Uudistumisen haaste

 

Osallistuin tammikuussa ensimmäistä kertaa The Legacy Projectin suunnittelukokoukseen. Kirkkokunta- ja järjestörajat ylittävän hankkeen tavoitteena on kesällä 2021 lähettää viisisataa nuorta lyhytaikaiseen lähetystyöhön. Koin suurta yhteyttä sisarien ja veljien kanssa, kun rukoilimme ja mietimme, miten tästä eteenpäin. Ilmassa oli perusteltua innostuneisuutta, sillä kymmeniä nuoria on jo ilmoittautunut tiimien vetäjiksi. Samalla surin sitä, että vain pieni osa nuorista oli ilmoittanut taustayhteisökseen luterilaisen seurakunnan.

Kristinuskolla ja lähetystyöllä on hyvä tulevaisuus, mutta kysymys on siitä, missä määrin myös me olemme mukana Jumalan valtakunnan leviämisessä. Uusien sukupolvien mukaan saaminen ja sitouttaminen vielä kesken olevaan tehtävään ei tapahdu automaattisesti. Tarvitaan tuoreita tapoja sanoittaa kutsu sekä rakenteita, jotka helpottavat omien lahjojen kanavoimista yhteiseen työhön. Uudistamme toimintatapojamme parhaillaan juuri siksi, että Kylväjässäkin olisi uusia lähtijöitä jonoksi asti.

SEKL neliö1kk talvi

Uudistumisen haaste ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen, osittain Christianity Today -lehden tuoreen artikkelinkin esiin nostamasta syystä: Kirjoituksen mukaan tällä hetkellä monissa seurakunnissa kamppaillaan sen kanssa, että uudistukset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa vanhemmat ihmiset kokevat ikärasismia. On lähdetty modernisoimaan toimintaa, jonka seurauksena on syntynyt vaikutelma, että seurakunnat eivät ole kiinnostuneita vanhemmista jäsenistä. Emme halua, että meille käy samalla tavalla.

Osana järjestömme kehittämisprosessia järjestämme tänä vuonna neljä Areopagos-viikonloppua, joista ensimmäinen pidettiin tammikuussa Kauniaisissa. Tavoitteena näissä viikonlopuissa on tukea yhteisöllisyyttä, hengellistä kasvua ja oppimista. Samalla se on uusillekin ihmisille ikkuna, josta voi kurkistaa lähetyselämän maailmaan ja tutustua meihin. Osa muodosta on tietoisesti erilaista kuin ennen, mutta sisältö sitä samaa, joka on motivoinut laittamaan itsensä likoon jo vuosikymmenet. Koin, että tapahtuma oli onnistunut, etenkin kun veteraanilähettimme totesi aistineensa jotain samaa kuin hänen nuoruusvuosinaan lähetysherätyksen aikoihin.

Miellän tässä kohtaa Kylväjän historiaa roolini sillanrakentajaksi. Näen peilissä päivä päivältä enemmän isääni, mutta pukeutumiseni taitaa muistuttaa enemmän poikaani, samoin kuin musiikkimaku. Luulen ymmärtäväni meitä kaikkia, ei vähiten siksi, että olemme samaa perhettä. Olemme verisukulaisia, ei pelkästään Aatamin vaan myös Jeesuksen kautta.

Luokseen kutsuva Kylväjä ei pakota, mutta ei myöskään lahjo. Parasta, mitä voimme tarjota, on mielekäs tehtävä. Lähetyskurssin avajaisissa lainasin lähettiämme, jolle hänen ystävänsä oli aikanaan sanonut: ”sinä et kuulu tänne, kuulut suurempaan maailmaan”. Siinä on kutsu, joka kelpaa milleniaaleillekin, jotka kaipaavat työn mielekkyyden lisäksi hyvää esimiestä. Pyrimme ammattimaisuuteen johtamisessa ja siitä voimme olla ihan varmoja, että ylin johtomme on ajan tasalla – ja lisäksi aina meidän kanssamme. Siksi lähetystyöhön kannattaa antaa parhaat työvuodet. Kaikki ne, jotka meillä on vielä jäljellä.