”Hihhulit” ja ”tapauskovaiset” keskustelevat

 

Luterilaisen maailmanliiton aloitteesta käytävien keskustelujen päätarkoituksena on molemminpuolinen oppimisprosessi, mutta käytännön yhteistyön yleistyminen olisi mieluisa sivuvaikutus. Kuva dialogin valmisteluvaiheen tapaamisesta Tampereelta vuodelta 2010. Kuva: Heikki Salmela

Luterilaisten ja helluntailaisten kansainväliset delegaatiot tapaavat Filippiineillä. Keskustelujen on suunniteltu jatkuvan viisi vuotta.

Monen luterilaisen mielessä helluntailaisuus yhdistyy esimerkiksi menestysteologiaan ja yhteiskunnallisia teemoja koskevaan välinpitämättömyyteen. Näin siitä huolimatta, että menestysteologia on klassisissa helluntailiikkeissä yleisesti tuomittu ja sosiaalinen ajattelu vahvistunut. Helluntailaisilla taas on luterilaisista omat virheelliset ennakkoluulonsa.

Näitä ja muita tietämyksen aukkoja pyritään palkkaamaan ensi viikolla alkavassa ekumeenisessa keskustelusarjassa, kun luterilaisten ja helluntailaisten kansainväliset delegaatiot tapaavat toisensa Filippiineillä. Kuusipäiväisen tapaamisen isäntänä toimii paikallisen Assemblies of God -kirkon teologinen seminaari.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Viisivuotiseksi suunnitellun dialogiprosessin teemana on ”Identiteettimme Kristuksessa”, ja aiheina ovat muun muassa parantuminen, menestys ja Pyhä Henki. Aiheet nousevat Luukkaan evankeliumin jakeista 4:18–21. Delegaatiot tapaavat kerran vuodessa.

Kokoontumisiin osallistuvan Luterilaisen maailmanliiton (LML) ekumeenisten asioiden apulaispääsihteerin Kaisamari Hintikan mukaan tarkoituksena on keskittyä niihin kysymyksiin, joita paikalliskirkot ja -seurakunnat kohtaavat.

– Etenkin globaalin etelän luterilaisissa kirkoissa nämä kysymykset liittyvät paljon luterilaiseen identiteettiin ja siihen, kuinka esimerkiksi helluntailaisuus on sitä haastanut ja muuttanut. Tapaamiset myös pyritään järjestämään sellaisissa paikoissa, joissa Luukkaan tekstistä nousevat teemat ovat ajankohtaisia, Hintikka toteaa.

– LML:n jäsenkirkoissa näitä keskusteluja on toivottu jo pitkään. Keskustelu auttaa aina ja pitkäaikainen keskusteluyhteys vielä enemmän.

Pitkä pohjustus

Dialogia edelsivät Luterilaisen maailmanliiton aloitteesta vuosina 2005–2010 käydyt valmistelevat keskustelut, joihin osallistui kaksi suomalaista: Tampereen piispa Matti Repo sekä helluntailainen teologian professori Veli-Matti Kärkkäinen.

Kärkkäinen on toisena suomalaisena mukana myös nyt alkavissa varsinaisissa keskusteluissa. Hän pitää merkittävänä sitä, että dialogi aloitetaan keskeisillä helluntailaisilla teemoilla.

– Se antaa mahdollisuuden informoida luterilaista osapuolta aiheista, jotka siinä perinteessä ovat usein marginaalisia ja jopa vieraitakin. Toisaalta on selvää, että eri puolilta maailmaa tulevilla helluntaidelegaateillakin voi olla korostuseroja näiden teemojen suhteen.

Pohjoismaissa helluntailaisten ja luterilaisten rinnakkaiselo on varsin harmonista, joskin luterilaisen papiston liberalisoituminen on luonut uusia varjoja muuten parantuneiden suhteiden ylle. Monilla muilla alueilla suhteita sen sijaan leimaavat tietämättömyys, epäluulot ja jopa konfliktit.

Kuvaavaa on, että Suomi on ainoa maa, jossa luterilaiset ja helluntailaiset ovat käyneet kansallisia opillisia keskusteluja.

Toisin kuin esimerkiksi luterilais-katolisissa keskusteluissa, joissa päämääränä on opillinen ykseys, alkamassa olevan dialogin tavoitteena on keskinäisen tuntemisen lisääminen, Kärkkäinen toteaa.

– Keskustelussa hyvä lopputulos on myös se, että ymmärrämme aiempaa paremmin sen, mikä meitä erottaa; silti Kristuksen ruumiin jäseninä toisiamme kunnioittaen. Tavoitteena ei siis ole opillinen samanmielisyys.

Osallistujia eri puolilta maailmaa

Dialogissa luterilaisten kirkkojen edustajat ovat LML:n nimittämiä ja edustavat yhteisön jäsenkirkkoja. Helluntailainen delegaatio on epävirallisempi. Noin puolet 12-henkisestä tiimistä on mukana oman kirkkokuntansa edustajana, osa esimerkiksi raamattukoulunsa tai vastaavan instituution lähettämänä. Osa on kutsuttuja yksityishenkilöitä.

Veli-Matti Kärkkäinen kuuluu viimeksi mainittuun ryhmään.

Erikoista Kärkkäisen osallistumisessa on se, että hänet vihittiin viime syksynä amerikansuomalaisen luterilaisen seurakunnan papiksi Yhdysvalloissa.

Teologian professorina Kaliforniassa työskentelevä, Suomen helluntailiikkeessä eri tehtävissä toiminut Kärkkäinen on osallistunut moniin helluntailaisten käymiin ekumeenisiin dialogeihin. Kun Kärkkäisen pappisvihkimys tuli tietoon, osa suomalaisista helluntaivaikuttajista piti hänen jatkoaan helluntailaisten edustajana tällaisissa yhteyksissä ei-toivottuna.

Helluntailaisen delegaation kokoajat kuitenkin pyysivät asiantuntemukseltaan arvostettua Kärkkäistä jatkamaan ryhmässä, eikä Luterilaisella maailmanliitolla ollut mitään sitä vastaan.

Helluntailaisten delegaatiota johtaa tunnettu sveitsiläinen helluntaiteologi Jean Daniel Plüss, ja ryhmään kuuluu henkilöitä myös muun muassa Malesiasta, Filippiineiltä, Yhdysvalloista ja Venäjältä.

Teoreettisen tarkastelun lisäksi tapaamisten ohjelmaan sisältyy yhteistä raamatuntutkistelua ja rukousta sekä vierailuja paikallisiin seurakuntiin. Keskusteludelegaatioilla ei ole oikeutta tehdä taustayhteisöään sitovia sopimuksia vaan ainoastaan antaa suosituksia.

Aiemmin kansainvälinen helluntaiyhteisö on käynyt vastaavia keskusteluja roomalaiskatolisen kirkon, reformoitujen kirkkojen sekä Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkoista koostuvan ryhmän kanssa.