Voiko lastenkirja kiinnostaa myös isää?

Minä olen viime vuosina lukenut paljon lastenkirjoja. Ruotsiksi ja suomeksi. Minulla alkaa siis olla jonkinlainen käsitys siitä, millaisia kirjoja lapsille on tarjolla. Itselläni on neljä lasta, joista vanhin menee tokalle luokalle ja nuorin on vasta 6 kk.

Ylipäänsä olen joutunut pettymään moniin nykyajan tekopirteisiin, värikkäästi ja räväkästi kuvitettuihin lastenkirjoihin. Niiden juonet ovat aivan ennalta-arvattavissa, ja ajattelun taso vedetään ihan turhan alas. Ei ihme, että lapset tylsistyvät tuollaisista kirjoista. Lastenkirjat näyttävät olevan vakavia teoksia siinä mielessä, että moni lastenkirja on kyllästetty aikuisten ideologioilla. Eräässä lastenkirjassa käsiteltiin, kuinka Håkan 6v oppi hyväksymään kahden miehen välisen avioliiton. Toisessa kirjassa opetettiin lapsille, että biologisella vanhemmuudella ei oikeastaan ole väliä, vaan olennaisinta on se, että lapsella on häntä rakastavia ihmisiä ympärillään.

Täysin kyllästyneenä tällaiseen ideologian syöttöön, olen huomannut, että monilla muillakin vanhemmilla ja lapsilla on tämä sama ongelma. Mistä löytyy kivoja, mielenkiintoisia kirjoja, joissa ei aliarvioida lapsen kykyä ajatella, ja joissa on kunnon tarinaa ja paljon mielikuvitusta. Kuulin eräältä isältä, että hyvä lastenkirja on sellainen, jota myös vanhempi lukee mielellään. Tämä on loistava neuvo. Päivittäisistä lukuhetkistä ei tule pakkopullaa, vaan se on odotettu hetki sekä lapsille että vanhemmille. Voiko se olla näin?

Meidän muksuille on nyt kesällä luettu Robinson Crusoe (400 s). Tuo Daniel Defoen kirjoittama selviytymistarina on klassikko, joka puhuttelee niin lasta kuin aikuistakin. Aikaisemmin olemme lukeneet Narnian, Ronja ryövärintyttären, Veljeni Leijonamielen. Vaimoni lukee parhaillaan kolmatta osaa Pieni talo preerialla -sarjasta. Nyt seuraavaksi tutustumme Roald Dahlin lastenkirjoihin – Matildaan ja sitten Suklaatehtaaseen. Tässä muutama vinkki ja suositus. Kuvakirjoista mielestämme Mauri Kunnaksen kirjat samoin kuin Mamma Mu (Mimmi Lehmä) -kirjat ovat loistavia.

Kesällä kannattaa ottaa aikaa ja lukea lapsille. Klassikkokirjoissa on tosi usein vielä taustalla kristillinen sanoma. Tämä tulee vahvasti esille esim. Robinson Crusoen kertomuksessa. Siinä nuori mies karkaa isänsä kotoa kuin tuhlaajapoika, merihädässä hän rukoilee kuin Joona. Selviytymisseikkailun lomassa käsitellään isoja teemoja kuten hallitsevaa pelkoa, vapautta, uskoa Jumalan johdatukseen ja toivoa. Omasta ja lasteni kokemuksesta voin sanoa, että se on totta: se mikä uppoaa isään, uppoaa myös lapsiin. Lastenkirjojen ei pidä olla lässytystä ja paapomista.