Eurooppa putoaa kristinuskon maanosakisassa – ”Suomessa ja läntisessä Euroopassa on näköharha”

Etelä-Afrikan luterilaisen kirkon (LUCSA) piispa Joseph Paul Bvumbwe, Sanansaattajien toiminnanjohtaja Juha Auvinen ja Luterilaisen maailmanliiton (LML) pääsihteeri, chileläissyntyinen Martin Junge kävivät lähetyskumppanuusneuvotteluja Järvenpäässä keväällä 2014. Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki

Aasian kristittyjen määrä ylittää parin vuoden sisällä Euroopassa elävien kristittyjen määrän. Latinalainen Amerikka ohitti Euroopan jo aiemmin. Ensimmäistä kertaa valtaosa maapallon kristitystä elää nyt Afrikassa.

Maailman seitsenmiljardisesta väestöstä kristittyjä lasketaan olevan tällä hetkellä 2,5 miljardia. Ensimmäistä kertaa valtaosa maailman kristityistä, 599 miljoonaa, asuu Afrikassa. Latinalaisessa Amerikassa kristittyjä on pari miljoonaa vähemmän.

Eurooppa eli vuosituhannen verran maailman kristillisimpänä maanosana. Tällä hetkellä Euroopassa lasketaan uskontotilastojen mukaan olevan 550 miljoonaa kristittyä. Määrä supistuu vuosittain 4-5 miljoonalla. Vauhti on karkeasti sama kuin että Euroopan uskontokartalta pyyhkäistäisiin vuosittain Irlannin tai yhden Pohjoismaan kokoinen valtio kristinuskottomaksi vyöhykkeeksi.

Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) toiminnanjohtaja Juha Auvisen mukaan kristinuskolla pyyhkii kuitenkin loistavasti. Euroopassa käyrät ovat alaspäin, mutta erityisesti eteläisellä pallonpuoliskolla kristittyjen määrä kasvaa vuodesta toiseen. Esimerkiksi Afrikassa 17 miljoonan vuosivauhdilla.

”Suomessa ja Euroopassa on näköharha, että kristittyjen määrä vähenee ja että kristinusko on menneen talven lumia.” 

– Suomessa ja läntisessä Euroopassa on näköharha, että kristittyjen määrä vähenee ja että kristinusko on menneen talven lumia. Globaalisti on aivan toinen näköala. Kristittyjen määrä maailmassa kasvaa, avasi Auvinen asiaa Radio Dein Syventävä oppimäärä -ohjelmassa Arto Antturin haastattelussa maanantaina.

Entä kun koulutustaso paranee ja tieteellinen maailmankuva laajenee? Tuleeko eteläinen pallonpuolisko silloin seuraamaan Euroopan tietä ajautuen hiljaisen ja hivuttavan maallistumiskehityksen uralle. Juha Auvinen ei jaa näkemystä.

– Myös koulutuksen taso nousee näissä maissa voimakkaasti. Koulutus on sidoksissa taloudelliseen kehitykseen. Olemme nähneet, kuinka sekä Aasian että joissakin Afrikan maissa talous kasvaa voimakkaasti. Koulutustaso on kasvanut ja yhä useammalla on mahdollisuus koulutukseen. Samanaikaisesti siellä kristittyjen määrä kasvaa.

Kristillinen usko on luonut yhteisöjä, joissa ihmiset kokevat tulleensa autetuiksi riippumatta taloudellisista, poliittisista ja kulttuurisista tekijöistä.

– Monissa maissa ihmiset ovat entistä avoimempia Raamatun opetukselle ja näkevät Jumalan toiminnan omassa elämässään.

Eurooppaakin voimakkaammin kristittyjen määrä vähenee Lähi-idässä, jossa kristityiksi lukeutuu enää vain muutama prosentti väestöstä. Siinä missä kristilliset kirkot ja seurakunnat ovat Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa tarjonneet ihmisille apua synnyttäen yhteisöjä, Lähi-idässä kirkot on ajettu ahtaalle ja kristittyjä vainotaan laajalti. Kristittyjä ovat vieneet veriset konfliktit ja maastamuuttoaallot.

”Hahmo, joka hänelle ilmestyi, sanoi olevansa tie, totuus ja elämä.”

Kristinuskolle vihamielisistä ideologioista huolimatta Lähi-idän muslimimaista on alkanut kuulua lukuisia tarinoita, jossa yksittäinen ihminen näkee unessa tai ilmestyksessä valkoisiin pukeutuneen hahmon, joka osoittautuu Kristukseksi. Kertomusten todenperäisyyttä on mahdotonta todentaa arkijärjellä tai luonnontieteellisin metodein. Kristillisiin seurakuntiin on kuitenkin myös Suomessa liittynyt lukuisia samankaltaisia kokemuksia jakaneita entisiä muslimeita. 

– Näitä tapahtuu yllättävän paljon. Äskettäin kuulin tapauksen, jossa nuori mies näki tällaisen ilmestyksen unessaan. Hänellä ei ollut minkäänlaista kosketusta tai ymmärrystä kristinuskosta ennen sitä. Unen nähtyään hän alkoi määrätietoisesti etsiä totuutta, koska hahmo, joka hänelle ilmestyi, sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. Totuuden etsintä johti siihen, että hän hankki Raamatun. Hän alkoi lukea sitä ja vähitellen tuli ymmärtämään, että tässä on todellinen totuus ja todellinen valo. Sen perusteella hän hakeutui seurakuntayhteyteen ja tuli kastetuksi kristityksi, kertoo Auvinen.

