa pystyy objektiivisemmin arvioimaan, että tämä asia meillä on hienosti täällä, mutta huonosti tuolla, tämä taas on sekä täällä että tuolla huonosti. Stressi vähenee, kun pystyy analysoimaan kulttuurisia piirteitä niin, ettei siinä ole koko ajan tunne mukana.

– Siitä alkaa sopeutuminen, Hämynen kuvaa.

Yksi tärkeimmistä edellytyksistä onnistuneelle kotiutumiselle on se, että tuntee oman kulttuurinsa ja omat juurensa.

– Lähetyskurssilla pohditaan elämänkaarta ja sukupuuta. Kuka minä olen? Mistä tulen? Mitkä ovat meidän suvussamme asioita, joista ei puhuta? On helpompi lähteä maailmalle, kun on ensin käsitellyt oman ja sukunsa menneisyyden.

Jo pelkästään Suomen sisällä on monta erilaista kulttuuria.

– Pohjanmaalta tulevan on hyvä tiedostaa, kuinka paljon itsessä on sitä ”pohojalaisuutta” ja miten se vaikuttaa siihen, miten sopeutuu uuteen kulttuuriin. Karjalan evakkojen jälkeläinen joutuu käymään läpi sen evakkoon lähtemisen ja siihen liittyvät tunteet ja miten se yhä edelleen vaikuttaa oman suvun kulttuuriin.

– Suomen historiaan tutustuminen voi auttaa avaamaan monenlaisia tabuja oman perheen ja suvun sisällä.

Lähetit eivät ole yli-ihmisiä

Senegalissa kymmenen vuotta lähetystyötä tehnyt Raija Hämynen tietää omasta kokemuksestaan, että kulttuurishokit ja koti-ikävän, oman pienuuden ja huonouden märehtimisen kestää, jos pohjalla on tieto siitä, että työ, jota tekee on merkityksellistä.

– Jos kokee, että työ on Kristuksen tähden tärkeää, pystyy tekemään myös asioita, jotka tuntuvat epämukavilta.

– ”Käännä katseesi Jeesukseen” on vanha kylväjäläinen viisaus. Jos katsot omia varpaita, etkä päämäärää, pystyt ajattelemaan vain, että en mä osaa, mulla on liian huonot kengät tähän hommaan.

Joustavuus ja kärsivällisyys ovat Jumalan työssä tärkeitä ominaisuuksia.

– Jumalan suunnitelmissa kymmenen vuotta on lyhyt aika. Ihminen itse saattaa ihmetellä, miksi sen kahden tai neljän kentällä vietetyn vuoden aikana kukaan ei kääntynyt kristityksi, Hämynen sanoo ja kertoo esimerkin omalta lähettiuraltaan.

Senegalissa työskenteli kymmenen vuoden ajan amerikkalainen pariskunta. Kuukautta ennen kuin heidän oli määrä lähteä pois työalueelta heidän ovelleen ilmestyi kaksi miestä, jotka kertoivansa haluavansa tulla kristityksi – ensimmäiset koko lähettiuran aikana.

– Minulle se oli todistus siitä, että tuon kymmenen vuoden aikana tämän pariskunnan Kristus-läsnäolo oli ollut tärkeää. Nämä olivat ainoat kristityt ihmiset, jotka nämä henkilöt tiesivät yhteisössään ja joiden ovelle he saattoivat koputtaa.

Pariskunta palasi Yhdysvaltoihin, ja kylään syntyi seurakunta.

– Haluan kertoa tätä tapahtumaa rohkaisuna lähetyskurssilaisille. Vaikka ei näe tuloksia, voi olla uskollinen. Kun Jumala kutsuu työhönsä, se on Hänen työtään ja hän kantaa vastuun, Hämynen pohtii.

Moni kristityksi kääntynyt on kertonut tarkkailleensa lähetystyöntekijöitä pitkään – muun muassa sitä, ovatko lähetit lähteneet korruptioon mukaan, ovatko he ostettavissa. Lähetin elämäntapa on tärkeä todistus.

Esimerkillisen kristityn leima saattaa käydä ajan myötä kantajalleen raskaaksi.

– Kansainvälisten kyselyjen mukaan myös moni pitkään lähetystyössä ollut kärsii erilaisista riippuvuuksista. Avioliitot hajoavat, on mielenterveysongelmia. Vaikeudet eivät poistu lähetystyöhön lähtemällä.

