Kirkolliskokousedustaja Katri Korolainen Radio Deissä: ”Turha vain istua Turussa juomassa kahvia, eivät sillä sielut pelastu”

 

Toisen kauden kirkolliskokousedustajat Katri Korolainen ja Johanna Lumijärvi kohtasivat Radio Dein Viikon debatissa.

– Jos päätöksenteko halvaantuu määräenemmistön takia, niin on turha istua Turussa juomassa kahvia, ei sillä sielut pelastu, sanaili Katri Korolainen debatissa.

Radio Dein Viikon debatti tarttui keskiviikkona ajankohtaiseen kirkolliseen aiheeseen: uudet kirkolliskokousedustajat valittiin helmikuun vaaleissa toimikaudelle 1.5.2016 – 30.4.2020. Johanna Lumijärvi valittiin kirkolliskokoukseen Yhteinen kansankirkko -listalta ja Katri Korolainen liberaalimmalta Tulkaa kaikki -liikkeen listalta.

Lumijärvi ei kuitenkaan halua määritellä itseään ensisijaisesti konservatiiviksi eikä Korolainen liberaaliksi. Heidän mielestään asiakysymykset ratkaisevat. Lumijärvi tunnustautuu kuitenkin konservatiiviksi siinä suhteessa, että kannattaa Raamattuun perustuvaa perinteistä avioliittokäsitystä, jossa avioliitto nähdään miehen ja naisen välisenä liittona.

Sansa 1kk vuosisop1

– Konservatiivi- ja liberaalisiivet ovat niin pieniä, ettei sillä jaolla saada päätöksiä aikaan. Ryhmät [kirkolliskokouksessa] keskittyvät enemmän asiakysymysten ympärille, Korolainen korostaa.

Keskustelijat eivät näe poliittisilla puolueilla juurkaan roolia kirkolliskokouksessa. Poliittisilta listoilta valittiin 17 nimeä 96 edustajan joukkoon. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen toteaa Seurakuntalaisessa (12.2.), että valitsijayhdistysten listoilla oli havaittavissa aiempaa selkeämpää profiloitumista liberaaleihin ja konservatiiveihin. Salminen mainitsee esimerkkeinä liberaalit Tulkaa kaikki ja Kevään kirkko -liikkeet sekä konservatiivisemmat Tunnustukselliset tai Kristillisten arvojen puolustajat -listat.

Määräenemmistöpäätöksissä neljäsosa äänistä voi halvaannuttaa päätöksenteon

Monet kirkolliskokouksen päätökset eivät mene läpi ilman kolmen neljäsosan määräenemmistöä. Kotimaa-lehden kyselyn mukaan valituista kirkolliskokousedustajista 70 prosenttia haluaisi lieventää nykyistä määräenemmistövaatimusta.

Esimerkkinä kirkollisen päätöksenteon kankeudesta on se, kuinka viime vuoden toukokuussa kirkolliskokouksen täysistunto hylkäsi seurakuntien rakenneuudistusehdotuksen äänin 78-31. Vaadittavasta määräenemmistöstä jäi uupumaan neljä ääntä.

Sekä Katri Korolainen että Johanna Lumijärvi olisivat valmiita lieventämään määräenemmistösäädöstä siten, että kaksi kolmasosaa äänistä riittäisi viemään läpi ehdotukset, mikäli ne eivät koskisi lakiasioita tai kirkon oppia.

– Pidän tätä [määräenemmistöpäätöksentekoa] aika pahana meille nimenomaan siinä mielessä, että kirkolliskokous on nimenomaan lainsäädäntöelin ja päätöksentekoelin ja jos päätöksentekomme halvaantuu täysin tämän määräenemmistön takia, niin on turha istua Turussa juomassa kahvia, ei sillä sielut pelastu. On harmillista, jos koko paketti kaatuu joidenkin yksityiskohtien takia, kuten kävi seurakuntien rakenneuudistuksessa, Korolainen pahoittelee.

Kirkolliskokouksen päätöksentekokulttuurissa on Korolaisen ja Lumijärven mielestä ongelmia. Naiset ovat sitä mieltä, että asioista pitäisi pystyä keskustelemaan julkisesti ja avoimesti ennen kokouksien äänestyksiä, joilloin edustajat voisivat tarvittaessa muuttaa näkökantojaan.

Vihkioikeudesta luopuminen jättäisi avoimeksi kysymyksen parisuhteiden siunaamisesta

Vuoden 2017 maaliskuussa tulee voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki, joka sallii samaa sukupuolta olevien pariskuntien vihkimisen avioliittoon. Kirkko joutuu päättämään kantansa samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen ja avioliittoon vihittyjen siunaamiseen.

Korolainen epäilee, ettei kirkolliskokouksen päätös vihkimisestä ole valmiina vielä ensi vuoden maaliskuussa. Hän toivoo kuitenkin, että asia pystyttäisiin käsittelemään tällä toimikaudella.

Lumijärvi on sitä mieltä, että jos kirkko joutuu nurkkaan ajetuksi eli vihkimään myös samaa sukupuolta olevia pareja, sen tulisi mieluummin luopua kokonaan vihkioikeudestaan. Hän kuitenkin toivoo, että kirkossa avioliitto säilyisi miehen ja naisen välisenä liittona.