Hänen mukaansa kyse ei ole vain Eurooppaan tulleista muuttajista. Yleensä ilmestyksen kokeneet haluavat jäädä omaan kotimaahansa. Medialähetys Sanansaattajien tietoon kantautuu valtava määrä dataa ja palautetta muslimimaista, koska medialähetystyöhön erikoistuneen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestöntyön painopiste on nykyään Lähi-idässä ja Aasiassa. Noissa maailmankolkissa elää kaikkein vähiten kristittyjä väestömäärään suhteutettuna.

– Radio on edelleen keskeisin media monissa maissa. Se on kaikkein tärkein väline, ja aivan ylivoimainen jossain Intian maaseudulla. Toki digitaalisten ja mobiililaitteiden määrä kasvaa maailmassa voimakkaasti. Yksi strategiamme painotus on, että digitalisaation kautta tavoitetaan uusia ihmisiä Afrikassa ja Aasiassa evankeliumilla Jeesuksesta kristuksesta.

”Monissa paikoissa kristittyjä vainotaan, mutta ihmiset kertovat kokevansa ohjelmien välittävän yhteyttä.”

Sanansaattajat täyttää tänä vuonna lähetysjärjestönä 45 vuotta. Se operoi 36 kielellä kahdessakymmenessä maassa. Ideana on hakea yhteistyöhön paikallisia toimijoita, jotka tekevät ohjelmasisältöjä äidinkielellään. Sansa tukee tekijöitä tehtävässä ja ohjelmatuotannoissa.

– Työtä ja ohjelmasisältöjä tekevät ihmiset, jotka tuntevat paikallisen kielen ja kulttuurin. Työ perustuu yhteistyöhön, Juha Auvinen alleviivaa.

Kumppaneina on mediataloja, kuten maailman suurin kristillinen mediaorganisaatio Trans World Radio. SAT7-satelliittitelevisioyhtiö auttaa Pohjois-Afrikan ja Keski-Aasian alueilla.

– Toinen puoli asiaa on se, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ihminen kuulee evankeliumin radion, television tai mobiililaitteensa kautta. Meillä on ollut sellainen pyrkimys, että teemme yhteistyötä paikallisten kirkkojen kanssa siellä, missä se on mahdollista. Kirkot ottavat ihmisiä vastaan ja huolehtivat heidän kasvattamisestaan ja opettamisestaan kristittyinä.

Maailmalla yhteistyötä tehdään myös Luterilaisen kanssa, Suomessa täkäläisten seurakuntien ja hiippakuntien kanssa. Kaikkialla se ei ole mahdollista, ei esimerkiksi suurimmassa osassa uskontotilastojen murheenkryyniä Lähi-itää, jos tilastoja katsellaan kristillisin silmälasein.

 – Siellä ei ole mahdollisuuksia kokoontua, koska monissa paikoissa kristittyjä vainotaan, mutta ihmiset kertovat kokevansa ohjelmien välittävän yhteyttä ja olevansa niiden kautta osa rukoilevaa ja ylistävää kristittyjen seurakuntaa. He kokevat yhteyttä virtuaalisesti sanoen, että ohjelmanne on minun kirkkoni.

”Kirkolla ei ole lähetystä vaan lähetyksellä on kirkko.

Lähi-itään on syntynyt suuri määrä suljettuja sosiaalisen median keskusteluryhmiä erityisesti sikäläisten kristittyjen naisten perustamina. Auvisen mukaan näissä suljetuissa digitaalisissa ryhmissä on mukana kymmeniä tuhansia naisia. Ilmiö on uusi.

– Naiset eivät voi siellä muuten olla yhteydessä toisiinsa. He keskustelevat siellä uskosta ja elämästä ja kysymyksistä, joita he kohtaavat arjessaan. He saavat näissä ryhmissä tukea toinen toisistaan.

Medialähetys Sanansaattajien toiminnanjohtaja Juha Auvisen mukaan Sansa ei oikeastaan edes tee lähetystyötä, vaikka sillä kirkon virallisen lähetysjärjestön status onkin.

Puhumme usein siitä, että kirkko, seurakunnat ja järjestöt tekevät lähetystyötä. Itse asiassa on kysymys Jumalan lähetyksestä. Kirkolla ei ole lähetystä vaan lähetyksellä on kirkko. Jumala on lähetyksen subjekti ja käyttää kirkkoaan maan päällä sanomansa eteenpäin viemiseen, Auvinen selittää.

– Kirkko ei ole ainoa väline, jonka kautta Jumala toimii. Jumala toimii myös henkensä kautta. Pyhä Henki toimii ihmisistä ja kirkosta riippumatta. Medialähetyksen kannalta on rohkaisevaa, että ”pelkkä” kuultu sana voi vaikuttaa, jos Pyhä Henki sen kautta vaikuttaa.

Maanosien uskontotilaston kristinuskon mitalikolmikossa kasvava osuus väestöstä on aiempaa kiinnostuneempaa tulemaan kristillisiin kirkkoihin. Mutta jumalanpalveluskävijät eivät ole tulleet kirkonpenkkiin suoraan tai sattumalta. Eivät muissa maanosissa eivätkä Auvisen mukaan sen paremmin enää Suomessakaan.

– Hyvin monet ihmiset Suomessa ovat median ääressä, mutta he eivät tule jumalanpalveluksiin tai muihin seurakunnan tilaisuuksiin. Silloin pitäisi mennä sinne, missä ihmiset ovat: mediaan. Kohtaamisen paikkoihin, missä ihmiset ovat. Sen tulisi olla osa seurakuntien toimintaa.

Syventävä oppimäärä Radio Deissä maanantaisin kello 16.03. Uusinta sunnuntaisin kello 16.03.