Tämän vuoden Euroviisut tullaan muistamaan Suomessa mediassa paisutellusta hypestä Suomen mahdollisesta kaksoisvoitosta, joka jäi toteutumatta. Kilpailu jättää jälkeensä paljon synkemmänkin muiston: tunne vihasta, ja siitä, kuinka musiikin ja yhteyden juhla hukkui paikoittain mielenilmauksiin ja syytöksiin.
Euroviisujen alkuperäinen tarkoitus on ollut yhdistää – ei erottaa. Silti tänä vuonna, lavalle astui nuori nainen, joka ei saanut mahdollisuutta olla vain artisti toisten joukossa. Israelin edustaja, 24-vuotias Yuval Raphael sai kantaakseen kansansa symboliikan, poliittisen painolastin ja suunnattoman vihan, jota harva olisi jaksanut kantaa ilman katkeruutta. Silti juuri niin Yuval teki.
Tämä herkkä, mutta voimakas nuori nainen on yksi lokakuun 7. päivän 2023 Hamasin hyökkäyksen eloonjääneistä. Hän oli tuolloin ystäviensä kanssa Nova-musiikkifestivaaleilla, joka muuttui Hamasin iskun myötä verilöylyksi. Yuval makasi ruumiskasassa useita tunteja teeskennellen kuollutta, kun hänen ympärillään olevia ihmisiä ammuttiin konekivääreillä ja heitettiin kranaateilla. Hän oli yksi yhdestätoista selviytyjästä, viidenkymmenen siviilin joukossa.
Yuval Raphael sai kantaakseen kansansa symboliikan, poliittisen painolastin ja suunnattoman vihan, jota harva olisi jaksanut kantaa ilman katkeruutta.
Yuval Raphael ei saapunut Euroviisuihin poliitikkona, vaan artistina kantaen harteillaan ilon, rauhan ja toivon viittaa. Juuri ennen kisoja viime vuoden euroviisuvoittaja, Sveitsin Nemo julkaisi vahvan kannanoton, jossa hän vaati Israelin sulkemista pois kilpailusta kansanmurhaan viitaten. Monet muutkin tahot ovat vaatineet samaa kuin Nemo. Kannanotot eivät ole uutta Euroviisuissa, mutta tällaiset yksinkertaistavat ja latautuneet puheet, jotka siirtävät vihan yksittäisen artistin harteille, eivät rakenna siltoja, vaan päinvastoin muureja.
Kisojen avajaisissa Baselissa Yuval Raphael joutui samantien vihan kohteeksi. Häntä ei ollut vastassa vain banderolleja tai iskulauseita, vaan pro-Gaza-mielenosoittaja, joka yritti sylkeä hänen päälleen tehden samalla uhkaavia kurkunleikkausliikkeitä. On pysäyttävää nähdä, kuinka rajua vihaa voidaan kohdistaa ihmiseen, joka on itse selvinnyt hengissä lokakuun 7. päivän Hamasin hyökkäyksestä.
Sade autiomaassa
Yuvalin esitys oli kuin sade autiomaassa – yllättävä, elintärkeä ja elämää antava. Israelin lavashow oli myös upeasti toteutettu: Yuval lauloi keskellä valtavaa kristallikruunua, taustallaan elävän veden virrat. Hänen kappaleensa New Day Will Rise oli kaunis ja erottui muiden joukosta. Yuvalin tunnevoimainen ja kirkas ääni kantoi areenan halki, välittäen viestin sitkeydestä ja toivosta. Kappaleen c-osassa Yuval lauloi hepreaksi suoraan Raamatusta (Laulujen laulu 8:7):
Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Tämä viesti ei ollut vain kaunis – se oli vallankumouksellinen hetkessä, jossa toiset valitsivat huudot ja häpäisyn.
Tästä huolimatta esitys sai osakseen buuauksia Baselissa. Euroopan yleisradiounioni (EBU) peitti yleisön reaktiot keinotekoisilla aplodeilla. Esityksen aikana lavalle yritettiin rynnätä, yksi huusi ”Free Palestine!”, ja toinen mielenosoittaja heitti Israelin lavatiimiä maalilla. Kiitos turvahenkilökunnan nopean toiminnan, tilanne ei kuitenkaan päässyt eskaloitumaan.
Yksinkertaistavat ja latautuneet puheet, jotka siirtävät vihan yksittäisen artistin harteille, eivät rakenna siltoja, vaan päinvastoin muureja.
Kaikesta huolimatta suuri yleisö ei liittynyt buuaajiin. Päinvastoin, se puhui vahvasti ja selkeästi: Israel sai enemmän yleisöääniä kuin yksikään toinen maa. Tuomaristolta Israelille annettiin vaatimattomat 60 pistettä, mutta yleisöltä se sai huikeat 297 pistettä – ylivoimaisesti eniten koko kilpailussa. Hetken aikaa näytti jopa siltä, että Israel voisi voittaa koko kisan.
Itävalta oli saanut tuomareilta peräti 258 pistettä, ja kun sen yleisöäänet lopulta julkistettiin, se kiilasi voittoon. Mutta vaikka pokaali meni toisaalle, jotakin suurempaa tapahtui: yleisö äänesti kilpailun upeimman laulun lisäksi totuuden ja rohkeuden puolesta, mitä valtamediakaan ei onnistunut muuksi muuttamaan. Ehkä juuri median yksipuolinen ja vihjaileva sävy sai monet heräämään ja näkemään tilanteen läpi. Tämä palauttaa uskoa siihen, että on olemassa yhä oikeudentuntoa: ihmisiä jotka valitsevat valon.
Erityisen hämmentävä asia on ollut Suomen valtamedian reaktio. Sen sijaan että media olisi tunnistanut Yuvalin rohkeuden tai edes kyennyt myötätuntoon, se valitsi toisen tien. Yksikään suomalainen media ei uutisoinut, että Israel oli nimenomaan yleisön suosikki. Esimerkiksi Helsingin Sanomamien kulttuuritoimittaja Lotta Mikkilä kirjoitti 18.5. julkaistussa jutussaan: ”Israelin yllättävä menestys varjosti koko viisuiltaa.”
Ylen TV-juontaja Mikko Silvennoinen lausui puolestaan suoran pelkonsa sanoiksi: ”Itävalta on voittanut Euroviisut. Euroviisut on pelastettu. Tämä meni oikein.” Miten tämä pitäisi tulkita?
Israel oli tämän vuoden henkinen voittaja
Euroviisut eivät ole oikea areena kansakuntien tuomitsemiselle. Kilpailun perimmäinen tarkoitus on yhdistää ihmisiä – ei jakaa heitä. Politiikalla ei tulisi olla sijaa siinä, ketkä saavat esiintyä tai tulla kohdelluiksi ihmisarvon mukaisesti.
Kun Eurovision laulukilpailuista on nyt kulunut muutamia päiviä, niin jälkilöylynä medioissa käydään keskustelussa lähes ainoastaan Israelista. Siksi on aika sanoa ääneen se, minkä moni sydämessään jo tietää: Israel oli tämän vuoden Euroviisujen henkinen ja moraalinen voittaja. Ei pokaalin vuoksi, vaan siksi, että yksi nuori nainen valitsi valon vihan sijaan – ja teki sen kaikista esteistä huolimatta.
Israelin tämän vuoden euroviisukappaleesta New Day Will Rise tuli sinnikkyyden hymni. Samalla Yuvalin vaikuttava esiintyminen teki hänestä monille rohkeuden ja toivon symbolin.
Kiitos Jumalalle. Kiitos Israel. Kiitos Yuval.
Valo voittaa. Am Israel Chai.
