Ukrainan sodan mainingit lyövät Israeliin asti

 
Ryhmä ihmisiä ruokailemassa pöydän ääressä.

Sapattiaterialla naistenkodissa. Kuvassa vasemmalta Ilona, Larissa, Zhenja, Natasha ja Kristiina. Kuva: Sanna Erelä.

Venäjän aloittama sota Ukrainassa on jatkunut jo yli vuoden, ja sinä aikana pakolaisia on virrannut Euroopan maihin ja aina Israeliin asti. Israelissa on merkittävä ukrainanjuutalainen vähemmistö, ja sukulaisten tai ystävien kutsumina tuhannet ovat lähteneet sotaa pakoon myös Pyhälle maalle. Tänne asettuminen ei ole kuitenkaan mitenkään kivutonta. Juutalaistaustaisia alijan tekijöitä eli pysyvästi maahan muuttavia valtio avustaa siirtymävaiheessa tuntuvammin, mutta muut ukrainalaiset eivät saa mitään toimeentulotukea. He voivat hakea työtä laillisesti, pääsevät sairaskassaan ja saavat avata pankkitilin, mutta kaikki muu jää tulijan omalle kontolle.

Jotkut järjestöt ovat nähneet ihmisten hädän ja nousseet auttamaan näitä traumatisoituneita ihmisiä. Jerusalemissa toimii muun muassa One Way Missionin ylläpitämä pieni naistenkoti, joka sodan alettua muuttui pakolaisten kodiksi. Suomalainen Kristiina Wiley koordinoi kodin toimintaa. Kristiina kertoo, että vuosi on ollut hänelle hyvin erityinen palvelemisen mahdollisuus. Hän osaa venäjää ja se on ensiarvoisen tärkeää kielitaidottomien pakolaisten kohtaamisessa.

IK-opisto Neliöb. 19.2.-3.3.

Sodalla on myös hieman yllättäviä seuraajia ja seuraamuksia: 1980-luvulla Ukrainaa koetteli ydinvoimalakatastrofi, jonka vaikutukset tuntuvat ihmisten terveydessä edelleen. Israel on edelläkävijä lääketieteen ja kokeellisten hoitojen saralla. Ennen hyökkäyksen alkua Ukrainasta hakeutui Israeliin hoitoa saamaan esimerkiksi syöpää sairastavia Tšernobylin uhreja, jotka nyt ovat käytännössä jumiutuneet tänne seuraamaan etäältä maataan kohdannutta tragediaa.

Pienen messiaanisen seurakunnan pastorin puoliso kertoi minulle, että sodan alettua monet venäjänkieliset seurakunnat Israelissa ovat jakautuneet hyvin valitettavalla tavalla. Joillakin Ukrainan juutalaisilla on vaikeita muistoja entisen kotimaansa antisemitismistä, joka kohdistui heihin erityisesti äärioikeistolaiselta taholta. Näiden ihmisten kipeät kokemukset saavat heidät katsomaan nykyistä tilannetta kapeasti oman menneisyytensä valossa ja pitämään Putininin hyökkäyssotaa oikeutettuna rangaistuksena Ukrainalle. Ukrainan itäosissa on myös jo vuosia ollut ristiriitoja eri kansanosien välillä – mahdollisesti Venäjän vaikutuksesta. Osa asukkaista on valinnut uskoa venäläistä mediaa ja tämä näkyy edelleen Israelissa. Myös Venäjältä muuttaneiden näkemykset entisestä kotimaastaan eroavat toisistaan suuresti. Huomattava osa heistä tukeutuu arvioissaan Venäjän viralliseen tiedotukseen.

Iäkkäät holokaustin uhrit altistuvat uutisten ja median kautta sodan pelottaville kuville ja monella vanhuksella menneisyyden traumat ovatkin nyt aktivoituneet. Ahdistus on läsnä vaikka ulkonaista hätää ei olisi ollut vuosikymmeniin. Erityisen vaikeaa on niillä vanhuksilla, joilla on omaisia Ukrainassa. Kristiina opettaa englantia venäjää puhuville ikäihmisille ja kertoo, kuinka hän ei ryhmässä juuri rohkene edes mainita maailman tilannetta, koska se nostaa pintaan niin vaikeita tunteita.

