Usko – huitaisu pimeään?

 

Käyn Skepsis ry:n sivulla keskustelua siitä, onko järkevää uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Eräs keskustelukumppanini määritteli kristillisen uskon sanomalla, että se on ”perustelematon huitaisu pimeään, ja sen jälkeen ehdoton lukittautuminen siihen, mihin on sattumanvaraisesti osuttu”. Tämä oli kiinnostava määritelmä. Kyseisellä sivustolla monet kirjoittajat pitävät Raamattua ja kristinuskoa aivan naurettavina ja keskustelun taso on yllättävän ala-arvoista. Olisin odottanut kunnon skeptikoilta vähän parempaa. On siellä tosin asiallistakin väittelyä, johon joskus lähden mukaan, kuten tuohon yllä olevaan.

En mennyt tuolle epäilijöiden sivustolle ennen kaikkea siksi, että käännyttäisin ateistit kristityiksi, vaikka ei se yhtään haittaisi, vaikka noin tapahtuisikin. Itse asiassa yksi motiivini oli aika kummallinen. Joskus nimittäin uskovaisten keskustelut ärsyttävät pinnallisuudellaan ja keveillä näennäisperusteluillaan. En pidä itseäni minään suurena filosofina enkä uskon puolustajana, mutta esimerkiksi Raamatun puolustamisessa haluaisin pysytellä niin kovissa faktoissa kuin mahdollista. Siksi kai hurahdin arkeologian pariinkin. Joskus jopa haikailin, että pitäisi olla kristinuskon skepsis-sivusto. Jaa, sellainenhan taitaa ollakin. Nimittäin Areiopagi-niminen nettilehti sopii tällaiseksi ihan mainiosti. Se kertoo olevansa ”luonnontieteen, filosofian ja teologian suhteisiin keskittyvä verkkolehti, jonka tarkoitus on lisätä ymmärrystä eri maailmankatsomusten välillä”. Lehden arvopohja on selkeästi kristillinen.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Mutta miten vastaisin tuohon väitteeseen, että usko on perustelematon huitaisu pimeään? Lyhyesti vastasin, että mielestäni se on kohtalaisin hyvin perusteltu uskomus, joka johtaa pikemmin valoon kuin pimeään. Jatkan tässä vähän pohdintaa. Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa, yhtä vähän kuin sitä että hän ei ole olemassa. Molempiin uskotaan. Jumalan olemassaololle on silti aika hyviä perusteluja, vaikka päinvastaisellekin uskolle löytyvät omat argumenttinsa.

Tavallisimmat kristinuskoa vastaan esitetyt syytökset ovat seuraavat kolme: 1) kristinuskon nimissä on tehty hirveästi pahaa, 2) kuinka voi olla hyvä ja kaikkivaltias Jumala, kun maailmassa on niin paljon kärsimystä ja 3) luonnontiede kumoaa Raamatun luomiskertomuksen. Viimeiseen olen vastannut luomista käsittelevässä kirjassani, jossa perustelen, että väitteessä on kyse väärästä Raamatun tulkinnasta. Raamattu ei pyri antamaan luonnontieteellistä vastausta asiaan, joten kristitty voi aivan huoletta pitää maailmaa vuosimiljardien ikäisenä. Ensimmäiseen väitteeseen voi todeta, että kristinuskon nimissä on todellakin tehty paljon kauheuksia, mutta sitten voisi lisätä, että ei ateismillakaan ole puhtaat jauhot pussissa. Toinen väite on hankalampi, jota en tässä koeta avata. Tätä teodikean ongelmaa on kristinuskossa pohdittu alusta saakka ja siihen on monia hyviä vastauksia.

Jumalan olemassaolon puolesta tavallisimmat perustelut ovat, että 1) kaikella on alku, 2) maailma on hyvin suunniteltu ja 3) luomakunta sisältää suunnattomasti ihmeellisyyksiä. Koska maailmankaikkeus laajenee, sillä täytyy olla alkupiste. Tiede ei ulotu sen taakse, usko ulottuu. Hyvin suunnitellusta maailmasta käytetään usein termiä ’kosminen hienosäätö’, jonka esim. tunnettu agnostikko Stephen Hawkingkin myöntää. Luomakunta on täynnä suuria ja osin selittämättömiä ihmeitä, joten on perusteltua olettaa niille Luoja. Silti vältämme sellaista päättelyä, että Jumalan olemassaolo perusteltaisiin seikoilla, joita emme vielä ymmärrä. Jos Jumala olisi vain tällainen ”aukkojen Jumala”, hänen reviirinsä kapenisi sitä mukaan kuin tiede ratkaisee uusia ongelmia.

Uskon puolustaminen ei kenties johda ketään uskoon. Parhaimmillaan se voi kuitenkin poistaa uskon esteitä. Uskovana voin myöntää, että en ole tullut uskoon siten, että punnittuani kaikkien uskontojen ja maailmankatsomusten argumentit valitsin niistä parhaan. Tulin uskoon, koska Pyhä Henki synnytti uskon Jeesukseen julistetun Jumalan sanan kautta. Kyseessä ei edes ollut minun valintani vaan hänen. Nyt kristittynä olen ryhtynyt pohtimaan tämän uskon mielekkyyttä ja kestävyyttä erilaisten haasteiden edessä. Toistaiseksi se on kestänyt erittäin hyvin.