Uskonnon ja tieteen välinen taistelu?

Yle lanseerasi taannoin uuden keskustelusarjan Yle Battlen, jonka tavoitteena on ”parantaa vallitsevaa keskustelukulttuuria ja kannustaa yhteiskunnalliseen ajatteluun”. Battlen ensimmäisenä teemana on uskonto. Tiistaina 1.3. Ylen julkaisi toimittaja Venla Kokkosen kolumnin, jossa hän hyökkää uskontoja vastaan peräänkuuluttamalla ateistista ristiretkeä ”uskontojen turmelemassa maailmassa” ja vaatimalla, että ”kaikki uskonnot tulisi kieltää”. Kokkosen mielestä uskonnottomuus olisi ”askel parempaan maailmaan”.

Yksi Kokkosen pointeista – ja se, johon tässä kirjoituksessa keskityn – on näkemys uskonnon ja tieteen yhteensopimattomuudesta ja uskonnon järjettömyydestä nykyisessä tieteen hallitsemassa yhteiskunnassa, taistelu, ”battle”, uskonnon ja tieteen välillä. Kokkonen ottaa kantaa uskonnon ja luonnontieteiden väliseen suhteeseen toteamalla, että ”vaikka Darwin on tieteellisesti todistanut maailman synnyn evoluutioteoriallaan, pelottavan suuri osa ihmisistä luulee, että maailma syntyi, poks vaan, parrakkaan miehen taianomaisesta käskystä”. Mietitäänpä hetki. Näinkö asiat tosiaan ovat?

No ei. Ensinnäkin, evoluutioteoria ei käsittele maailman syntyä – eikä edes elämän syntyä – vaan eliölajien kehittymistä ja populaatioiden periytyvien ominaisuuksien muutoksia. Maailman synnystä evoluutioteorialla on yhtä vähän sanottavaa kuin pingviineillä jalkapallosta. Kun Kokkonen kysyy ”Ootko koskaan tutkinut avaruutta? Tai opiskellut biologiaa?”, näitä asioita tekisi mieli kysyä häneltä itseltään.

Toiseksi, ihmiset, jotka ajattelevat evoluutioteorian ja kristillisen luomisopin olevan jollain tapaa ristiriidassa, ovat oman kokemukseni mukaan hyvin harvassa. Eivätkä niin opeta kirkotkaan. Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanta on selvä: ”Luterilainen kirkko ei katso evoluutioteorian luonnontieteellisenä selitysmallina olevan ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän ihmeestä ja sen synnystä. Evoluutioteoria on totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä.”

Ei siis ole mitään syytä asettaa biologian teorioita ja uskontoa vastakkain. Sama pätee tieteeseen laajemminkin, esimerkiksi kosmologiaan, jonka käsittelemät kysymykset jo tulevat lähemmäksi Kokkosen mainitsemaa kysymystä maailman synnystä. Alkuräjähdysteoria ja usko Jumalaan maailmankaikkeuden luojana eivät ole millään loogisella tavalla ristiriidassa. Uskova ihminen voi aivan hyvin hyväksyä tieteen käsityksen 13,8 miljardia vuotta sitten syntyneestä maailmankaikkeudesta ja yhdistää tämän uskoon maailmankaikkeuden luoneeseen Jumalaan. Näin suurin osa uskonnollisista ihmisistä tekeekin.

Siinä Kokkonen toki on oikeassa, että kristinuskon mukaan maailma on todella syntynyt Jumalan (joskaan ei välttämättä ”parrakkaan miehen”) käskystä. Uskotaan, että on olemassa yliluonnollinen olento, joka on luonut maailman. On selvää, ettei tällaisen olennon olemassaoloa voida todistaa tieteen metodein. Tästä ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöstä, ettei Jumalaa olisi olemassa tai ettei häneen olisi järkevää uskoa. Tieteellä ei vain ole keinoja ottaa kantaa asiaan. Toki sama toimii myös toisin päin: ateismiakaan ei voida todistaa vääräksi. Maailmankatsomuksellisia kiistoja ei yksinkertaisesti voi ratkoa tieteen avulla.

Monet tuntuvat kuitenkin ajattelevan toisin. Heidän mukaansa tiede on ainoa tapa tavoittaa totuus, ja kaikki muu – kuten uskonnot – taikauskoa ja hölynpölyä. Ajatus siitä, uskonto ja tiede ovat ristiriidassa, tuntuukin olevan etenkin ateistisissa piireissä yllättävän yleinen. Asian tarkempi pohdinta kuitenkin paljastaa, ettei näin välttämättä ole. Tätä pohdintaa on hyvä harjoittaa myös julkisesti, ja tässä mielessä Yle Battlen kaltaiset ”yhteiskunnalliseen ajatteluun kannustavat” keskustelut (uskonnon jälkeen vuorossa ovat muun muassa nationalismi ja päihteet) ovat tervetulleita.

Ymmärrän, että Kokkosen kirjoituksen on tarkoitus olla provokaativinen keskustelunavaus. Sellaisena se toimiikin ihan hyvin. Silti olisi toivottavaa, jos faktat olisivat edes suurin piirtein kohdallaan, etenkin kun kolumni on julkaistu Yle Battlessa, joka tähtää ”hyviin argumentteihin, retoriikkaan ja vilpittömään haluun kohdata erilaisuutta”. Retoriikkaa Kokkosen kirjoituksessa toki riittää, perusteltuja argumentteja sitten hieman vähemmän. Tästä huolimatta toivon, että kenties tämäkin keskustelu auttaa lopulta joitakuita saamaan oikeamman kuvan siitä, mitä uskonto oikeasti on ja mitä ei.

Kirjoittaja on systemaattisen teologian ja matematiikan tohtorikoulutettava Itä-Suomen yliopistossa

Aiheet