Naistenkodilla vieraillessani tapaan Zhenjan, 76-vuotiaan kovia taisteluita paenneen uutteran ukrainalaisrouvan. Hän ja hänen sisarensa Natasha lähtivät kotikaupungistaan Zaporižžjasta siinä vaiheessa, kun venäläiset ottivat sen ydinvoimalan haltuunsa. Toinen Zhenjan pojista on kuitenkin edelleen Zaporižžjassa, ja se on äidille yötä päivää kalvava huolenaihe. Sota ei jätä rauhaan, vaikka itse pääsisikin turvaan.

Eikä Zhenja muutenkaan asetu nauttimaan leppoisista eläkepäivistä. Hän haluaa ansaita itse elantonsa eikä elää avustuksilla. Israeliin muutti vuosituhannen taitteessa 1,5 miljoonaa juutalaista ja heidän perheenjäsentään entisen Neuvostoliiton alueelta. Nyt monet näistä ovat elämänsä ehtoolla, ja maassa on valtava pula venäjää puhuvista vanhusten hoitajista. Kaikki ukrainalaiset siis saavat halutessaan hoitotyötä. Zhenja huolehtii 96-vuotiaan vanhuksen hyvinvoinnista.

Ehkä hieman yllättäen suurin sotaa pakeneva ryhmä ovat kuitenkin venäjänjuutalaiset – venäläiset kun eivät ole erityisen tervetulleita Eurooppaan. Vuonna 2022 Israeliin teki alijan 70 000 juutalaista, ja se on suurin luku 23 vuoteen. Jewish Agencyn mukaan noin 37 000 muutti Venäjältä ja Ukrainasta vajaat 15 000.

Naistenkodilla on asustanut myös Moskovasta tullut Larissa. Kristiina kertoo, että mitään ongelmia ei ole ilmennyt, vaikka saman katon alla on yhtä aikaa Venäjältä muuttanut asukas ja sotatoimia paenneita ukrainalaisia. Koti ja sen yhteistyökumppanit antavat kaikille tasapuolisesti turvaa ja apua israelilaisessa byrokratiaviidakossa suunnistamiseen sekä elämän rakentamiseen uudessa ympäristössä. Virkistystä haetaan yhteisiltä retkiltä, jotka tarjoavat mahdollisuuden tutustua maahan.

Myös uskosta kodissa keskustellaan, mutta Kristiina painottaa, että kenenkään haavoittuvaa tilaa ei käytetä hyväksi. Asukkaat edustavat erilaisia maailmankatsomuksia. Luottamus Jeesukseen tulee kuitenkin luonnollisella tavalla esiin arjessa ja yhteisillä sapattiaterioilla, joille useimmat haluavat vapaaehtoisesti osallistua. Esimerkiksi Zhenja on taustaltaan ortodoksikristitty ja kertoo, että hänen uskonsa on uudistunut naistenkodissa vietetyn jakson aikana.

Eräänä perjantaina olen saanut kutsun naistenkodin sapattiaterialle. Kun aurinko laskee, kokoonnumme pöydän ympärille. Meitä on paikalla ukrainalaisnaisia, Moskovasta tullut Larissa ja me suomalaiset Kristiina, minä ja ystävämme Ilona. Zhenja sytyttää sapattikynttilät. Kristiina siunaa viinin ja leivän. Laulamme perinteisen sapattilaulun rauhan enkeleistä ja aterioimme yhdessä. Meillä ei ole yhteistä kieltä mutta se ei oikeastaan haittaa. Tuntuu kuin aika pysähtyisi ja paha maailma kaikkine ristiriitoineen jäisi hetkeksi ulkopuolelle. Juuri nyt tässä kaikki on ihan hyvin.

 

 
Kylvaja artikkelibanneri