– Anteeksisaamisen mahdollisuus ja armon todellisuus jokapäiväisessä elämässä on tärkeää myös lähetystyöntekijälle. On hyvä lähteä työhön sillä ajatuksella, että saa epäonnistua. Emme halua lähettää työhön yli-ihmisiä, Hämynen tähdentää.

Hyvästelemisen jalo taito

Jos muuttaminen toiseen kulttuuriin on lähes aina vaikeaa, kotiinpaluu saattaa aiheuttaa vielä suuremman kulttuurishokin.

– Itselleni paluu oli vaikea. Kun oli vuosien jälkeen saanut itsensä sopeutumaan afrikkalaiseen kulttuuriin ja tuntui, että nyt minä hallitsen tämän, pitikin lähteä takaisin.

Hämynen muistelee huvittuneena, kuinka vaikeaa oli tottua siihen, miten suomalaiset paapovat lemmikkejään.

– Ihmettelin, miten kaupoissa voi olla näin paljon koiranruokaa. Olimme eläneet islamilaisessa kulttuurissa, jossa koira on saastainen eläin. Yhtäkkiä se olikin ”hän”, perheenjäsen, lähes ihminen. En ole tottunut siihen vielä 18 vuodessakaan, hän nauraa.

– Alkoholinkäyttö, se, miten vanhuksia ja maahanmuuttajia kohdellaan, epäkohteliaisuus liikennevälineissä, Hämynen luettelee lisää paluumuuttajien yleisiä ahdistuksenaiheita.

Lähetysjärjestöt järjestävät kentiltä palaaville paluuryhmiä, joissa on mahdollista purkaa kokemuksia ja saada vertaistukea.

Myös lapset on huomioitu.

– Yritän käydä paluukeskusteluja varsinkin vanhempien lasten kanssa. Lisäksi heille järjestetään järjestöjen yhteisiä leirejä, myös jo aikuistuneille lähetyslapsille on järjestetty vertaisryhmiä.

– Lasten kanssa on tärkeää käsitellä tapahtumia ikätasoisesti. Pienen lapsen koti on aina siellä, missä vanhemmat ovat. Koti on se vanhempien suhde. Jos se suhde on vakaa, on helpompi siirtyä toiseen maahan tai maanosaan.

– Työstän asiaa lasten kanssa mielikuvien kautta. Mitä reppuun tai lauttaan otetaan mukaan? Mitä muistoja? Olen huomannut, että hyvästelyriitit ovat tärkeitä, esimerkiksi se, että käydään syömässä viimeisen kerran kavereiden kanssa, sovitaan, että pidetään yhteyttä, vaikka se sitten jäisikin. Lapselle tai nuorelle jää tietoisuus, että voin koska tahansa palata sinne takaisin.

Moni kahdessa kulttuurissa kasvanut käsittelee kokemuksiaan vasta aikuisena, vuosia tai jopa vuosikymmeniä Suomeen-paluun jälkeen.

– Joillekin tulee perheenperustamisvaiheessa tai jonkun muun elämänmuutoksen myötä tarpeelliseksi käydä asioita läpi. Alkaa pohtia, että miksi mulla on tällainen kummallinen tunne, että en ole missään kunnolla kotona. Monella on itkemättömiä itkuja ja asioita, joita ei ole edes hoksannut kaivata.

– Monelle lähetyslapselle on ollut tervehdyttävää sanoa hyvästit lähetyskentälle jääneille asioille ja ihmisille hyvinkin pitkän ajan päästä.

Raija Hämysen mukaan kulttuurien välissä kasvaa maailmankansalaisia.

– Lähetyslapset ovat usein tiedostavampia aikuisia kuin ne, jotka elävät vain yhdessä kulttuurissa. He oppivat katsomaan maailmaa laajemmin ja heillä on luontainen halu ymmärtää toisesta kulttuurista tulevaa ihmistä ja suhtautuvat vieraisiin kulttuureihin myönteisesti. Monet menevät kansainväliseen firmaan töihin tai naimisiin ulkomaalaisen kanssa.

– Ja jotkut lähtevät lähetystyöhön, hän virnistää.

 
Artikkelibanneri perussanoma

Aiheet