Kirjoittanut
Diktaattoreiden syrjäyttäminen ei synnytä demokratiaa itsestään. Vaikka arabimaiden vanhat johtajat lähtevät, vanhat poliittiset järjestelmät jäävät jäljelle. Eri alueiden kansanryhmien ja heimojen väliset erot kärjistyvät ja radikaali islam puskee näyttävästi esiin politiikassa. Alueen kristittyjen tulevaisuudennäkymiä on vaikea ennustaa, mutta uhkakuvia on paljon.
Jos islamistit onnistuvat kaappaamaan vallan useammassa valtiossa, tulee islamilla olemaan suuri rooli yhteiskuntien jälleenrakentamisessa. Se tarkoittaa sharia-lain nostamista lainsäädännön pohjaksi ja islamin nostamista valtioiden ainoaksi hyväksytyksi uskonnoksi. Kristittyjen vähemmistöjen olot käyvät silloin hyvin tukalaksi.
Egypti
Maan 85 miljoonasta kansalaisesta enemmistö on sunnimuslimeja. Maassa on kymmenen prosentin vähemmistö kristittyjä. Vallankumousta tukeneet armeijan kenraalit ovat liittoutuneet Muslimiveljeskunnan kanssa, ja kristityt ovat jääneet päätöksenteon ulkopuolelle. Kristittyjä vastaan on tehty hyökkäyksiä: naisia ja lapsia on kidnapattu, kirkkorakennuksia poltettu ja ainakin parikymmentä kristittyä on kuollut hyökkäyksissä. Monet kristityt suunnittelevat maastamuuttoa peläten tulevaa.
Syyria
Maassa enemmistö on sunnimuslimeja, mutta erilaisia muslimiryhmiä on paljon. Vajaat kymmenen prosenttia on kristittyjä. Hallitus luuli pitkään olevansa immuuni arabimaailman kuohunnalle, mutta mielenosoitukset ja protestit ovat levinneet kulovalkean tavoin. Todellinen demokratia on kuitenkin hyvin kaukana. Kristityt seuraavat kehitystä huolestuneina. Bashar al-Assadin aikana vähemmistöillä oli selvät oikeudet. Sunnien valtaannousu tarkoittaisi vainojen lisääntymistä.
Tunisia
Tunisialla on arabimaista parhaimmat eväät demokratiaan. Se on maista maallistunein, ja sieltä löytyy myös selvä keskiluokka. Zine Ben Ali siirtyi nopeasti syrjään, ja kansannousu pakotti vallanpitäjät selkeisiin muutoksiin. 44 puoluetta on rekisteröitynyt vaaleja varten, mutta islamistit ovat todennäköisimpiä menestyjiä. Vaaleissa 24. heinäkuuta valitaan uuden perustuslain laatijat. Maan harvat kristityt elävät eristyksissä tai salassa. Vaalit ratkaisevat heidän kohtalonsa.
Libya
Todennäköisesti Libyassa yksi totalitäärinen järjestelmä vaihtuu toiseen. Muammar Gaddafi onnistui yhdistämään eri heimot murskaamalla kaikki siviiliyhteiskunnan peruspilarit. Jos Gaddafi syrjäytetään, valtaan nousevat hyvin todennäköisesti islamistiset asevoimat. Maassa on hyvin vähän kristittyjä. Heistä useimmat ovat kääntyneet islamista ja ovat siksi heikossa asemassa ja vainottuja.
Bahrain
Maa on erikoinen: sen shiiamuslimien enemmistöä hallitsee sunnien voimakas kuningaskunta. Levottomuuksien painostamina vallanpitäjät tarjosivat kansalle vaatimattomia uudistuksia, joihin kapinalliset eivät suostuneet. Sen jälkeen Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien joukot tulivat maahan hallitsijoiden tueksi ja tukahduttivat mielenosoitukset. Tilanne on yhä epävakaa. Maan kristityillä on enemmän vapauksia kuin muissa alueen arabimaissa.
Jemen
Maa on täydellisen kaaoksen edessä. Presidentti Ali Abdullah Salehin kannattajat, ääri-islamistit ja demokratiaa vaativat mielenosoittajat tavoittelevat kukin valtaa. Kymmenet tuhannet ovat osoittaneet mieltään kaduilla, usein henkensä uhalla. Tälläkin hetkellä maan harvoja kristittyjä vainotaan ankarasti, ja jos maa ajautuu sisällissotaan, kristityillä ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin paeta.
Lue lisää uusimmasta Uudesta Tiestä (14.7.)
