SOME = Surullisen Onnettomat Mielekkyyden Etsijät

 

Syyskuussa mediassa on puhututtanut TikTokissa levinnyt itsemurhavideo. Ylen haastattelemat asiantuntijat neuvoivat vanhempia puhumaan asiasta lastensa kanssa ja totesivat, että lapsi saattaa jättää asioita kertomatta, koska lapsi ei saisi olla 13-vuotiaille tarkoitetussa Tiktokissa. Samaan hengenvetoon asiantuntijat muistuttivat, että vanhempien tulisi kuitenkin ymmärtää, että lapsi saattaa haluta olla Tiktokissa, koska muutkin kaverit ovat siellä.

Kommentit kertovat jotakin oleellista aikamme kasvatuskulttuurista. Vaikka joku asia tiedetään lapsille tai nuorille haitalliseksi, sen annetaan kuitenkin jatkua, sillä taistelu asiaa vastaan olisi liian hankalaa ja raskasta. On helpompaa ymmärtää ja myötäillä, kuin kasvattaa ja rajoittaa. Samalla kommentit kertovat jotain myös itse somesta ja sen vaikutuksista: kaikki, etenkin nuoret, haluavat roikkua somessa addiktion omaisesti, koska poisjääminen herättää mielessä pelottavan ajatuksen: mistä kaikesta jään paitsi, jos en ole paikalla?

Väitän, että some ja sen käyttö on yhteiskunnassamme vaarallisen sokea piste. Me emme enää hallitse somea, vaan se hallitsee ja ohjaa meitä.

Kuuntelin äskettäin The Joe Rogan experience podcastin jaksoa, jossa keskusteltiin sosiaalisesta mediasta ja sen vaikutuksista lapsiin ja nuoriin, erityisesti tyttöihin. Vieraana ollut sosiaalipsykologi ja eettisen johtamisen professori Jonathan Haidt nosti esiin pelottavan faktan: 1990-luvulla ja 2000- luvun alussa nuorten tyttöjen ahdistus- ja masennuskäyrät olivat USA:ssa pitkään tasaisia, mutta sukupolvi Z:n kohdalla käyrät ovat ampaisseet jyrkkään nousuun. Erityisen jyrkkä nousu on ollut vuosina 2010 ja 2012, joista ensimmäisen kohdalla esimerkiksi esiteinien itsetuhoisuus kolminkertaistui. Mielenkiintoista on, että juuri samaan aikaan, 2010-luvun alkupuolella, älypuhelimet tulivat kaikkien ulottuville, ja reilusti yli puolella nuorista tytöistä oli äkkiä pääsy kaikkiin sosiaalisen median variaatioihin. Sattumaako?

Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty, mutta oma pikainen etsintäni tuotti mielenkiintoisen huomion: esimerkiksi Aamulehti uutisoi heinäkuussa 2018 siitä, kuinka suomalaisten nuorten naisten itsemurhaluvut ovat toiseksi korkeimmat koko maailmassa. Näiden, juuri aikuisikään ehtineiden 20–24-vuotiaiden naisten itsemurhamäärät kääntyivät Suomessa nousuun vuonna 2016. Vuoteen 2000 verrattuna kasvu on ollut yli 100%. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että juuri samoihin aikoihin, vuoden 2015 lopussa, lähes 70% suomalaisista omisti älypuhelimen. Sattumaako?

Suosittujen somen foorumeiden kuten Instagramin ja Snapchatin käyttäjistä lähes 70% on naisia. Ei siis ole yllättävää, että somen vaikutus on tutkitusti voimakas juuri tyttöihin. Tuon vaikuttavuuden taustalta löytyy monia muitakin syitä kuin käyttäjien sukupuolijakauma.

Tyttöjen maailmassa sosiaaliset suhteet ovat kaiken ytimessä. Poikien kohdalla kiusaaminen on usein fyysistä, tyttöjen kohdalla henkistä: toisia vahingoitetaan vahingoittamalla toisten sosiaalisia suhteita. Tässä some on oivallinen työkalu: sosiaalinen nolaaminen, taggauksista

poisjättäminen tai nolo taggaus, peukuttaminen alaspäin, kritisoiva kommentti, kutsumatta jättäminen… listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Samaan aikaan some vaikuttaa myös suosittujen tyttöjen itsetuntoon ja minäkuvaan. Somen kuvagalleriat ovat pitkälti yliseksualisoituneet, ja tuo seksistinen kulttuuri tarjoaa nuorille naisille ja tytöille käytännössä tasan kaksi vaihtoehtoa: joko olet vaatimusten mukainen tai näkymätön!

Yliseksualisoituneen kulttuurin vaikutuksesta etenkin tytöt kokevat häpeää ja ahdistusta omasta ulkonäöstään, kärsivät syömishäiriöistä ja alhaisesta itsetunnosta, kokevat ahdistusta ja masennusta, sekä omaksuvat haitallisia uskomuksia suostumuksen roolista suhteessa seksiin. Ei siis ihme, että useat asiantuntijatahot ovat maailmalla todenneet, että lasten ja nuorten seksuaalistaminen etenkin somessa on laaja ja kasvava ongelma, ja erityisen vahingollinen tytöille.

Oma kysymykseni onkin, missä vaiheessa laitamme pisteen tai edes rajan lasten ja nuorten somen käytölle? Liian moni lapsi ja nuori menee nukkumaan puhelin kourassaan, lähetellen viestejä ja postauksia myöhään yöhön. Yhtä moni herää uuteen aamuun tarkastaen ensimmäisenä tulleet viestit ja postaukset. Väsyneenä lapsi ja nuori on alttiimpi erilaisille mielenterveysongelmille, ja somen häiritessä yöunta häiriintyy myös aivojen kehitys. Ei ihme, että Kelan tilastojen mukaan nuorten ja lasten masennus­lääkkeiden käyttö on lähes kaksin­kertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana!

Fakta on, että lapsi ei tarvitse elämässään sosiaalista mediaa. Tarvitseeko nuori?

Voisimmeko me aikuisina ottaa asiasta vastuun? Itse olen jo ottanut. 11-vuotias tyttäremme ei edelleenkään omista älypuhelinta, ja vanhempien lastemme somen käyttöä seurataan tarkasti. Lähdetkö mukaan taisteluun?