Lumijärven mielestä avoin keskustelu asiasta on tarpeen, mutta myös oikeudellinen selvitys, jota Kirkkohallitus parhaillaan tekee.

– On kyse siitä, kuinka suhtaudumme jäseniimme, kuinka otamme heidät vastaan ja kuinka kunnioitamme heidän valintojaan. Kyse on myös käytännöllisistä kysymyksistä: ensi vuoden maaliskuussa ei solmita enää rekisteröityjä parisuhteita. Tuolloin meiltä katoaa myöskin parisuhteiden puolesta rukoileminen, joka on sidottu nykyisin voimassaolevaan lakiin. Toivon todella, että voidaan edelleen rukoilla ihmisten puolesta, millaisia parisuhteita he sitten solmivatkaan, Korolainen painottaa.

– Kirkollisten vihkimisten määrä laskee koko ajan ja tästä me olemme huolissamme. Jos olemme tässä linjakkaita, niin silloinhan meidän pitäisi haluta vihkiä kaikenlaisia pariskuntia, Korolainen jatkaa.

Korolainen ja Lumijärvi muistuttavat, että vihkioikeudesta luopuminen jättäisi joka tapauksessa jäljelle teologisen keskustelun siitä, tuleeko samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja siunata kirkollisesti.

Lumijärvi vaalii kirkon sanomaa, Korolainen keskittyy jäseniin, joita ei kirkossa näy

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenkato hidastui vuonna 2015, kun kirkkoon liittyi enemmän ihmisiä kuin edellisenä vuonna. Kirkon jäsenmäärä väheni silti 34 000 jäsenellä. Tällä hetkellä kirkkoon kuuluu noin neljä miljoonaa jäsentä. Debatoivat kirkolliskokousedustajat näkevät eri tavoin sen, miten kirkon tulisi näitä jäseniään huomioida.

– Meillä on turvapaikanhakijoiden lisäksi yli miljoona Suomen kansalaista, jotka eivät kuulu kirkkoon. Työn pitäisi näkyä siellä kentällä. Jos katsotaan tutkimuksia, niin meidän jäsenistössämmekin on yli miljoona heikosti kiinnittynyttä, joita ei juurikaan kirkon asiat kiinnosta ja jotka kuuluvat ennemminkin tavan vuoksi. Siihen miljoonaan pitäisi erityisesti pitäisi panostaa, että kirkon asioilla olisi merkitystä myös heille, Korolainen linjaa.

Molemmat kirkolliskokousedustajat haluavat suitsia kirkollista hallintoa. He tuovat esiin, että tulevaisuuskomitea tekee parhaillaan työtä hallinnon keventämiseksi.

– Haluaisin, että kirkkomme olisi seurakuntalaisten kirkko eikä palkattujen ammattilaisten kirkko. Pitäisi hyödyntää myös seurakuntalaisten osaamista. Lähtisin purkamaan kirkon hallintorakennetta, jotta voitaisiin keskittyä esimerkiksi köyhien auttamiseen, Korolainen linjaa.

Lumijärvi puolestaan näkee, että kirkon tulee keskittyä siihen, että sen kristillinen sanoma ja oppi pysyy selkeänä.

– Itse olen kirkosta eronneita haastatellut. On erityisen ikävää, jos ihminen, joka uskoo kirkon sanomaan, kuitenkin jostain syystä haluaa lähteä pois. Sen ymmärtää paremmin, että jos kirkon sanomalla ei ole ihmiselle merkitystä, niin miksi hän tavan vuoksi kuuluisi. Kirkon sanoman pitäisi olla sellainen, että se pitää [ihmiset] kirkon sisällä, eikä aja ulos, Lumijärvi lausuu.

– Kirkon tulisi olla vahvasti heikomman puolella, selkeä ja linjakas tekemisessään, Korolainen puolestaan summaa.

Kirkolliskokous on kirkon ylin toimielin. Se käsittelee kirkon oppia, työtä, lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Se kokoontuu Turussa touko- ja marraskuussa noin viikon ajan.

Kirkolliskokous koostuu 64 maallikkoedustajasta ja 32 pappisedustajasta. Lisäksi kirkolliskokoukseen ottavat osaa hiippakuntien piispat ja kenttäpiispa. Saamelaiskäräjät sekä valtioneuvosto valitsevat myös sinne omat edustajansa.

Valituista edustajista 46 prosenttia on uusia. Edustajien keski-ikä on 55 vuotta. Vain yksi kirkolliskokousedustaja on alle 30-vuotias. Uuden kirkolliskokouksen kokoonpanossa miehiä on 61 ja naisia 35.

Kirkolliskokousdebatti uusintana Radio Deissä sunnuntaina 28.3. klo 20. Verkossa www.radiodei.fi/viikondebatti

Lue Seurakuntalaisen artikkeleja aiheesta:

Kirkkohallitus esittää kirkkolain uudistamista

Kirkolliskokous hylkäsi seurakuntarakenneuudistuksen

Enemmistö kirkolliskokousedustajista muuttaisi vaatimusta määräenemmistöstä

Tutkija: Uusi kirkolliskokous tuskin muuttaa avioliittokäsitystä