”Haluaisin hälventää ennakkoluuloja” – Sotilaspappi Marko Haukkamäki haluaisi ohjata elokuvan ammattikunnastaan

 
mies sotilasasussa metsikössä sotilaspappi marko haukkamäki

Marko Haukkamäki on kuulunut puolustusvoimien kantahenkilökuntaan noin 30 vuotta. Hän on kahden vuoden ajan toiminut sotilaspappina Jyväskylän varuskunnassa. (Juha Juurikkamäki) 

Yksinäisyyteen vetäytymiseen sopii oma perhe mukaan.

Lapsuuden haaveammattini oli kapteeni. Seitsemänvuotiaana katselin isän varusmiesaikaista sotilaan käsikirjaa, jonka kuvat kapteenin arvomerkeistä olivat minusta hienoimmat. Silloin totesin, että isona minusta tulee kapteeni. Niin minusta tulikin vuonna 2013. 

 

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

En koskaan unohda hetkeä, kun ymmärsin rakastuneeni nykyiseen vaimooni Sallaan. Oli uudenvuodenpäivä ja juttelin Sallan kanssa Messengerissä. Ulkona alkoi sataa sen vuoden ensilumi. Mieleeni tulivat rukouksessa ystävältäni saamani sanat: ”Morsian tulee lumen keskeltä.” Siinä hetkessä tajusin, että Jumala johdattaa meitä yhteen. 

 

Työssäni sotilaspappina minua motivoi mahdollisuus olla ihmisenä ihmiselle: Kuulla heitä, joita ei ole kuunneltu. Auttaa heitä, jotka ovat hädässä. Osoittaa rakkautta heille, joita ei ole rakastettu. Opin suunnattomasti ihmisiltä, joita tapaan. Toivon, että pystyn antamaan heille kokemuksen siitä, että heidän huolensa on otettu vakavasti. 

 

Kun kaipaan piristystä, vetäydyn yksinäisyyteen. Tähän yksinäisyyteen sopii mukaan luonnollisesti oma perhe. Nautin erämaassa vaeltamisesta ja lataudun siellä erityisellä tavalla. 

 

Arvostan sodan läpikäynyttä sukupolvea. Olen jutellut monien kanssa ja kuullut monenlaisia tarinoita. On uskomatonta, kuinka sodan kärsimykset eivät vieneet näiden ihmisten toivoa ja elämäniloa. 

 

Jos saisin ohjata elokuvan, se varmaankin kertoisi sotilaspapeista. Ammattikunnastani ei varmaankaan ole tehty elokuvaa. Meihin liittyy paljon ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä. Haluaisin hälventää tätä verhoa. 

 

Raamatun henkilöistä samaistun eniten Joonaan. Itsessäni on paljon samaa kuin Joonassa. Ensin odotan suuria tehtäviä. Sitten kun tehtävä annetaan, pakenen. Lopulta taivun Jumalan tahtoon, mutta hänen toimintansa herättää usein itsessäni enemmän kysymyksiä kuin riemua. Silti en vaihtaisi päivääkään pois. Ajattelen, että Jumala on niin huumorintajuinen, että hän lähinnä lempeästi nauraa minun kapinoinnilleni. 

 

Jeesus merkitsee minulle kaikkea kaikessa. Ilman Jeesusta ei ole elämää, toivoa tai tulevaisuutta. Jeesus on antanut minulle takaisin elämän, jonka olin kadottamassa. Olen hänelle velkaa kaiken. Silti hän kohtaa minut rakkaudessa ja armossa.